lauantai 24. marraskuuta 2012

Aksaa vailla tajua

Mä en nyt tiiä ihan oikeasti, että miten toi keinu opetetaan? Pitäskö mun sittenkin yrittää opettaa tolle kontaktit? Tänään ekaa kertaa kokeilin keinua ja kas, sehän oli Kodasta kivaa. Se laukkas siihen, pamautti keinun maahan ja hyppäs onnestaan pois ja oli ihan, että palkka, palkka ja palkka. Kokoajan samaa juttua. Välillä se tuli keinun kiertäen ja hyppäs etutassuilla siihen keinun ilmaosaan ja pamautti sen maahan ja oli niin itteensä tyytyväisen näköinen.

Vauhdilla keinuun, siistii..


Täyttä laukkaa..


Sitten kun muutaman kerran katsoin sitä päätöntä riemuia ja keinun kolahtelua, niin oli pakko toppuuttaa, jotta seis ja soooooo (tarkoittaa meillä rauhallisesti).. täää-hääään..


 Kodan aivosolut raksuttaa, siis mitä täh? Missä namia muka? En mä nää?

Ja seuraavalla kerralla taas vauhdilla..

 Aina vaan vauhdilla..

Hypätään jotta tömähtää ja hypätään pois.


No sitte Koda keksi, et voihan se laukkaa keinun ohi ja hypätä siihen keinun korkeaan osaan ja tömäyttää sen maahan? Seki oli siistii. (Voisko joku nyt neuvoo mulle mitä mun pitäis tehä? Kivaahan se on, et koiralla on kivaa, mutku tarttis oppiiki jotain. :D )

Koda hyppää keinua vasten.

Ja painaa sitä maahan.

 Ai näin vai?

 No tuleekos sitä palkkaa?

Me tarvitaan todellakin apua. Tai sit mun on vaan hyväksyttävä toi ja lähettävä kisaamaan sillai, et se menee noi esteet hipomatta kontakteihin. Sen verran se saa aina loikattua, ettei vahingossakaan osu niihin. Ei A-esteessä eikä eiku.. puomia kiivetessä se saattaa osua siihen kontaktiin ei muihin. Tai sit mä hautaan kisahumppa haaveet ja me vaan huristellaan ympärirataa. Mä en jaksais panostaa niihin, ku ei oikeasti sillai tässä lajissa oo tavoitteita.

Vaikeeta vaikeeta.

Mun piti laittaa tähän yleisön pyynnöstä meiän aksavideo, mut koska meil meni miltein kokoaika keppien ja keinun treenaamiseen ja pari kertaa vaan humpattiin, ni en nyt laita. Laitan kyl kuvasarjan renkaan läpi hypystä.

Laitetaan sit toisella kertaa videota. Tosin nääki epäselvät kuvat on videosta napsittuja, että koittakee kestää.



No joo yks este ja sit tää rengashyppysarja missä oon jo auttamattomasti myöhässä takana ja Koda kääntyy jo ilmassa katsomaan, jotta mihin?








Näist videoist kyl näkee hyvin mikä meni pieleen. Liian lyhyt esteväli tai mun kaoottinen ohjaus jne. :D

Pahus ku en pääse kovempaa. :D Mut onneks Koda tykkää. Se todella tykkää tästä, ni eihän tätä voi olla harrastamatta. :) Se on niin liekeissä agiliidossa. Pääasia että jotain esteitä tehään ja vauhdilla, vaikka sit niitä omia valittuja esteitä jos mä oon liian hidas, ni Koda ehtii kyl suorittaa yhen A-esteen väliin. :D

Jotta nautitaan näistä harrastuksistamme ja koiristamme ja siitä, että on kivaa. :)


torstai 22. marraskuuta 2012

Day Spassa

Ihmisillehän on kaikenlaista kylpylätoimintaa erilaisine kasvo-, jalka-, kynsihoitoineen ja hierontoineen. muutaman kerran olen itsekin moisiin ylellisyyksiin sortunut.

Jo pitkään on ollut tarkoitus viedä myös Koda nauttimaan tästä ylellisyydestä. Mielessä on siintänyt valohoito hiekkarannalla ja pienet limonadit (Kodalle vesi) suolahuoneessa jne. jne. vähän niinkuin Hollywood tyyliin aurinkolasit päässä palmujen katveessa.

No vihdoin ja viimein saatiin ajat sopimaan ja lähdettiin Kodan veljen, Terrin omistajan Mian kanssa Hyvinkäälle koirauimalaan.Seurassamme oli myös Terrin kaveri, pikku Reino. :)

Mä en tiedä kumpaa jännitti enemmän Kodaa vai mua, mutta sanotaanko näin, että onneksi on kuvaa ja videota muistona, et hyvinhän tuo näytti uivan ja nauttivan, siis Koda. Oma muistikuva on, että uikohan se ja jaksaakohan se?

 Koda  ja  Kodan  veli  Terri. (Kuva: Mia L).




No hetken Koda ihmetteli ramppia, mutta kerran siitä mentyä ja ohjattua toisesta rampista ylös, niin sitähän Koda sitten ui. Se suorastaan kipitti päästessään ylös rampilta takaisin reunaa pitkin lähtörampille ja hyppäsi lelu suussa veteen ja ui taas loppurampille.

Kaikki koirat meni sulassa sovussa hienosti uiden, eikä kukaan edes mennyt toisten leluille.

Uintireissun jälkeen me mentiin viel Mian kanssa Subiin laihhduttamaan 30cm. ;P Niinku Aameerikan tyyliin. ;)

Suttuisia kuvia, mutta ehkä näistä jotain saa irti. Lisään myöhemmin vähän laadukkaampia, jotka Mia otti. Kiitos Mia kuvista, ne on loistavia. :D

Ei siis vielä nämä.

Koda oottaa joko saa luvan lähteä. Pieni ankka.. eiku hetkinen koira? No keltainen mäyräkoiraa muistuttava vinkulelu, johon Koda tykästyi, oli joutunut veden varaan. Myrsky oli nousemassa.. (-Odota)

Ei huolta, rohkea vesipelastuskoira lähtee heti matkaan viestin saatuaan. (-Vapaa)

Koda syöksyi mertapäin.

 Ja juuri kun pienen keltaisen vikinä miltein lakkasi, syöksyi auttaja hätiin tarraten siitä lujasti kiinni.

Loppumatka sujuikin sitten leikiten kohti rannikkoa.


 
 Tässä näkee miten Koda oikein potkaisi takajalan suoraksi. Se todella potkaisi sen voimalla. Ekan kerran mä luulin, että jestas, nyt se kramppaa, eihän kellään mee jalat noin spagaattiin. Se oikeesti näytti niin hurjalta ja mulla on sentäs kaikki aiemmatkin koirat olleet vesipetoja.

 
Rannalle saavuttu ja tehtävä suoritettu.

-Ei kai me nyt vielä lopeteta? tuumii Koda.

 Ja eikun toiseen suuntaan. Tarkkasilmäsimmät näkevät taaempana altaassa pikku Reinon, joka ui siellä. :)

Koda tykkäs vetää tota väliä eessun taas. Alussahan se meinas lähtee seikkailee, mut ku sanoin, et tässä mennään, niin siinähän se pysy, vaikka välillä piti vähän vilkuilla mitä veli ja pikkumies tekee. :)

No heitä jo se vinku.

 

Ja syöksyhyppy vinkulelun perään. 

Sitte Koda keksi, et hei.. sehän voi mennä ihan iteki sinne altaan toiseen päähän vinkulelu suussa..

-Siis mitä toi koira luulee tekevänsä? Mä ihmettelin. Ei kai se nyt oikeesti mee tuolta itse uudestaan lelu suussa, kun mä yritin toppuutella sitä, et huilaa nyt välillä?

-No meneehän se? Ei oo totta? Vähänkö mua nauratti.

Koda syöksyili ja hyppäs rampilta itte veteen uimaan lelu suussa, kun musta ei ollu lelun heittäjäks. :D

Eihän tälle voi kun hymyillä ja kehua, miten taitava ja kekseliäs se on.




Nii ei kai siin sit mitään. Hyvinhän tää näytti näinkin toimivan. Koda halus uida, ni sit se meni ihan itte. :)

On se kyllä välillä niin fiksu, että ei voi kuin ihmetellä. ;)

Lopuksi tietysti kylpytakkia ja föönausta ja muuta hemmottelua. :)

 Sitten ei muuta kuin föönattu ja puunattu koira on valmis loppusilausta vaille eli..

Bäkkärin loimea päälle ja hieman lepoa. 

Siitä sitten heti lähdettiinkin jo kotia kohti ja täytyy sanoa, että reissu oli parempi kuin odotin. 
Varmasti menemme vielä monia kertoja tuonne uimaan. :)

Kiitos!


P.S. Onneksi on uimaloita, niin vesipedot saavat talvellakin nauttia uimisesta, kun luonnon vedet ovat talvisin  turhan kylmiä ja jäisiä.


tiistai 13. marraskuuta 2012

Vielä ehtii tänä vuonna jäljestää.. pakko ois.

Jes, oltiin kaverin kanssa sovittu treffit metsään. Tarkoitus oli treenata metsäjälkeen kuuluvaa janalähtöä ja esineruutua.

Eikun kauhealla innolla auton kokka kohti metsää. Tavarat ja kepit mukaan. Valjaita harmittelin, ettei ole enää, kun prinsasse pieni söi ne. Juu rinsessat saattavat vieläkin yksin ollessaan joskus yllättää. Yleensä nämä yllätykset koskevat viisautta mitä kirjoista ahmitaan, mutta joskus voi käydä valjaat tai jokin muu silloin lähellä oleva esine.

No siinä kohti metsää ajellessani mietin, että josko sitä oikein satsaisi joihinkin pinkkeihin valjaisiin ja opettelisi kumiliinan käytön, ni olisi niin tyylikästä kisata pinkeissä. Täytyyhän sitä nyt rinsessalla pinkkiä olla. Ja hyvähän se olisi totuttaa (ennen kaikkea itseni) uusiin härpättimiin ja joustaviin kumisiin liinoihin. Mä olen niin tottunut jäljestää kaulapannalla (kyllä metsässäkin) ja nailonliinalla, että kaikki tunto katoaa sormista ja motoriikka jaloista sen sileän tien, kun saan jonkin muun tuntuisen kumiliinan käteen. Se vaan voi olla yllättävänkin vaikeaa, kun totutuista tamineista vaihtaa toisiin.

No ei mitään. Kaveri oli jo perillä ja valoa piisasi. Jaettiin jana maastot ja mentiin polkemaan. Viimeksihän Koda teki sen täydellisen janan jne. jne. Odotukset olivat siis kovat ja ajattelin, jotta hyvä saada vähän talven alle hautumaan, jotta keväällä vaan ilmottaa kisoihin.. vähämpä mä vielä siinä vaiheessa tiesin.

Koda käyttäyty, kuin ei ois ikinä jäljestänytkään. Janalla kun sanoin jälki, niin siinä se seistä möllötti (jäljesti kyllä janalle asti). Sitte se lähti ja ei kun takas ja mitä pitikään tehdä? Mä olin niin puulla päähän lyöty, etten osannu oikein muuta kuin todeta, jotta mars metsään siitä ja jälki. No menihän se sitten ja otti joka helvatan kerran takajäljenkin, mut ilmas sentäs kepit.

Täytyy myöntää, että pikkusen vihastutti siinä vaiheessa. Tein neljä janalähtöä ja sit totesin, et nyt riittää. Ei näin voida jatkaa. Täytyy miettii yön yli ja tehdä muutamat oikeasti kouluttavat treenit alle. Ei sitä noinkaan voi jättää.

No jotain hyvää tästä seurasi.. sain muutamia suttuisia kuvia meidän jälkiharrastuksestakin. Tässäpä nämä teidän riemuksi. :P

 Janalla.

Käsky kävi.

Siitä se läks.

No meneehän se.


Näitä kuvia, kun katsoo niin voisi jopa luulla, että Koda osaa jäljestää. No muutama juttu on jo tullut mieleen mitä aattelin kokeilla, jotta saas nähä. Täytyy heti huomenna töiden jälkeen mennä valoisaan aikaan metsään. Ei tässä nyt muukaan auta.

Esineruutu sen sijaan sujui ihan oo-koosti. Se juoksi innolla esineellepäin ja joutui sitä hetken etsimään ja juoksi myös innolla esinesuussa takaisin. Ja jes, toi sen pikku kengän sieltä, vaikka käsky oli esine (=hanska).
Ehkä se tästä pikkuhiljaa. Tässä vielä muutama suttu kuva siitäkin. :D

 Lupa saatu juosta esineelle
 Sinne se meni
 Sieltä se tulee


 Pientä jarrutusta..

 Että saadaan vauhdista takapuoli maahan..

Siinä sitten ootellaan esinesuussa.


 No sää oli loistava, auringonvaloa juuri ja juuri riitti, että ei kai tässä pahempia valittamisia. Pakko vaan jatkaa treenaamista. :)

Näin tää koiraharrastus menee. Ikinä ei oo valmista. :D