maanantai 30. joulukuuta 2013

Hemmottelua..

Ollaan joo Kodan kanssa käyty luontopoluilla..





Lenkkeilemässä fillaroinnin lisäksi (miten yllättävää)..


Ollaan jopa jäljestelty.

No aattelin, ettei tässä nyt enää mitään ihmeitä tapahdu ennen Uutta Vuotta.
Tosin ruoat alkoi olemaan loppu ja ajatus pinkistä jälkiliinasta ja ehkäpä uudet pinkit jälkivaljaat ja/tai panta tai jotkin valjaat tai..  no jostain pienestä kivasta Kodalle jäi päähän soimaan.

No eihän siinä auttanut, kun ottaa auton nokka kohti Kodan kasvattajan omistamaa eläinliikettä TopDog ja lähteä ruokaostoksille. Ajatuksenani oli, että poljempa siihen viereiseen metsään jäljenkin samalla ja rupattelen mukavia, ostan ruoat ja ehkäpä jotain muutakin ja ajan jäljen ja sitten kotia.

No ei sitten kuitenkaan mennyt ihan niinkuin suunnittelin.

Liikkeeseen päästyäni tuli puheeksi koiran hieronnat ja hoidot ja kas, siellä oli ruokaostoksilla Marjut Turunen, joka tekee kotonaan kraniosakraaliterapiaa ja akupunktiohoitoa hevosille ja koirille. No mähän innostuin taas valtavasti josko Kodan sais hoitoon, mut kalenterii ei kummallakaan ja vaikeus tietää mitkä päivät sopis ja aattelin jo et hitsi vieköön, menee taas kesään asti ennenku saan mitään aikaseksi ja sit välähti.. kävisikö tyyliin nyt heti ja täällä, jos olisi aikaa ja olihan Marjutilla just sattumoisin siinä aikaa ja eikun tuumasta toimeen.

Mähän olen jo pitkään halunnut kokeilla Kodalla akupunktiota tai kraniosakraaliterapiaa. Vyöhyketerapiassahan Koda on jo useasti käynyt samalla kun minäkin käyn. :) No koska tilaisuus tekee varkaan.. eiku oli mahdollisuus tuota kraniohoitoa kokeilla, niin eikun tuumasta toimeen.

Jo hetken jälkeen Koda tipahti lattilalle tyytyväisenä.

Oli muuten mielenkiintoista nähdä miten ihan "parilla sormen tökkäsyllä" Kodalla alkoi silmät lupsaa ja koira ikään kuin vain nukahti. Kyllä mä olisin odottanut kunnon 30 min painia yms. että saa ton edes rennoksi ja sit ehkä ihan lopuksi koira voi nukahtaa.. musta se oli vähän säälittävää, että ihan minuutissa kahdessa koira tippuu onnelliseen tiedottomaan tilaan.

Sitten se nukahti pää kaappia vasten. 

Nyt pitäis sitten pari päivää pitää lepoa eikä saisi viikkoon tehdä mitään suurta rasitusta vaativaa, kuten vetojuoksulenkkejä. Hmmm,  juuri kun olin suunnitellut vuoden vaihteen jälkeen tehdä vaikka ja mitä.

No ehkäpä me sitten vaan jäljestellään ja tehdään esineruutua sekä tehdään lyhyitä ja kevyitä fillarilenkkejä vetämättä, kuten normaalistikin välillä. Marjutkin sanoi, että jos koira on tottunut siihen, niin voi ihan hyvin tehdä, mutta kunnolla vedättämään hän ei suosittele.

Jännä seurata miten tuo vaikuttaa vai vaikuttaako mitenkään Kodan liikeratoihin tai johonkin. 

Hoidon jälkeen Kodaa hemmoteltiin herkuilla tai no Koda kerjäs niin törkeästi ja nousi tiskille ja esitti oravaa (istuu ja etutassut ilmaan), et eihän sille voinu olla antamatta herkkuja. Kyllä ihmiset ovat hentomielisiä. ;)

Koda sai myyjältä herkkuja (Kodan veljen Terrin omistaja).
 Koda tykkää kun sitä lellitään. Se osaa kyllä niin ottaa kaiken siitä irti.

No jäljestykset siltä päivältä jäi, mutta sitä vastoin otin sit lisäksi kaikkee herkkuruokaa Kodalle ja uudet vetovaljaatkin, koska pinkkiä jälkiliinaa ei ollut enkä saanut uusia jälkivaljaitakaan, kun en oikein osannut päättää mitä haluan. Ihana pörröpinkkipantakin löydettiin, mut helkkari kun se oli liian iso. Koda ois tahtonut sen. Mun täytyy nyt tosissaan miettii meiän ens vuoden kisavarustusta, et ne ois sävysävyyn ja tyylikkäät. Pinkki pysyköön teemavärinä. Sit pitäis viel miettii et minkätyyppiset valjaat ja tuleeko tekstiä tai tai tai ja jos hakuakin ruvetaan enempi treenaa, ni sit pitäis teettää oma (ehkä jopa kaksi) hakurullapantaa. Mä näin kaveril ihan sikamakeet sellaset. Mut siihenki pitäs miettii joku juttu. Pelkkä pinkki ei riitä vaan joku naseva teksti mikä seurais läpi pk-kisa teemaa oltiin sit kisaamas jäljellä tai haussa tai.. :D 

Kodaahan kutsutaan rinseksaksi (Rinsessa), mut se on kyl esim. pantatekstiin liian pitkä. Mut oisko esim. jälkivaljaissa JälkiKoda ja hakupannassa HakuKoda? En tiiä, täytyy miettii ja jalostaa tätä ideaa. :) Joku sanaleikki siin ois kiva olla.

No kiitoksia kaikille ja täytyy sanoa, että tällä kertaa suunnitelmat muuttuivat jopa parempaan suuntaan. :)

Oikein Hyvää Uutta Vuotta Kaikille!


Ps. Kamerankin olin sopivasti ottanut mukaan, kun olin ajatellut kerrankin videoida meiän jäljestystä, että näkisin myös videolta mitä/missä ja milloin menee pieleen. No ei tullut videoo, mut pari hieronta kuvaa. :D



perjantai 27. joulukuuta 2013

Joulun aikaa 2013

Joulu on vietetty ja lahjoja saatu. Koda on herkutellut aivan kaikilla jouluruoilla. Edelleenkään ei ole löytynyt ruokaa mitä se ei söisi. Aletaan olemaan molemmat hyvässä kinkkulihassa. ;)

Joulun aikaa on ihanaa, kun väki vähenee, niin saa ihan rauhassa itsekseen olla ja nauttia niin kotona kuin ulkonakin. :) Päivän valossa lenkkeily on ihanaa. Lisää tätä.

Kodan kanssa ollaan jäljestetty ja vedetty fillarillalenkkejä. Jäljestää pitäisi enemmän ja oikeasti nyt panostaa niihin meidän vaikeuksiin, mutta laiskuus on taas voittanut ja ollaan tehty lähinnä helppoa kiva kiva jälkeä. Säälittävää. Onnistunkohan mä koskaan ryhdistäytymään? Sitten voi taas ensi vuonna itkeä, kun jälkikokeet menee päin peetä. Noh, itseään voi vaan syyttää. Nyt kun kelitkin sallivat, niin pitäisi oikeasti treenaa.... mutku ei millään jaksa.

Ai niin onhan me otettu esineruutuakin ja se alkaa taas sujumaan kokoajan paremmin ja paremmin. Sekin onnistuttiin viime kaudella saamaan huonoon jamaan. Ja siitäkään ei voi kuin itseään syyttää, aika raskasta. :P

No mutta, onneksi meillä on sentäs vielä toi vetoharrastus. On niin mukavaa, kun saa mennä kovaa ja kauas. Ja pitkästä aikaa päästiin taas huskienkin kanssa vetolenkille, niin sain jopa kamerankin mukaan. Kisoihinkin on suunnitelmissa osallistua taas, mutta katsotaan nyt, että saadaanko tänne lunta.

Tässä muutamia kuvia meidän lenkiltä.



Huskyt osas odottaa niin nätisti, kun niitä valjastettiin ja säätöjä tehtiin. Koda sitä vastoin riekkui ja räyhäsi, jodlasi ja ulvoa pauhasi. Vähänkö hävetti. Se niin kerää nykyään kierroksia tosta hommasta.
 


Ja eikun menos sano Jay Lennox. Huskyt otti heti älyttömän spurtin ja jättivät meitä kokoajan 100:lla metrillä 80 metriä. :D Koda parka.



Pienenä pisteenähän ne vain kokoajan näkyi. 
Mä tarvitsen ehdottomasti lisää koiria ja enemmän kuntoa.
Noin, nyt se on sanottu.
 


Ehkäpä joku päivä Kodan voi laittaa vetämään yhden huskin kanssa. Ainakin lenkin jälkeen näytti ihan hyvältä. Se on sitten eriasia, että pysyykö Koda millään senkään vauhdissa mukana. Tällä hetkellä Kodalla ei ole mitään saumaa yltää kolmen huskin vetämän fillarin vauhtiin, mutta sitkeästi se yrittää. Raukka.

Se on kotosalla kun kaksisteen mennään aina niin ylpeä, kun saa jonkun ohitettua. Näkee oikein kun se bongaa ihmisen ja kiihdyttää vauhtia, että pääsee ohi. Voi pieni, ehkä mun täytyy joku kerta ottaa joku hissukka mukaan, joka tulee meidän perässä jonkun pienen lenkin, ni saa Kodakin olla onnellinen, kun pärjää noupeudessa ja saa ohitella.


Muistakaapa nyt sitten, että raketteja aletaan myydä, joten koirat kannattaa ulkoiluttaa uuteen vuoteen asti vain remmissä, etteivät karkaa! Tällä ehkäistään monen pelkäävän koiran karkaaminen. Älkää ottako turhia riskejä. Kyllä muutaman päivän voi kävelyttää koiriaan remmeissä.

Koda ei onneksi paukkuja tms. kovia ääniä pelkää, mutta tiedän mitä elämä pelkäävän koiran kanssa on, sillä ensimmäinen sakemannini aikoinaan oli paukkuarka. Joten hyvät ihmiset, nyt vaan remmilenkkejä, niin ei tarvitse lukea niistä monista karanneista koirista.


Oikein hyvää loppuvuotta teille ja  Hauskaa Uutta Vuotta 2014. Tehdään siitä hyvä vuosi. :)


perjantai 20. joulukuuta 2013

Hyvää Joulua..

Oikein Hyvää Joulua kaikille!

Erityisesti Kasvattajalle Aivan Ihanasta Koirasta!

Kiitos!


maanantai 16. joulukuuta 2013

Joulun odotusta

Ihanaa ei vieläkään lunta!


Tiedän, tiedän, moni ei tätä kestä, mutta musta on ihanaa kun ei tarvitse tarpoa metrin hangessa, kolailla aamusin lunta ja putsata autoa. Mä rakastan näitä mustia talvia. Metsissä on mukava kävellä, autolla pääsee helposti kivoihin paikkoihin mihin talvisin ei aurata teitä, fillarilla voi edelleen vedättää ja tehdä lenkkejä myös pidempiä, on lämmintä ei tartte palella ja metsäjälkeäkin voi vielä treenata, siis ihan täydellistä!

:)

Nyt on kaikki treenit mukamas tauolla eli otetaan rennosti, vedätetään vähän jos siltä tuntuu, treenataan mitä jaksetaan ja odotetaan joulun tuomaa lomaa. Tämä vuosi on lopuillaan ja nyt on hyvä hetki lepoon sekä uuteen nousuun.

Tänä vuonna mitään tavoitteita ei saavutettu ja harmia toi myös Kodan silmäsairaus. Onneksi kävin kuvauttamassa, niin saatiin lääkkeet ja ajoissa hoitoa noihin silmiin. Harmittaa edelleen tuo tuloksettomuus, mutta ehkäpä ensi vuosi on sitten tajunnan räjäyttävä vuosi tuloksissa tai sitten ei ole.

Suunnitelmia ensi vuotta varten on vähän tehty, mutta saa nähdä mitkä niistä jaksetaan toteuttaa. Kivahan ois tehä vaikka mitä, mutta tarttis sitten varmaan vähän treenatakin. :P

Nyt humputellaan talvi agilitii ja ei, en meinaa edelleenkään osallistua kisoihin tässä lajissa. Tää on meidän se "ainut" rentohauskanpitolaji. :D

Vetoa harrastetaan kans koko talvi, joko fillarilla tai kelkalla/suksilla. Ehkä mennään kisoihin ehkä ei.

Kattellaan ja kuunnellaan kevättä. :)





Nyt nautitaan näistä keleistä ja arvuutellaan mitä saadaan joululahjaksi. Herkuttelua on ainakin tiedossa.

Nyt on hyvä alkaa hiljentyä ruoan ääreen ja nauttia siitä monin eri tavoin. ;)

Hyvää joulun odotusta teille kaikille.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Kasvattajaleiriä eli tottissemmaa

Ihan mieletön viikonloppu oli!

Kasvattaja oli järjestänyt kasvateilleen tottelevaisuus leirin, jonne Koda tietysti meni harjoituskoiraksi. Mukava lämmin halli ja taitava tottelevaisuuskouluttaja, niin mikäs siinä oli olla tuttujen ja uusienkin kasvattajan koirien omistajien kanssa. Tunnelma oli renti ja mukava, niinkuin aina.

Kouluttajaa on kyllä pakko kehua. Mieletön koiranlukusilmä ja taito kertoa asiat vielä selkeästi niin, että tällainen tyhmempikin alkaa asioita ymmärtämään, kun ratakiskoa tarpeeksi kauan väännetään. Mikä parasta, niin koska kouluttajan koulutustyyli on myös niin samanlaista kuin omanikin, niin ei voi kuin nauttia tästä etuoikeudesta oppia ja saada vinkkejä.



Mehän saatiin Kodankaa oikein sopivaa vinkkiä treenaamiseen. Back to basics eli paluu perusteisiin/perusasioihin. Meillehän se sopii, koska se tarkoittaa sitä, että me voidaan treenata kotona olohuoneessa pikkuaskelin lämpimässä koko talvi. Ei huono. ;) Varsinkin, kun mä itse en ole niin innostunut treenaamaan tottista talvella hangessa (no okei, nykyään on halleja, mut silti). Talvella kuuluu nukkua tai jos ei nuku, niin pikaseen vaan käydä ulkona (ellei ole hiihtämässä/kelkkailemassa tai raivaamassa polkuja metsään) ja katsella lumen satamista maahan ikkunasta sohvalla maaten. :P

(Tähän piti tulla Kodan pentutottiskuvia olohuoneesta, mutta tää nyt ei suostunut toimimaan, niin olkoon).

Mutta siis oli kyllä ihan mieletön anti ja leiri. Iso kiitos tästä kasvattajalle! Hyvin oli järjestetty ja vielä ruoat päälle. Tosi upeeta oli ja oli kiva nähdä koiransa sukulaisiakin sekä vaihtaa kuulumisia niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa.

KIITOOOS!!!

Koda ja minä tullaan varmasti taas, kun näitä järjestetään! :)))))

perjantai 29. marraskuuta 2013

Run Koda RUN!

Edelleen käydään muutama kerta viikossa fillaroimassa Kodankaa.

Kodak painaa


Koda todella näyttää nauttivan siitä ja nyt on ollu mielessä oikeasti hommata ne suojalasit, koska alun lähtöhuumassa tuppaa tuota hiekkaa yms. lentelemään silmiin. Nyt on opittu vielä oikein komea lähtökiljaisu (lue huuto karjunta) tuohon alkuun. Pajupilli viheltää kärsimättömänä, kunnes saa luvan lähteä, jolloin huutokarjunta hetkeksi alkaa. Nice.

Tämähän on myös poikinut jo kotiin astikin. Eli kun vetokamppeita aletaan keräämään kasaan ja pukemaan, niin alkaa härveltäminen. Mennään jo, mennään jo, MENNÄÄN JO! Jos tässä antaisi Kodan toteuttaa itseään, on tuloksena ovea, seiniä ja kaikkea vastaan hyppivä piippaavaa vinkuva sutina häslä. Koda saa ihan kiitettävästi kiihdytettyä itsensä. Rasittavaako? Voisi olla. Mutta kun Kodalle sanoo, jotta mee tohon ja odota, ni siinähän se istuu/makaa ja oottaa ja muljauttelee valkuaisiaan, et ei sulla VOI näin kauaa kestää ja eikö jo vaan mentäs? Sitte ku lähetään ulko-ovesta, ni se hyppelee innoissaan fillarin vierel, et jes, jes, jes. Säälittävää? Niin munkin mielestä. :D Pienestä ne koirat repii ilonsa.

Tänään käytiin ekaa kertaa oikein "porukalla" ajamassa lenkkiä. Seuranamme ja edessä vauhtipupuina toimivat kolme huskyä. Koko lenkki meni niin mallikkaasti Kodan osalta, että se jopa yllätti itsenikin. Lähtö ei ongelmia. Pieni rauhoittava pajupillin ääni ja kun annettiin lupa lähteä, niin Kodahan lähti. :) Ihan kivasti se pysy treenatun valjakon perässä (ajaja tais tosin himmailla koiriaan meidän takia, koska me ei tunnettu reittiä ja risteäviä hiekkateitä oli siellä miljoona), mutta siis vau. :D

Otettiin sitten parit ohituksetkin. Ensin ne hidasti ja me mentiin Kodankaa ohi (Koda kerpele taas veti huskien perskarvoja hipoen ohi ja just ku aattelin, et nyt oon saanu sen opetettua ohittamaan toiset niin koirat kuin ihmisetkin kauempaa) ja sit me hidastettiin (tai no muodon vuoks painoin jarrua ;) eihän me oltais niille pärjätty.... vielä) ja ne meni meiän ohi. Ku ne ohitti, ni Koda pysy hienosti laidassa ja ne osas ohittaa vähän kauempaa. Oli muuten eka kerta, kun joku ohitti Kodan. Yleensä se on Koda joka ohittaa muita.

Mutta kivaa oli ja tästä on hyvä jatkaa. Että tää voi olla kivaa. (Ja mä tartten toisen koiran tähän touhuun mukaan).

Kodak, pikku pupunen


Niin siistii. :D

tiistai 19. marraskuuta 2013

Out of my way!!!

Sooooooooooooo... stoooooooop.. KUUNTELE!

Ja eiku korvat luimuun ja lisää vauhtia.



Olemme siis löytäneet Kodan kanssa lajin, josta Koda todella, siis _todella_ tykkää.

Toisin sanoen vetoharrastus. Oli se sitten kelkalla, suksilla tai pyörällä, niin kunhan vaan päästään juoksemaan ja lujaa jonnekin. Voi luoja, että se on hauskaa. Oikeasti. Vaikka välillä itseäänkin tällaista täti-ihmistä hirvittää tuo vauhti ja vaaralliset tilanteet, niin toisaalta juuri se vauhti saa aikaan sellaisen hurmion, että lajia ei vaan voi jättää sikseen vaan vauhdista on aina silloin tällöin saatava osansa. :D Ja mikä jottei, kun koirakin tuntuu siitä nauttivan.

Käymme nyt useana kertana viikossa "fillaroimassa" ja fiilistelemässä. Luojan kiitos mun pyörässä on kunnolliset jarrut. Videoitakin olen yrittänyt ottaa, mutta eihän siitä mitään tule. Tarttisin jonkun kypärä mallin, jotta saisin edes jotain kuvattua.

Tää on kyllä niin ihanaa. Kannattaa kokeilla ja aloitella pikkuhiljaa ja kasvattaa kuntoa. Tähän jää koukkuun.

:))))


perjantai 8. marraskuuta 2013

Hierontaa

Friday and Frreeeeedoooooooooooommmm, kuten eräässä elokuvan lopussa lopuksi vielä huudetaan!

Jestas miten ihanaa lopettaa viikko siihen, että molemmat viedään samaan aikaan hierottavaksi. Aamulla tehtiin kevyt metsälenkki valoisaan aikaan ja sitten vähän myöhemmin lähdettiin hierottavaksi. Se jaksoi hymyilyttää koko päivän. :)

Kodalle tuo hieronta tuli muutenkin sopivaan aikaan, koska tässä on nyt jo jonkin aikaan menty fillarilla lenkkiä ja Koda on vetänyt fillarin edessä. Ja toki myös tuo aiempi kisa on voinut tuoda jumeja jne. Eilen illalla kotiin tullessamme yövetolenkiltä huomasin, ettei Koda mennytkään ihan puhtaasti. Se ei venyttänyt selkäänsä samalla lailla joustavasti ja muutenkin näytti vähän jäykältä. Kokeillessa selkää tuntui jumeja , samoin lapojen takana. No eihän siinä auttanut kuin pidentää kävelylenkkiä, jotta saadaan vähän vetreytettyä ja palautettua lihaksistoa (ainakin itselleni auttoi pitkä kävelylenkki koiran kanssa, kun tulin ratsastamasta ja oli reidet pikkusen hapoilla). Kotiin päästyä sit kevyttä venyttelyä ja painelua yms. edelleen tunti vähän jäykältä. Tiesin, että tänään on hieronta, niin en hätäillyt.

Kodahan muisti paikan heti ja suorastaan loikkasi hierojatädin syliin ja oli aivan tohkeissaan. Oli kiva nähdä, että viimekertainen hieronta oli jättänyt noinkin positiivisen kuvan Kodan mieleen. Ja eikun pöydälle, siis minä toiseen huoneeseen ja Koda patjalle omaan huoneeseen. :) Ah, se oli taivas ja voin vannoa, että niin oli nähtävästi Kodankin mielestä.

Hetken aikaa, kun hieronnasta lähdettiin se liikkui hieman hassusti jaloilla hakien (mä en osaa sitä selittää, mutta luulen, että minusta on joskus tuntunut samalta, kun isot jumit olivat auenneet) ja sitten sen kävely pehmeni ja se rupesi taas ravaamaan niin kevyennäköisesti, että sitä muisti ja näki taas itse miten terve koira liikkuu. Kyllä tuli hyvä mieli Kodan puolesta.

Hieroja sanoikin, että Kodalla oli ollut koko selkä ihan jumissa, sekä takareidet. Sen sijaan lavoissa ei juurikaan ollut mitään. Selän pitkittäis isot lihakset vaan olivat olleet niin jumissa, että ne varmaan kiristivät etujalkojakin. En nyt oikeasti muista mitä sanoja tuo hieroja oikeasti käytti ja selitti, mutta jumissa oli ollut.

Musta on niin ihanaa, että olen löytänyt paikan missä voin käydä itse 2h hoidettavana ja samalla saan koirankin hoidettua. Varattiin taas aika ensi kuulle. 

Tänään onkin sen jälkeen ollut täällä kotona aika hiljasta. :)

Se taas on antanut aikaa ajatella ja muistella. Yritin tässä etsiä kuvaa, jossa Koda makaa, että saisin hieronta aiheeseenkin kuvan, mutta mitä löysinkään?


Koda on taas pyörähtänyt Tosikon kainaloon ja syöksyy kuin krokotiili pahaa aavistamattoman uhrin kimppuun.


Kodan pentukuvia, kun Tosikkokin vielä eli ja nautti suunnattomasti tuosta pikku piraija krokotiilistä. Muistan vieläkin miten me molemmat Tosikon kanssa seistiin ja tuijotettiin Kodaa sen yläpuolella, kun se simahti pentuna kesken leikin ja ihmeteltiin, että eihän se nyt vielä voinut väsyä tai odoteltiin, jotta koska se herää. Silloin tuntui siltä, että Koda vaan nukkui kokoajan. :D Tosikko varsinkin, vaikka oli jo vanha pappa, niin jaksoi uskollisesti tuijottaa Kodan vierellä vahtien pieniäkin heräämisen merkkejä, että leikit voisivat jatkua.

Luoja, kun vieläkin menee kaksin kerroin ikävästä. Tosikko oli kuitenkin niin suuri persoona ja ikävä on välillä niin kova. Ja Tosikko rakasti koko (valikoivasta) sydämestään Kodaa, heti ensi näkemästä lähtien.


Koda iski Tosikolle luun kurkkuun!
(Ja Tosikko salli sen ja oikeastaan sitä vain nauratti koko touhu)

 Kodahan sai tehdä Tosikolle mitä vaan ja Tosikko vain tykkäsi. Ne jaksoivat sutaa aamusta iltaan ja illasta aamuun. Joskus joutui laittamaan Tosikon jäähylle ja ottaa Kodan yöksi makkariin, kun Koda oli jo ihan väsynyt, niin Tosikko vain tökki, että älä nuku. Leiki nyt vielä mun kanssa. Ja mä luulin, että saan pelastaa vanhan papan pienen naskalihampaan kynsistä. Kyllä olin taas niin väärässä Tosikkon suhteen. :)

 Siitähän se meno vain ylty! Hullut jaksaa heilua!

Aamut yleensä alkoi sillä, että julmettu meteli ja töminä kävi kera ihmeellisten äänien, kuten murinaa hohotusta jne. Meno oli kuin suoraan parhaastakin vapaapainiottelun shousta, jossa huudetaan ja viskellaan ja hypitään itse lattiaan ja heitellään kaikkea. Välillä sain itsekin neljä -kahdeksan jalkaa hypäten mahani päälle, kun koirat ottivat vauhtia hypätäkseen lattialle painimaan. Kenkä saattoi joskus lentää tai koirien oma patja. Eihän siinä voinu kuin nauraa ja hymyillä, kun katseli niiden menoa, kun niillä oli niin hauskaa.

Tosikkokin niin varovasti kohteli Kodaa, vaikka Koda välillä hepuloi ja hyppi ja veti rundia ja taklasi suoraan Tosikon kylkeen itsensä ja puri taas ja juoksi. Voi niitä aikoja. Niitä muistelee niin lämmöllä.

Onneksi on vielä elämää rikastuttamassa tuo sutina sissi, joka edelleen silloin tällöin hepuloi ja juoksee ympäri kämppää pienestä yllytksestä lelu suussa. :) On se niin rakas ja ihana ja mikä parasta, Kodasta tulee aina väkisinkin hyvälle tuulelle, kun se on itse niin positiivinen ja iloinen olemukseltaan.

Jokohan roskien meneminen silmään nyt loppuisi. Kyllä sitä on niin kiitollinen noista koirista. Niin paljon ne antaa. Ja on ihanaa, että voi edes joskus antaa vähän takaisin esim. juuri tuon hemmottelun ja tärkeän hoidon muodossa, että koiralla olisi parempi olla. Kyllä ne koiratkin kaipaavat välillä lepoa jumeihinsa tai kunnollista hoitoa, että saadaan jumit ja muut kropan krempat pois. :)

Nyt oikein ihanaa viikonloppua kaikille.


perjantai 1. marraskuuta 2013

Talvikausi korkattu!

Talvikaudellahan meillä alkaa aina agilitivuorot pyörimään lämpimässä sisähallissa ja vetourheilukin nostaa päätä.

Nyt on näitä kaikkia taas aloitettu, joten voidaan sanoa, että meidän talvikausi on alkanut. Vielä tosin poljetaan jälkiä tuonne syysmaastoon ja yritetään opettaa kevättä varten asioita. Aika laiskasti tosin, myönnetään. Pimeä kun tulee niin aikaisin, niin jäävät lähinnä viikonloppuihin.

Mutta mutta kerrataan kuukauden tapahtumat.

1. Silmä harmia :(

Käytin Kodan erikoissilmälääkärillä, koska sillä on välillä ollut vilkkuluomi näkyvissä ja kas, plasmoomahan sieltä löytyi. Muuten olivat silmät puhtaat, joku pieni sikiöajan piste löytyi, mutta sillä ei kuulemma ole merkitystä. Helkkarin harmillista, mutta olipa hyvä, että käytin lääkärissä. Nyt Koda siis saa silmävoidetta koko loppuelämänsä ajan, jolla taudin pitäisi pysyä kurissa.

No tuo on oikeastaan ehkä pienin vaiva, mitä sakemannilla vaan voi olla, eikä se luojan kiitos haittaa mitenkään meidän elämää ja harrastuksia. :) Täytyy olla kiitollinen muuten niin terveestä ja hyvä luonteisesta koirasta, jolla tosiaan voi harrastaa mitä vaan.


2. Vetohulluus

Nyt viimeisimpänä aluevaltauksena meillä on canicross-kilpailut. Sain Kodalle juoksijan ja pystymetsästä lähdettiin HSKH:n järjestämään kisaan mukaan torstaina 31.10. Kodahan juoksi itsensä sijalle 5/19! Ihan mieletöntä. Kodan kanssahan ei ole juurikaan juostu, mutta fillarin, suksien tai kelkan vetämisestä se tykkää.

HSKH:n epävirallinen canicross-kilpailu:
Naiset koirajuoksu 2km  sija 5/19!

Vai pitäiskö tämä merkitä tämä näin:
DCW sija 5/19. 

(^Näyttää ainakin hienolta tuo kirjainyhdistelmä. ;) )

Juoksijakaan ei ollut mitenkään tuttu, mutta niin parivaljakko vain lähti, kuin ammattilaiset konsanaan ja loppusuoralla vielä ohittivat yhden koirakonkin. Koda oli vetänyt täysillä koko matkan. Eikä ollut suostunut hiljentämään alamäessä, vaan käskystä hiljentää, vain lisännyt vauhtia ja kun juoksija sitten oli yrittänyt nykiä hihnasta, että voisi hiljentää, niin oli Koda muutaman kerran pyörähtänyt ympäri hyppien ja saanut liinat solmuun. Siinä oli kuulemma mennyt arvokkaita sekunteja, kun sitä vyyhtiä oli jaloista selvitetty. Että näiden tietojen valossa meillä saattaisi olla saumaa jopa palkintoihinkin asti. :)

Itsehän en juokse, mutta ajatus fillarista missä ei ole polkimia kutkuttaa samoin kuin kicksparkilla talvella kisaaminen. Mähän en todellakaan mitään kickbikea potki, mutta jos voin fillarin satulassa istua ja kisata, niin se onnistuis. samoin kuin en osaa tarpeeksi hyvin hiihtää ja nähtävästi jarruja ei silloin löydy, niin kicksparkhan ratkaisisi tuonkin ongelman. Täytyy vissiin pyytää jarrullinen versio joihinkin kisoihin ja mennä kokeilemaan tai ostaa itelleen kelkkaan jarru. :D

Mutta hitis, että tuo vetoharrastus on nyt ihan vienyt mukanaan. Siinä sitä on jotakin ja on ihanaa, kun koirakin on niin täysillä siinä mukana ja tykkää. :D






3. Agiliitoa

Päästiin tosiaan aloittamaan taas tämäkin humppaaminen ja voi luoja mikä ensimmäinen kerta meillä olikaan! Koda oli revetä nahoistaan ja kun laskin sen irti ja kävelin kohti estettä mistä aloittaisin radan, niin johan se jo laukkasi ympäriinsä ja hyppeli esteitä aivan täpinöissään. Se oli niin kiihdyksissä, ettei mistään tullut mitään ja karkasi monta kertaa suorittamaan itse A-estettä ja hyppeli milloin missäkin. eihän siinä voinu kuin nauraa ja juosta vaan ympäri kenttää ja antaa koiran suorittaa ja valita itse esteet mitkä tekee. :D

Pahimpien höyryjen ulospäästyä saimme jo jonkin verran rataakin tehtyä. Koda jopa jaksoi kuunnella mihin olisin ohjaamassa sitä. tosin se siltikin lähti välillä sopivasta kaarteesta tultaessa villisti hyppyesteen jälkeen laukkaamaan kohti A-estettä, vaikka kuinka yritin juosta sen eteen tai ohjata sitä seuraavalle hyppyesteelle. Ai se oli niin hauskaa katseltavaa, kuin yksi hepuloi.

Kiva oli kuitenkin huomata, että muisti se vielä noita käskyjä ja esteitä ja tykkää edelleen touhusta. :D






 Suttukuvat on otettu videoista, niin ei voi kauheasti vaatia.

Mutta kaikennäköistä tässä on siis tapahtunut ja vaikka hieman ikäviäkin asioita, niin myös noita upeita onnistumisia ja hauskojakin on ollut. Näillä nyt jatketaan ja katsotaan mitä talvikausi tuo tullessaan. :D




perjantai 18. lokakuuta 2013

Jotain krossia vai crossia

No lujaa liikutaan kuitenkin.

Mehän viime talvena hurahdettiin kickspark kelkalla potkutteluun ja vedättämiseen, joten luonnollista on nyt yrittää samaa sulanmaan aikaan. Erilaisia menopeli vaihtoehtoja olen miettinyt ja millaisilla viritelmillä olisi mukavinta ruveta tätä kesäisinkin jatkamaan.

Fillarillahan me nyt muutenkin paljon liikutaan, kun on springerikin, niin se on vähän, niinku istuis ja kattois, ku maisemat vaihtuu. Mutta koska pyörässäni toimii vain yksi jarru ja nyt taas rengaskin vaihteeksi vuotaa, niin olen ruvennut miettimään jotain muuta ratkaisua. Pyörän korjaaminenhan ei ole ratkaisu, ainakaan vielä. Jos sen nyt korjaisi, niin jäisi kaikki kiva ja kokeileminen erilaisilla variaatioilla kokeilematta ja fiilistelyhän tässä lajissa on se juttu. Mitä kaikkea virityksiä voit tehdä itse ja mikä toimii ja mikä ei toimi. Taas tulee intoa lisä ja päästään hetkeksi liikkumaan. Eipä käy aika pitkäksi, kunnes mikään ei toimi ja suuri ketutus pukkaa, mutta liikkeelle on päästävä.

No niin, siis fillarini jossa on springeri on nyt toistaiseksi poissa pelistä. Ei huonon jarrun takia vaan renkaan joka tyhjenee, vaikka on juuri vaihdettu.

Minulla on toinen fillari, oikein maastopyörä, mutta siihen ei saa springeriä kiinni. Siksi se on jäänyt käyttämättä. Tai no, vähemmälle käytölle. Mutta nytpä keksin virittää siihen systeemin, johon saan vetovyön kiinni ja pystyn sillä vedättämään. Niin hienoa.

Tein kaiken maailman solmuja ja lukkoja ja vaikka ja mitä. No kun olin saanut hienon viritelmän loppuunsa, niin mitä huomaankaan.. kumit ovat tyhjät. Että otti päähän.

Tähän on paha laittaa mitään springerii kiinni. Eikä Koda muuten todellakaan vedä noilla kuvan valjailla. Kodalla on ihan kunnon vetovaljaat sitä varten, kun vedetään. :)


Nooh.. on sitä ennenki menty, järjen karattua päästä, tyhjillä kumeilla vanteet soiden. Maastopyörässä on kuitenkin vähän paksummat renkaat, joten ei kun kokeilemaan, että toimiiko viritys. Varuiksi otin vetovyön vyötärölle, jos jokin ei natsaa, niin vetäköön sitten minua.

No se jokin ei sitten natsannut. Heti ensimmäisessä lähdössä sanoi ketju boing ja lukko meni cacacsi. Se vääntyi niin totaalisesti, etten voinut kuin nauraa ja katsoa, kun Koda pinkoo eteenpäin hidastaen vauhtia ja pysähtyen katsomaan, jotta mihin sä jäit?

No pienet vastoin käymiset ei lannista. Koska ulkona jo oltiin, niin pitihän se nyt yksi kierros heittää. Eiku joustonaru muhun kiinni ja menoksi. Onneksi otin sittenkin vyötäisille sen vetovyön. No sitte vaan mentiin. Löysillä kumeilla, hiton hyvillä jarruilla. Voi pojat se oli mahtavaa. Mä en muistanutkaan miltä tuntuu vetää kaarteissa urku auki. Mun toisel täti pyöräl, jossa toimi vain yksi jarru, ei niin pysty tekemään. Tais Kodakin vähän hämmästyy, ku risteyksen tullessa rupes hidastaa ja mä karjun, jotta -Mee vaan! -Anna palaa, okei! ja sehän meni.


Mulla on ollu vähän huonoi kokemuksia siitä, että naru on mussa kiinni, koska silloin, kun jotakin käy, niin se oon mä, joka raahaudun perässä. Jos joustonaru on laitteessa kiinni, ni saatan voida pelastaa itteni hyppäämällä uppoavasta laivasta, jos esim. reittimme Kodankaa eivät kohtaa. Joskus mä saatan haluta mennä suoraan ja Koda kääntyä. Näinkin on pääsyt käymään, mutta yleisesti ottaen ollaan kyllä oltu reiteistä yksimielisiä.

No meiän tämänkin päivänen lenkki oli oikein onnistunut ja uutta viritystä pukkaa. Nyt vaan pitäs saada noihin kumeihin ilmaa, mut kyllähän sitä noilla tyhjilläkin menee. Nyt kun päästiin taas uutta viritystä kokeilemaan, ni eiköhän tässä taas vähäksi aikaa ole mielenkiintoa ja puuhaa. :)




Onnistuisinkohan mä saamaan kuvaa, ku Koda vetää? Hitsi. Siinäpä seuraava tavote. Nyt ku alkaa olee varustus muka kunnossa. :D

Kaikkeen sitä pieni ihminen hurahtaakin. Nyt jo mietin, jos saisikin ihan sulanmaan kärryt tai pitäisikö ostaa tai virittää tai..

No pääasia, että on hauskaa ja saa käyttää omaa luovuuttaan. Näillä nyt toistaiseksi jatketaan.



sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Syysloistoa

Niin kaunista.

Kyllä syksy ruska-aikaan, kun aurinko paistaa on ehkä parasta mitä tiedän.

On niin kaunista, että oikein sielu lepää. Ulkoota ei oikein millään malta tulla sisälle.

Viikonloppu on meillä taas mennyt koiraharrastuksen parissa. Lauantaina ohjatusti (olin siis kuuntelijana oppimassa taas lisää) ja nyt sunnuntaina lähdettiin uuden koiratuttavuuden kanssa lenkille ja tehtiin muutama jälkikin. Lähinnä kertoilin mitä metsäjälki on ja miten sitä voi tehdä ja alkaa harrastamaan.

Sitten kotiin ajaessani päätin tehdä vielä yhden kouluttavan jäljen Kodalle ja eikun polkemaan sitä koulutusjälkeä. Tarkoituksena harjoitella piikkiä. Jostain syystä Kodalle tuottaa vaikeuksia oikealle kääntyvät piikit? No pakkohan sellainen oli sitten käydä polkemassa ja oikein tein kunnon killerin sille siihen piikkiin. Sellasen, ettei se maaston mukaan edes ole niin helppoa sitä löytää, jos menee pikkusen yli ja tarkastaa vasemmalle. Siitä sitten kotiin syömään ja jahka aikaa oli tarpeeksi kulunut, niin eikun jälkeä ajamaan.

Koska tarkoitus oli harjoitella juurikin tuota piikkiä, niin jälki ei ollut mitenkään pitkä, eikä janakaan vaan ihan 2m päästä lähti janalta jälki. Enkä antanut edes jäljen vanheta kauaa vain reilu tunnin, koska tarkoitus todella oli nyt vain harjoitella tuota oikealle kääntyvää piikkiä.

No Koda teki juuri niin kuin epäilinkin. Se ajoi oman mittansa yli lähti kääntämään päätäänsä vasemmalle ja kun ei löytänyt kääntyi oikealle, mutta ei ihan kuono riittänyt siihen piikin jäljelle asti. Sitten oikein näki, kun rupesi aivot raksuttamaan ja uudestaan kääntyi vasemmalle, osui jo jäljestämäänsä jälkeen, mutta pysähtyi kuin seinään piikin kulmassa, taas tarkistus vasemmalle ja oikealle (mä olin todellakin onnistunut tossa piikissä, siinä oli vielä pari puuta ja runko avittamassa, jolloin ihmisellä voisi syntyä mielikuva, että tästä pääsee vain eteenpäin tai vasemmalle. Sama mielikuva oli nähtävästi Kodalla. Mitä tästä opin, se lukee mun jälkiä liian hyvin) ja lopulta se alkoi kääntämään päätänsä oikealle ja sai hajun, muytta pysähtyi miettimään, että oikeasti? Tännekö, tääkö se jälki on mitä mun täytyy seurata? Ja jatkoi sitten jäljestystä ja kylläpäs muuttui koira sen piikin jälkeen. Kun se siitä päätti lähteä jatkamaan, ni vot, ku se meni niin täydellisen tietäväisenä ja ilmas viel tosi hyvin kepin ja sai palkan.

Täytyy kyllä nyt sanoa, että hitto mutta se tuntu hyvältä.

Oltiin niinku molemmat, jotta nyt tää homma taas toimii. Se fiilis, kun olet suunnitellut oikeasti sen treenin ja näät miten oppimista tapahtuu (ja se treeni menee just niinku oot suunnitellu) ja taas päästään koulutuksessa eteenpäin. Se fiilis kun sä taas muistat, ettei ne määrät vaan se laatu.

Jep, tästä on todellakin nyt taas hyvä jatkaa aina siihen asti kunnes lumet tulee.

Ai niin. Valitin jo viimeks sitä, kun se kamera ei kulje matkassa. No ei se edelleenkään kulkenut, mutta kävin sitten vielä erikseen sen hakemassa ja lähdettiin lenkille ottamaan kuvia, kun oli niin kaunis auringonpaiste ja vielä muutamia kauniita ruskalehtiä puissa.

Tässä muutama hyvä otos Kodasta kerrankin. Enkä mä räpsiny ku 200 kuvaa. huoh, mä en tajuu miten ihmiset saa ihan älyttömän hyviä kuvia ja mä en.

Koda 


Kodan pääprofiili

Tarkoitus siis oli saada kaunis väriloistotausta noihin kuviin, joka hurmaa loistollaan ja on ehkäpä jopa hieman epätarkka jne. No mun ois varmaan pitäny vielä enemmän olla maantasalla tai koiran puita lähempänä tai kauempana tai jotain ja jotenkin siltikin en saanut mitään superekstratarkkoja otoksia. Hitto, ko oon vaan niin lahjakas. Mitenkään katkerana tässä tilitä, kun muilla on niin yberupeita kuvia, joita napsivat ihan halpispokkareilla. Mun pokkarin sentäs pitäis olla joku vähän parempi. Ainakin mun yks kuvaajatuttu saa samanmerkkisellä pokkarilla ihan käsittämättömän hienoja kuvia. Noh, olkoon. Näillä mennään.

Ja jos vielä vähän marmatan, niin miten ihmeessä Koda onnistuu aina tiputtamaan karvansa ja näyttämään nyljetyltä kojootilta, kun luonnolla olisi kauniin satumaista maisemakuvaa tarjota? KysyMpä vaan. Nii jotta.

Mut tää kuva jotenkin onnistu ja mä niin tykkään tästä. :)


Koda nauttii syksystä. Tänään oli hyvä päivä.

Muistakaa nyt nauttia ja muistakaa, ettei se määrä vaan se laatu niissä treeneissä. Eihän sitä tottiksessakaan kokoajan palkatta hinkata kaikkee, vaan pienissä osissa ja haetaan mitä nyt haetaankin. Ku vaan muistais senki näis pk-maastojutuis. :)

Nyt tuli hinku treenata vielä niin kauan kuin voidaan, ennen lumien tuloa. Ihan just jotain tollasii pikkujuttui, sellasii källei. Mä rakastan niitä. ;) Jes, kiitos. Senhän takia mä mettäjäljestä niin pidinkin, kun pääsin kokeilee kaikkee mahdollista ja mahdotonta. Eiku uudestaan ja uudestaan. Kyl se kuulkaa viel tästä.:)





lauantai 12. lokakuuta 2013

Syyssatoa

Syysleirillä on käyty ja jälkiä tallattu sekä ajettu. Tottista, pyöräilyä ja ulkoilua. Siitä on parhaimmat syyspäivät tehty.

Olen aina sanonut, että metsäjälkiryhmään en tule koskaan leireillä menemään, koska teen sitä jo itsekin, eikä mua huvita köpötellä leiriaikaa metsissä kilometri tolkulla ilman omaa koiraa. Noh, huomasinpa sitten ilmoittaneeni itseni elämäni ensimmäistä kertaa metsäjälkiryhmään. Luojalle kiitos porukka oli mukavaa ja kouluttajatkin mahtavia, mutta täytyy kyllä todeta, ettei tuo ole meidän juttumme. Tulipahan kokeiltua ja nyt tiedän, ettei meidän kannata osallistua metsäjälkeen. Ihan vaan sen takia, että mä en pysty tai tykkää.. Kodahan tykkää kyllä.

Koda jäljestää ja taisi sieltä keppikin löytyä.

Eikä siinä mitään, leireillä maastoja on ja saa vieraiden tekemiä jälkiä ja vaik mitä, mut se ei vaan sovi mun fiilistelijä luonteelle. Musta on kivempi mennä yhden tai kahden kaverin kanssa polkemaan toisillemme jäljet, ottaa ehkä esineruutua siinä samassa ja sit ajaa jälki ja nautiskella siitä käppäilystä. Sama jos meen itse metsään, niin kävelen siellä ja katselen maisemia. Sitten otan Kodan ja kävellään toisaalla metsässä ja sit käydään ajamassa jälki ja jos ollaan pyörällä liikenteessä, niin fillaroidaan vielä kotiin.

Sillai fiiliksen mukaan omaan tahtiin. Siitä mä tykkään.

No ehkä se täytyy nyt sitten vaan hakuun aina ilmottautua, jos on leirejä. Siinä ei sentäs kävellä kilometri tolkulla jonkun perässä kokoajan, vaan "pienellä pläntillä", "vähällä vaivalla" saat nauttia koiraeläinten upeasta juoksemisesta.

Ja mikäköhän tällaisenkin älynväläyksen on saanut aikaan, niin pakko sanoa, etten tiedä. Koska kyllähän silloin, kun peltojälkeä treenattiin, niin peltojäljelläkin käveltiin kilometritolkulla toisten jälkien perässä. Nyt vaan ei kyllä pysty tohon samaan metsässä.

No onneksi ei tartte ja saa edelleen harrastaa omaan pinttyneeseen tapaansa metsäjälkeä. Se onko se sitten hyvä tapa ja tapahtuuko siinä sitten oppimista onkin toinen juttu.  Ainakin tänävuonna on muutamakerta kokeessa oltu ja aina se on tyssännyt omaan tyhmyyteen. No jos nyt ensin opettelis ees treenaamaan ja menis sitten vasta kokeeseen ja ennen kaikkea antais sen koiran nyt vaan tehdä se työ, ku se sen osaa. :)

Voi elämä, että asiat vaan voi välillä olla pienelle ohjaajalle vaikeita. :D Mutta ehkäpä ensi vuonna tai sitten ei.

Nyt alkaa olee viimeisiä treenejä ennen talviteloja, joten viel ku ehtii, ni treenataan ja sit jäädään talvilevolle eli humpataan vaan omaksi iloksi agilityä lämmitetyssä hallissa, kunnes lumet sulaa ja kevät koittaa. Eikä mainita tähän, et kun lumi tulee maahan, niin riemusta kiljuen kaivetaan sukset ja kelkat esiin, et päästään vedättää hankia pitkin. Siihen jää niin koukkuun. :D

PS. Harmittaa muuten vietävästi, ettei kamera ole ollut matkassa meidän treeneissä, lenkeillä, tapahtumissa jne. ois taas saanu miljoona kuvaa, mutku ei. Ja mulla on sellanen päätös, et ilman kuvaa/kuvia ei tähän blogiin voi kirjoittaa.

PS2. Vielä enemmän sapettaa, ettei tänävuonna nyt sitten tullut yhtään tulosta yhtään mistään. Ois pitäny vaan sitä ja tätä, mut ei.. ehkäpä mä vielä tästä selviän. :)

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kapuloita jäljelle

No jotainhan oli ruvettava tekemään, kun Koda rupesi vaan imuuttamaan jälkeä ja kepeistä viis. Päätin ruveta kepittää Kodaa ja laitttaa kapuloita jäljelle.

Nyt rakennetaan kuulkaa niin idioottivarma systeemi, jotta ei jää enää keppejä mettään. Ruvetaan ihan alusta rakentaa, niinku arvokisoja ajatellen tätä hommaa. Vähemmästäkin kuulkaa sisuuntuu, ku alkaa sapettaa helkkarin hyvä jälkikoira, joka ei kuitenkaan ilmaise keppejä. Niinku sanottu, niin nyt aletaan keskittyä niihin keppeihin ja janoihin, siis jäljelle lähetyksiin.

Tänään Koda ajoi taas hyvän jäljen (ääs oolweisss), mutta nyt se lisäksi ilmaisi keppejäkin ja mä pääsin myös kouluttamaan sitä jäljellä kepeistä. Meinas mennä parin kepin ohi, mut sit taas teki omat ratkasut ja alkoi kepit löytyy! Jes! Ja hoksasin nyt, et mitä mun täytyy tehä, jos se meinaa ruveta imuuttaa tai viipottaa tukkaputkella. Oli kyllä niin hyvä jälkitreeni tänään, että. :)

Iso kiitos jäljenpolkijoilleni!

PS. GPS on muuten oikeasti todella kätevä. Mun täytyy vissiin hommaa semmonen, ni saan pituudet yms. jutut näkyviin ja tiedän vieraassakin maastossa mistä tuun ja minne meen. Hitsi sen kanssa oli kiva tehdä jälkeä. Tein siis toiselle koirakolle jäljen. En itse Kodalle. :)

Koda janalla. Hyvin eteni rinnettä ylös suoraan.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Lutra Lutra

vaiko Rapa Ripa?

Koda on kyllä sellainen mutamäyrä vesilutraaja, ettei paremmasta väliä. Se varmaan selviytyis aavikollakin, koska jotenkin se aina löytää jostain vettä.

Tänään oltiin Vieheen alias Puuhkan kanssa metsälenkillä ja kas, koko metsähän oli täynnä lätäköitä, vesiojia, suota, kalliolammikoita sekä metsämönkijäuria, joissa oli paljon pitkän matkaa vettä. Näissä kaikissahan oli pakko käydä lutraamassa ja juoksemassa rallia.

En taas muistanutkaan millaiseen kuntoon tuo koira itsensä saa, kun se pääsee vapaasti toteuttamaan itseään. Hetki meni kotona kylpyhuoneessa sitä suihkutellessa. Sitä cacan (mullan, ravan) määrää oli pirullista pestä ja hinkata pois. Koda niin rakastaa vedessä lutraamista, läträämistä, juoksemista, makaamista ja leikkimistä. Ei ole kyllä helppoa olla silloin koiranomistaja, mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaan lemmikkinsä eteen.

Pitäsköhän harkita jonkinnäköistä kurapukua? Auttaisikohan se edes vähän siihen, ettei Koda olisi niin jumalattoman pjaskanen möyriessään näissä ah, niin ihanissa mutavellilätäköissä?

No jokatapauksessa tässä muutamia huonoja kännykuvia lenkkimme varrelta. "Parhaimmista" hepuleista tai mutalillulätäköistä en saanut kuvia tai sain, mutta niissä näkyy vain suttua, vai olikohan se sittenkin Koda?

Koda hepuloi löytämällään polulla mikä oli pitkän matkaa täynnä vettä. Siinä se veti rallia veden roiskuessa pitkän aikaa edestakaisin. No kiva, että edes jollain meistä oli kivaa. Viehehän ei voinut itseään kastella, vaan se seurasi juosten penkereellä Kodan menoa ja haukkui. :)


No osasivathan noi kaksi kahjoa hetkeksi rauhoittuakin.

Oikein hyviä syyskelejä kaikille ja nautitaan näistä syysmaisemista vielä kun voidaan. :)

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kyllähän se jäljestää..

ehkä jopa vähän liiankin hyvin, jos otsikon teemaa jatketaan.

No niin,

tänään oli sitten meillä taas Kodan kanssa JK2 koe ja kaikkee mahollista sattui. Jos olisi ollut fiksu olisi ymmärtänyt lukea ennusmerkkejä, mutta minähän tunnetusti menen läpi harmaan kiven, kun muut tajuavat sen kiertää.

Ihan viime treeneissä Koda rupesi taas imuuttamaan jälkeä ja sehän tarkoittaa, ettei keppejä silloin ilmaista mitenkään, koska jäljestetään. No tyhmä kun olin, niin tajusin puuttua siihen vasta sitten, kun kaikki kepit jäi metsään treenatessa. Hups... kokeeseen oli vielä puoli viikkoa aikaa. No seuraavana päivänä pikainen korjaus ja ilmasut löytyi. Olihan niitä muitakin pikkujuttuja mitä ilmaantui sitten tietysti viimehetkillä, kuten esineruudussa "ei löydetä" esinettä tai jos löydetään, niin juoksennellaan se suussa ja haihatellaan.


Minun piti vielä tehdä muutamia motivoivia treenejä ennen koetta, mutta tietysti kaikkea mahdollista tapahtui. Vähäisin näistä ei ole autoni hajoaminen juuri pari päivää ennen koetta. Nice. No onneksi on niin mahtavia treenikavereita, että kyyti järjestyi. Viimeistelyt jäi siis tekemättä ja viimeistään autoni hajoamisen olisi pitänyt kertoa, ettei meidän ehkä ole tarkoitettu mennä kokeeseen.

No mentiin sitten kuitenkin ja jostain syystä kovin epävarmasti Koda lähti janalle. Otti vielä takajäljen, vaikka aluksi lähti janalta viemään oikeeseen suuntaan (jäljen suuntaan hieman oikaisi), mutta teki ns. piikin saavuttaessaan jäljen ja lähti kulkemaan jälkeä väärään suuntaan eli takajälkihän se. No kääntyi kuitenkin ja päästiin sitten jäljestämään. Hyvällä temmolla ja tyylillä Koda lähti ajamaan jälkeä ja löytyhän se ensimmäinen keppikin ja luoja Koda oli niin tyytyväinen itseensä. Näin jälkikäteen viisaana ajatellen, olisi pitänyt puuttua siihen Kodan tyyliin, millä se lähti siltä ensimmäiseltä kepiltä jäljestämään. Koda oikein painoi päänsä kiinni maahan "sulki korvat" ja lähti todella imuuttamaan jälkeä.

Tiedättekö sen tuntee, kun tajuatte, että nyt se todellakin jäljestää.. sen näkee, että se koira uppoaa ikäänkuin omaan maailmaansa ja kaikki kertoo siitä, että jäljestäminen on juuri ja vain ja ainoastaan se minkä vuoksi elää. Samassa totuus löi vasten kasvojani, tajusin, että juuri tuolla tyylillä kepit jää maastoon. Kodahan ei niitä ilmase. Hikipäässä yritin seurata haukan tavoin Kodaa, josko se vihjaisi edes pienellä muutoksella mennennsä kepin yli.  Ei elettäkään. No se oli sitten siinä. Mutta olipahan ehkä paras jälki ikinä minkä Koda ajoi metsässä. Niin intensiivinen ja tarkka, hyvällä tempolla se meni kaikki kulmat jne. ei mitään pyörimisiä tai muutakaan häiritsevää. Itsekin vain ihastelin sen kulmatyöskentelyä ja niin selkeän kaunista vahvaa jäljestystä. Mitäs muutakaan siinä voi tehdä. Kepit onneksi maatuu jossain vaiheessa sinne metsään.

Ehkäpä tässä tosiaan täytyy taas vaihteeksi vähän treenata.

Nyt sentäs tiedän mitä pitää treenata, missä puutteet, joten tässä on hyvää aikaa koko loppusyksy ennenkuin lumet tulee, niin treenata systemaattisesti niitä asioita. Eiköhän me vielä joku vuosi se tulos JK2:sta tehdä. Ei kuitenkaan enää tänävuonna. Minen jaksa enää. Mieluummin treenaan nyt kunnolla ja keväällä sitten pamautetaan JK2 ja JK3 kerroilla plakkariin. :D (Toivossa on hyvä elää ja haaveitahan täytyy olla ;) )

Oikein hyvää syksyä kaikille ja nautitaan treeneistä ja kisataan vielä kun voidaan. Menestystä teille kaikille jotka vielä tänävuonna jaksatte vääntää. :)


Kodan janatreeni


Ei haittaa kalliot tai pienet nousut jäljestämistä.


Näkisittepä mistä Koda on mennyt jäljen perästä välistä alas, kun ollaan treenattu. Itse olen suosiolla etsinyt helpomman alastulokohdan. Edelleenkään en tiedä, miten treenikaverini siitä oikein tuli alas.

Kohti ryteikköä. Ei haittaa enää edes pahempikaan ryteikkö tai
jos joutuu runkojen alta ryömimään. 
Mua haittaa kyllä, mutta kai sitä pitää edes jotain extremeä olla.

Sinne se Koda vaan uppoo. 

On toi Koda vaan niin hauska ja hyvä koira. Vielä kun oppisi itse kouluttamaan, niin eihän tässä olisi ongelmia. Tai kun olisi edes pikkusen nopeemmat hoksottimet puuttua asioihin eikä vasta sitten, kun pieleen menee jo 500:tta kertaa. :D

Iso kiitos kuitenkin kasvattajalle aivan älyttömän upeasta ja hienosta koirasta. Tällaisen koiran kanssa on kiva harrastaa. Kaikki se kärsii ja kaiken se kestää (omistajan kädettömyyden ;) )

Koda on niin rakas. <3 p="">


keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Taas täällä

No niin,

viimeisimmästä postauksesta onkin aikaa. Nyt olisi kuitenkin taas tarkoitus ruveta vähän paremmin päivittämään tätä blogia.

Moni on kritisoinut tuota, kun otsakkeessani lukee saksanpaimenkoirapennun elämää, mutta blogini alkoi silloin, kun Koda oli vielä pieni pallero ja täältä löytyy Kodan ihan pennusta asti aina tähän päivään, niin kuulumisia. Joten onhan se tavallaan pennusta aikuisuuteen, vaikka nyt aikuisuuden juttuja ja tekemisiä seurataankin.

Hmm. Päivityksiä. Eli kovasti kaikkea olemme tehneet, emmekä kuitenkaan mitään.

Kesä tuli ja meni. Parissa kokeessa kävimme, mutta tulosta ei tullut. Koda on vielä niin nuori metsäjälkikoira, ettei sillä ole paljoa kokemusta, pitkistä, vanhoista jäljistä eri keliolosuhteissa. Ja helteinen kesäpäivä ei ole omiaan omistajallekaan tarpoa läkähdyttävässä hakkuuaukealla tai kalliomaastossa. Tulipahan taas itselleni huomautus, kisaa vain keväällä. Silloin ei ole..

A) Läkähdyttävää hellettä (Jolloin suotuisampaa olisi lillua viileässä vedessä).
B) Marjastajia tai sienestäjiä
C) Hirvikärpäsiä! (Luoja mä inhoan niitä).

Näin sunnuntai harrastajana sitä oppii itse äkkiä mukavuudenhaluiseksi.

Tänä vuonna ei stressata, käydään vielä yhdet kisat ja katsellaan sitten ens vuonna mitä jaksetaan kisailla. Loppuvuosi vain treenataan omaksi iloksi ja kokemusten saamiseksi. :)

Nyt jatketaan lenkkeilyn ja kauniin syysilman fiilistelystä. Alkaa jo ruska-aikakin saavuttaa luontoa.

Otetaan rennosti ja nautitaan tästä vielä, kun on suht lämpimät säät. Kohta jo se talvi tulee ja yök, kylmä, räntä jne. Mä en niin pidä talvesta.


maanantai 25. helmikuuta 2013

Talvikauden jännitys tiivistyy..

Olenhan puhunut miten olen hurahtanut tähän vedättämiseen ihan totaalisesti?

Tänä talvena on kaikenlisäksi ollut paljon hyviä päiviä milloin on voinut vedättää ja nyt kun talvi alkaa tehdä loppuaan ja kaikki jalkakäytävät ja tiet on hiekotettu ja osalla kävelyteistä näkyy jo asfalttia, niin olenkin siirtynyt suksiin kelkan sijasta.

Haaveena oli, että saadaan molemmat nautittua talvisista keleistä ja lisäksi samalla saataisiin hyvää liikuntaa. Muutakin kuin vain itsekseen ojassa hyppely ja risujen, keppien, puiden tai runkojen repimistä..

 

tai koirakavereiden kanssa juoksemista, mikä toki sekin on todella hyvää liikuntaa..



mutta kaipasin itsellenikin jotain hauskaa liikunta muotoa. Sellaista missä pääsisis kovaa (kuten fillaroinnissa), mutta se ei tuntuisi liikunnalle. Toisinsanoen en huomaisi liikkuvani, kun nauttisin siitä niin paljon.

No sitten sain kicksparkin ja se oli menoa.. talvi olikin ihan erilainen maailma kuin aiemmin. Näin kaiken ihan eritavoin.. sitä se potkuttelu hulluus teettää.

Jo pidemmän aikaan olen haaveillut osallistuvani Kodan kanssa vetohiihtokisoihin. Viime vuonna ne olivat muistaakseni jossain Hämeenlinnan tienoilla tai peräti Hämeenlinnassa.No sinne ei sitten vielä ns. ehditty mukaan ja tänä vuonna oli tarkoitus osallistua, mutta kisat olivatkin Imatralla. Pitkään mietittiin, mutta lopulta tultiin tulokseen, ettei meistä kukaan jaksa enää sunnuntaina kisojen jälkeen sieltä takaisin ajaa. Liian raskasta.

No vetohiihdot taisi tältäkin talvelta jäädä, kunnes..

Jumantsuikka, nehän järjestää Keravalla epävirallisen vetokisan! No pientä yllytyshullun poikasta oli ajatuksisa havaittavissa ja vot.. sain vielä kaverinkin yllytettyä Kodankaa hiihtämään ja nyt se on sitten tehty.

Ensi sunnuntaina on Kodan ensimmäiset vetohiihtokisat! Täytyy sanoa, että kyllä jännittää jo nyt.

Luojan kiitos mulla on koira, joka todellakin jakaa tämän mun vetoharrastushulluuden kanssani. :D Välistä tuntuu, et nää sakemannit juoksee paremmin, ku huskyt. No ei nyt oteta niin kirjaimellisesti.. kunhan täs vitsailen.

Mutta kyllä jännittää. Tästä tää meidän ura aukenee. Ens vuonna mennään jo sit tukka putkella näitä vetokisoja. Tarttee hommaa hiihtäjä ja jos itte osallistu potkuttimella ni siihen pitää asentaa viel jarru, et pääsee VUL:n kisoihin treenaa/kisaa ja sit pittää vissiin lisenssikin hommaa.. kaikkee sitä rupeekin humputtelee, kun vanhaksi elää.

Nyt yritetään ottaa lunkisti ja toivoo, et Kodan kunto kestää, ei sattuis haavereita ja päästäis sunnuntain kisoihin pitää hauskaa ja ehjänä maaliin. :) Kirjottelen sit kuin kävi. Herttinen pitää muistaa ladata video ja kamera ja jaiks.. niin paljon täs on nyt muistettavaa yms., kuten makkara raha. :D

Toivottakaa onnea meille ja et kaik menis hyvin ja ois hauskaa.

Jännityksen lisääntyessä.. että pitikin ihan viel näin talven loppumetreil.. miten mä nukun loppu viikon..

perjantai 22. helmikuuta 2013

Long time no seen ;)

No niin, miltein kuukausi sitten viimeksi päivitetty. Hämmentävää miten aika kulkee niin nopiaan ja kevätkin on jo ihan selvästi tulossa. Jo pitkään on ulkona "haissut" kevät ja kesä. Se vaan tulee, vaikka lumisateet yrittää välillä vielä vähän pyristellä vastaan.

Me ollaan todella Kodankaa hurahdettu vetämisen maailmaan ja varsinkin nyt kun on ollut hyviä vetokelejä, niin ollaan säännöllisen epäsäännöllisesti miltein kokoajan vedelty jokapaikassa. :P

Monesti on myös ollut mielessä se miten mukavaa olisi, jos olisi toinen iso koira tuossa kevytpotkuttimen eessä Kodan lisäksi vetämässä, mutta toistaiseksi sellaiset haaveet on haudattava. Nyt maltan tuskin odottaa, että päästään fillarikeleihin. :D

Hmm mitäköhän sitä voisi tähän valehdella..

Ollaan myös vähän treenailtu tottista Kodankaa tässä talvella. Kerran yhdellä tottisvuorolla testasin hallissa koko tottiskaavion läpi estenoutoineen ja lopuksi vielä eteenmeno (olkoonkin, että A-esteen virkaa toimitti agilityn a-este). Meni yllättävän hyvin. Koda teki jokaisen asian ja vielä oikein, myös ne jättöliikkeet ja jäi jopa seisomaankin. Noudoistakin olin yllättynyt. Tietysti niissäkin on oikeasti viilaamista jne. mutta kyllä niillä nyt ehkä luokat tekee.

Viimeksi treenattiin tottista eilen eli torstaina. Oli kiva huomata, että Koda on kyllä aktiivinen tekemisissään, mutta se poikittaa eli aukee, painaa ja aukee ja hyppii tasajalkaa seuratessa. Nice.. very nice..

Käännöksen jälkeen.. no jos nyt vähän poikittaa ja painaa..
Alku oli ihan kaaosta. Kodalla tuppasi olee vähän liikaakin intoa tehdä tottista. Se aloitti edistämällä ja painamalla ja poikittamalla, niin joo, eikä unohdeta niitä tasajalkaloikkia..

Sitten vähän korjailtiin edistämistä. Muistutin, ettei mun eteen poikittain ole tulemista. Ei muuten, mutku ärsyttää kävellä, kun toinen painaa ja mä kompastun siihen tai omiin jalkoihin. Enkä mä muutenkaan tykkää siitä, että koira "peruuttaa" tottiskaaviota. Tosin, niinhän meillä aina nätisti poikitetaan kokeissakin. Kyllä se treeneissä hetkittäin osaa.

Käännösten yhteydesssä taas intoa rupesi pukkaamaan ja Koda tuuppas ittensä mun jalkaa vasten ja snadisti edisti ja poikitti.. Nice.. very nice.


Hoplaa, Apassionata ja näin lähtee hyppy..

Ja taas vähän hypitään..
No onneks Koda vaikka hyppi edelleen, niin ei enää pyrkinyt eteen poikittain tai painanut, niin et kompastuisin. Toi nyt oli tollasta iloista paikallaan kohkaamista. Mä en oo niin turhan tarkka näis tottisjutuis, ni sallittakoon se sille. Musta on oikeastaan ihan kiva, jos se vähän kouhkaa, vaikka siitä nyt piste tai kaksi menisikin vaikutelman takia.


No alkoihan se tasaantumaan

Koda jopa ihan seuraa

Pahimpien intojen laannuttua, niin Kodaltahan löyty jopa ihan nättiä ja vietikästä sekä teknisesti korrektia seuraamista. Voi kun sen sais tämmösenä ees joskus kokeessa kauttaaltaan esitettyä. Se ois niin hienoa.

No haaveita pitää aina olla ja pyrkimyksiä, eihän tää koiran kouluttaminen muuten mitään antaiskaan. Joskus tulee koettua onnistumisia ja tuntemusta, että ollaan oikealla tiellä ja sit joskus myös tulee niitä pettymyksiä. Sehän tästä niin haasteellista ja hauskaa tekeekin. Koskaan et voi tietää varmasti. Perushyvä tuntuma voi olla ja suht suoritusvarma koira, mutta aina voi sattua jotain. Se on niin fiiliksestä kiinni. ;)

Mutta kaiken kaikkiaan, kyllä mä tuosta tottiksen treenaamisesta omalla kierolla tavallani tykkään ja jossain oon onnistunut Kodankin kanssa. Nyt vaan täytyy yrittää vielä vähän rutistella ja fiilailla, et tulis parempii tuloksii kokeissakin. :) Mutta mukava koira Koda on ollut kouluttaa. Helppo ja selkeä hyvillä ominaisuuksilla. Niinku oon jo aiemminki todennu, ni ei oo paljoa tarvinnu opettaa, ku on vaan vahvistellut jo olemassa olevia juttuja. Niinku nyt toi jäljestäminen. Ehdottomasti keskivertoa parempi nenänkäyttäjä.

No joo se siittä.

Ollaan myös koirakaverilenkkien lisäksi (itse jopa kerran lumikenkäilin pitkän lenkin ystäväni yllyttämänä) nautittu muutenkin elämästä tässä kuukauden sisään, kuten kävimme taas Day Spa:ssa Hyvinkäällä. 

Hyvinkäällä on ihanaa juuri se, että se allas on niin pitkä. Siinä saa isompikin koira jo vähän ees uida. Ehtii liikeradat hakeutuu ja jalat yms. rentoutuu, kun ei tarvitse heti kääntyä ja olla kokoajan mutkalla vaan pääsee hetken aikaaa matkaa eli suoraan uimaan. Todella hyvä asia ja vaikuttaa siihen mihin mennään uimaan.

Koda, kaikkien plutokoirien urhea pelastaja.
Se on jännä miten tuol Hyvinkäällä Koda heti valkkaa itsellen tuon plutokoiran ja niitä hakiessa tai niiden kanssa itsekseen uidessa viihtyy altaalla erinomaisen hyvin. Yleensä lasken sen heti irti ja siinä se menee rampille, plutokoiran heitto veteen ja uiminen alkaa. Välillä Koda menee itsekseenkin veteen plutokoira suussa. Se todella nauttii tosta uimisesta.

iikks, kiiluva silmäinen me-ri-hii-wiö uhkaa plutokoiraa..

El Reino joka rakastui Kodaan ja yritti kovasti hurmata tätä.

Koda oli siis Reinon kanssa uimassa ja Reinohan oli siitä kovin riemuissaan. Koda ei niin Reinolle lämmennyt varsinkin, kun Reino sen mielestä uhkasi plutokoiria, mutta kyllähän ne siinä meni. Lähinnä Reinoa ei noteerattu, mikä ehkä särki pikku Reinon sydämen.

El Reino, tuo pieni suuri koira.:)

Uinnin jälkeen meinas olla hetken hiki. :)
 Onnellinen uimamaisteri, noiden kaikkien pikkuisten plutokoirien urhea pelastaja. ;)

Koda puunattua ja föönättynä.

Kodan Syyttävä katse.. -mutku mä oisin viel halunnu uida.

Koda olisi uinnin jälkeen vielä halunnut uudestaan uimaan ja vetikin mut parikertaa uima-altaan aidalle. Sit ku selitin sille, et meiän aika loppu, ei ole enää meidän vuoro vaan nyt pitää lähteä, niin jestas sitä syyllistävää katsetta. Koda ois niin halunnu jatkaa uimista. Täytyy vissiin ens kerralla vuokrata koko tunti.. huoh.

Onneks kohta on kesä ni Kodaki saa sit uida ihan niin kauan ku jaksaa, et ei oo sit penneistä kiinni.

Nautitaan nyt vielä hetki lumesta ja ihanasta muka joutilaisuudesta ennenkuin kevät, kesä, leirit, kisat ja muut koira aktiviteetit vie kaiken vapaa-ajan. :)