tiistai 27. joulukuuta 2011

Joulun aikaa 2011

Rauhallista joulua ja oikein hyvää uutta vuotta itse kullekin säädylle.

Me ollaan Kodan kanssa syöty paljon jouluruokia ja nautittu ulkoilusta, sekä ihan vaan sohvalla löhöilty kynttilöiden tuoksuissa.

Joulutortut, kinkun kanssa olivat tänä jouluna ylivoimaisesti parhaimmat herkut Kodan mielestä, vaikka kyllähän tuo veti hyvällä halulla myös rosollia kermakastikkeella. Lanttulaatikko näytti olevan parempaa kuin porkkanalaatikko. Ja mikä parasta, vaikka Koda on todellakin saanut maistella herkkuja ja syönytkin oikeastaan vain jouluruokia ja vähän sitä sun tätä, niin Kodan vatsa ei ole mennyt sekaisin mistään. Se on kyllä varsinainen rautamaha. :))
Kodan oman lihaseoksen lisäksi kupissa on rosollia kermakastikkeessa, perunaa, porkkana- ja lanttulaatikkoa.
Kätevää, kun on koira joka voi syödä mitä vaan ja syökin, kun itse ei jaksa enää herneitä tai rosollia tai kun suolakurkun siivu tippuu lattialle, niin jo vain onkin puhdasta. Ei mene ruokaa hukkaan. :)

ON ollut todella mukava joulu. On nautittu herkuista jos jonkinlaisista, on laiskoteltu, mutta myös paljon ulkoiltu koirakavereiden kanssa. On ollut fantastista. :)

Koska itselläni nyt alkoi jotain kumman flunssanpoikasta pukkaamaan joulun ja uudenvuoden välipäivillä, niin huomasin leikkineeni tietokoneeni kuvankäsittelyohjelmalla. Myönnetään, etteivät kuvat ihan ole sellaisia kuin suunnittelin, mutta tekiessä oppii. Tässäpä siis muutama joulunaika kuva "meiltä".
Koda avaamassa joululahjaansa, missä oli possunkorva.

Valitettavasti possunkorvan syömisestä otetut kuvat epäonnistuivat tai muokkaus hmm kärsi. :D

Näiden kuvien myötä opin taas paljon, kuten että sitä kuvaa voisi jo valmiiksi kääntää suunnittelemaansa taustaan. Kumilla saa otettua ylimääräiset jalat tms pois, jos tarve niin vaatii. Ensi joulukortteja tekiessä yritän muistaa tämän. Taustaa voipi muokata vaikka huru mycket ja vielä kun muistaisin nämä, sitten kun taas teen kokeilujani. Mutta toistaiseksi siis oikein hyvää joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta kaikille!

Tässä vielä nämä kuvat, joilla aloitin. Toivottavasti ne hauskuuttavat yhtä paljon teitä, kun minua.
Joulu Koda tulee palavasta takasta siankorvineen.

Ei tätä kuvaa voi nauramatta katsoa. No työ tekijäänsä opettaa. :D

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Syys sunnuntaita viettämässä

Syksy on jo pitkällä ja talviaikaankin on jo siirrytty.

Normaalisti sitä tuppaa nukkumaan viikonloppuisin pitkälle aamuun, mutta tänään jostain syystä heräsin aikaisin. Energiaakin tuntui olevan, joten eikun pyörä kainaloon, reppuun jalkapallo ja menoksi.

Kodahan rakastaa fillarilenkkejä ja koska minä juuri satuin ostamaan uuden pyörän, niin voin vain sanoa, että niin minäkin. Kyllä se on niin, että kunnon maastopyörä vie mukanaan, niin metsään kuin muillekin teille.  :D

Koda ja uusi fillarini
Me mentiin kuin pienet tuulispäät kohti lähellä sijaitsevaa metsää. Sinne päästyämme, mentiin kuin duudsonit metsässä. Että oli hauskaa. En ole koskaan aatellutkaan miten "ekstriimiä" voi metsässä pyöräily olla.
Koda ja uudet HIENOT pinkit valjaat.
Tällaisissa metsämaastoissa on aivan mielettömän hauskaa pyöräillä. Koska Koda menee edellä, niin nähtäväksi aina jää esim. kummalta puolelta puu kierretään. Onneksi on kypärä. Mutta siis pääasia oli, että me molemmat nautittiin.

Sitten olikin vuorossa futiksen peluuta.
Tosin Koda omi niin hyvin koko pallon, et aika heikoilla olin. Pitäs varmaan vähän harjoitella kikkailua, ettei kaadu omiin jalkoihinsa. Tosin osasin sit mäkin pelata kierosti. Irti käsky ja potku tai irti ja yritys kikkailla.

Koda ja oudot makuu asennot
Kyllähän se on niin, että voittajan on helppo hymyillä. Pääasia on, että oli hauskaa. Varmasti otetaan vielä uudestaankin. Tosin, sitten vietämme vielä vähän enempi aikaa metsässä fillaroiden. ;)

Me olemme löytäneet itsellemme siis kertaheitolla kaksi uutta lajia. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. :D

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Tottista treenaamassa :)

Saksanpaimenkoirien suojelun MM-kisat pyörii parasta aikaa Kiovassa. Itse en ole tällä kerralla paikanpäällä kisoja katsomassa ja Suomea voittoon kannustamassa, mutta kisoja seurataan silti netin ihmeellisen maailman kautta. :)


Hienoja tottissuorituksia seuranneena sitten innostuin itsekin lähtemään treenaamaan tottista Kodankaa. Eiku porukka kasaan ja treenaamaan. :D


Treenijengi

Koda ja Irma
Aloitettin ryhmä paikallamakuulla. Hyvin Koda kestää maata muiden koirien kanssa. Sitä ei vain kiinnosta ne. Eikä aikakaan ole sille ongelma. Koda vain makaa siinä, kun kerran siihen on käsketty. Luokse mentäessä se saattaa nousta istumaan innoissaan, mutta nyt kun ollaan jo vähän enempi harjoiteltu, niin alkaa jo oppimaan, ettei maasta nousta, kuin luvan kanssa. Pikku hiljaa hyvä tulee.

Sitten olikin jo seuraamisen vuoro. 

Seuraamista poispäin.
Täyskäännöksen jälkeen Koda selvästi poikittaa.

Onneksi se myös nopeasti korjaa seuraamisen suoraksi.
"ZIP" (Palkka tulee)...
Sitten vähän seuraamista ja tempon vaihteluita.
Kävelyä.

Kävelystä juoksuun.


Lopuksi vielä tänne kutsu. Luojan kiitos Koda ei törmää vaan luiskahtaa eteen istumaan pienen raon päähän.
"Tänne"
Hienosti meni treenit. Aikakin kului kuin siivillä, kun oli niin mukavaa. Tosin yksi treenijengiläisistä saattoi olla toista mieltä, kun omaa vuoroaan odotteli. Miten pieni koira voikin näyttää niin "hylätyltä ja unohdetulta?"

Urbo on kyllä niin suuri persoona. Siitä ei voi olla pitämättä.
-Mäkin haluun treenaa ja touhuu, tuumaa Urbo.

No kirkastuihan se maailma, kun Urbokin pääsi tottistelemaan. :D

Ensin poispäin

Voiko onnellisempaa ilmettä enää olla? :)
 Lopuksi vielä Irma. Tuo pikkuinen tänttähäärä, joka on aina niin iloinen. :)

Tottistelun lopuksi Koda pääsi vielä mielipuuhaansa.. läträämään lätäkössä.

Koda nauttii.
Kiitos paljon treenijengille. Meillä oli kiva päivä ja nautittiin suunnattomasti. Ja näin hienoja kuvia en olisi edes osannut uneksia toivovani. Kiitos. Tästä on hyvä jatkaa.

torstai 11. elokuuta 2011

Viimeisiä kesäpäiviä viedään

Koska ei nyt suoranaisesti salamoinut ja ollut täysin mustaharmaata, niin päätin lähteä Kodankaa ulos fiilistelemään ns. viimeisistä kesäpäivistä ennen ankeaa arkea ja synkän pimeää syksyä.

Kodalle se tarkoittaa lähinnä palloa. :)

Voikohan koiran naama venyä isompaan virneeseen, kun se saa juosta pallon perässä? Koda oli oikeastaan yhtä hymyä, kun tajusi, että mennään heittelemään palloa.


 Virnettä havaittavissa, kun pallon heittely alkaa. :)

Heitä uudestaan!

 Yhtä hymyä.

Jumankauta mulla onkin malinua malinois! Mihin katos mun sakemanni?



Pallo ja aurinko, ihanaa.

Pallo!
Elämä on Kodan mielestä aika ihanaa, kun saa juosta pallon perässä. Aina sanotaan, että kaikki koirat näyttää siltä kuin ne hymyilisivät, kun ne läähättää, mutta mä väitän, että Koda hymyilee ihan oikeasti! Siis niin selkeä riemu välittyy noista kuvista, ettei Kodan naaman ilmeet voi olla kuin hymyä! :)

Meillä oli oikein onnistunut päivä. Nautittiin molemmat. :)

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Erämaa kutsuu

Päätettiin sitten Joukolla lähteä syvälle erämaahan, missä taivas on kattona ja oma selviytyminen omien vaistojen varassa. Joukolla voi muuten tehdä yllättävän paljon asioita, kun niitä alkaa keksimään. Joukolla voi pystyttää teltan, Joukolla voi mennä uimaan ja Joukolla voi grillata makkaraa. No asiaan. Sää ei ehkä näyttänyt parhaalta mahdolliselta, mutta mitäs pienistä. Kodakin pääsi tutustumaan uusiin koirakavereihin ja voi, että se nautti saadessaan leikkiä ja juosta toisten kanssa.
Koda ja keppi
Pieni ja komia poika

Koda ja pikkupoika


Kodan tangopartneri. Takana näkyy puupesä, missä suurimmaksi osaksi vietimme aikaa.
Koda ja "Terttu/Teppo/Torttu/Sporttitorttu/Tepe" vahtivat leiriämme villipedoilta
Sudet hiippailivat välittömästi erämaaleirimme läheisyyteen helpon ruoan toivossa. Okei näyttäväthän nuo karvattomille kojooteille ehkä enemmän, mutta pysytään nyt susissa, kun kotimaassa ollaan.
Sitten tuo tumma jylhien vuorien peto ja Koda aloittivat tangonsa.








Saatiinhan niistä yhteispotrettikin
Vähänkö Koda oli onnellinen. Villiluonto tekee ihmeitä.

Se siitä vahdista ja petojen varoittajasta. Sammui kuin saunanlyhty päästessään telttaan, eikä mikään häirinnyt sen unia.
Aina välillä täytyy lähteä kesällä kokeilemaan, että vieläkö sitä säilyy villissä erämaassa hengissä. Se on jotenkin hienoa olla yhtä luonnon kanssa ja nauttia sen tuomasta rauhasta.(Välineurheilua parhaimmillaanm, sillä mukanamme on teltat, patjat, riippukeinut, kylmälaukut, peitot, tyynyt jne. lista on loputon, sillä täytyyhän sitä viihtyä).

Puupesä on parasta silloin. Ei haittaa karhut tai muutkaan villipedot. Siellä on turvassa ja sielu lepää tuulen kevyesti keinuttaessa. Pää tyynyllä ja peitto ympärillä, hyvä kirja mitä lukea ja kahvi käden ulottuvilla kalliolla. Täydellistä. Hämärän hiipiessä laskeudutaan puupesästä ja sytytetään nuotio, jotta pedot eivät uskaltaisi liian lähelle. Grillataan lihaa, makkaraa, vaahtokarkkeja, tomaatteja, juustoja ja vaikka mitä. Kaikki nauttivat ja kun nuotio alkaa keskiyön jälkeen hiipumaan, niin pienten soihtujen (fikkari) kanssa kuljetaan lopulta telttaan nukkumaan. Ei tarvitse kauaa nukkumattia ootella, kun kuulee puita sahattavan oikein urakalla ja itsekin liittyy sakkiin hurjaan.

Kiitos eräReetoille, otetaan viel tänäkesänä uusiks. :)