perjantai 18. lokakuuta 2013

Jotain krossia vai crossia

No lujaa liikutaan kuitenkin.

Mehän viime talvena hurahdettiin kickspark kelkalla potkutteluun ja vedättämiseen, joten luonnollista on nyt yrittää samaa sulanmaan aikaan. Erilaisia menopeli vaihtoehtoja olen miettinyt ja millaisilla viritelmillä olisi mukavinta ruveta tätä kesäisinkin jatkamaan.

Fillarillahan me nyt muutenkin paljon liikutaan, kun on springerikin, niin se on vähän, niinku istuis ja kattois, ku maisemat vaihtuu. Mutta koska pyörässäni toimii vain yksi jarru ja nyt taas rengaskin vaihteeksi vuotaa, niin olen ruvennut miettimään jotain muuta ratkaisua. Pyörän korjaaminenhan ei ole ratkaisu, ainakaan vielä. Jos sen nyt korjaisi, niin jäisi kaikki kiva ja kokeileminen erilaisilla variaatioilla kokeilematta ja fiilistelyhän tässä lajissa on se juttu. Mitä kaikkea virityksiä voit tehdä itse ja mikä toimii ja mikä ei toimi. Taas tulee intoa lisä ja päästään hetkeksi liikkumaan. Eipä käy aika pitkäksi, kunnes mikään ei toimi ja suuri ketutus pukkaa, mutta liikkeelle on päästävä.

No niin, siis fillarini jossa on springeri on nyt toistaiseksi poissa pelistä. Ei huonon jarrun takia vaan renkaan joka tyhjenee, vaikka on juuri vaihdettu.

Minulla on toinen fillari, oikein maastopyörä, mutta siihen ei saa springeriä kiinni. Siksi se on jäänyt käyttämättä. Tai no, vähemmälle käytölle. Mutta nytpä keksin virittää siihen systeemin, johon saan vetovyön kiinni ja pystyn sillä vedättämään. Niin hienoa.

Tein kaiken maailman solmuja ja lukkoja ja vaikka ja mitä. No kun olin saanut hienon viritelmän loppuunsa, niin mitä huomaankaan.. kumit ovat tyhjät. Että otti päähän.

Tähän on paha laittaa mitään springerii kiinni. Eikä Koda muuten todellakaan vedä noilla kuvan valjailla. Kodalla on ihan kunnon vetovaljaat sitä varten, kun vedetään. :)


Nooh.. on sitä ennenki menty, järjen karattua päästä, tyhjillä kumeilla vanteet soiden. Maastopyörässä on kuitenkin vähän paksummat renkaat, joten ei kun kokeilemaan, että toimiiko viritys. Varuiksi otin vetovyön vyötärölle, jos jokin ei natsaa, niin vetäköön sitten minua.

No se jokin ei sitten natsannut. Heti ensimmäisessä lähdössä sanoi ketju boing ja lukko meni cacacsi. Se vääntyi niin totaalisesti, etten voinut kuin nauraa ja katsoa, kun Koda pinkoo eteenpäin hidastaen vauhtia ja pysähtyen katsomaan, jotta mihin sä jäit?

No pienet vastoin käymiset ei lannista. Koska ulkona jo oltiin, niin pitihän se nyt yksi kierros heittää. Eiku joustonaru muhun kiinni ja menoksi. Onneksi otin sittenkin vyötäisille sen vetovyön. No sitte vaan mentiin. Löysillä kumeilla, hiton hyvillä jarruilla. Voi pojat se oli mahtavaa. Mä en muistanutkaan miltä tuntuu vetää kaarteissa urku auki. Mun toisel täti pyöräl, jossa toimi vain yksi jarru, ei niin pysty tekemään. Tais Kodakin vähän hämmästyy, ku risteyksen tullessa rupes hidastaa ja mä karjun, jotta -Mee vaan! -Anna palaa, okei! ja sehän meni.


Mulla on ollu vähän huonoi kokemuksia siitä, että naru on mussa kiinni, koska silloin, kun jotakin käy, niin se oon mä, joka raahaudun perässä. Jos joustonaru on laitteessa kiinni, ni saatan voida pelastaa itteni hyppäämällä uppoavasta laivasta, jos esim. reittimme Kodankaa eivät kohtaa. Joskus mä saatan haluta mennä suoraan ja Koda kääntyä. Näinkin on pääsyt käymään, mutta yleisesti ottaen ollaan kyllä oltu reiteistä yksimielisiä.

No meiän tämänkin päivänen lenkki oli oikein onnistunut ja uutta viritystä pukkaa. Nyt vaan pitäs saada noihin kumeihin ilmaa, mut kyllähän sitä noilla tyhjilläkin menee. Nyt kun päästiin taas uutta viritystä kokeilemaan, ni eiköhän tässä taas vähäksi aikaa ole mielenkiintoa ja puuhaa. :)




Onnistuisinkohan mä saamaan kuvaa, ku Koda vetää? Hitsi. Siinäpä seuraava tavote. Nyt ku alkaa olee varustus muka kunnossa. :D

Kaikkeen sitä pieni ihminen hurahtaakin. Nyt jo mietin, jos saisikin ihan sulanmaan kärryt tai pitäisikö ostaa tai virittää tai..

No pääasia, että on hauskaa ja saa käyttää omaa luovuuttaan. Näillä nyt toistaiseksi jatketaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti