lauantai 28. toukokuuta 2011

Rauniopäivä!

No niin, pitihän se lähteä vähän testaamaan mitä Koda tuumaa erilaisista alustoista, putkista yms. mitä normimetsässä ei tule heti vastaan tai kotonakaan. Ja onhan se kiva myös mielenvirkistykseksikin käydä jotain uutta kokeilemassa. Jos ei koiran niin meikäläisen. ;)

Kodallahan ei ole koskaan otettu etsintä treenejä, mitä nyt joskus piilottelen sen leluja ympäri kämppää, mutta ihmisiä se ei ole etsinyt. No ei mitään. Koira ulos autosta ja yhdelle ihmiselle nakkia käteen, näyttää sitä Kodalle ja katoaa piiloon.

Täällä jossain nyt tuoksuu mun pallo..

Se on menny piiloon.

Kato äippä mä löysin sen! Mut tääl mun selän takana on viel joku?
Kamala AKKA, se meinaa viedä mun pallon!
Jaha, joku on jättänyt oven auki, tarkistetaanpa..

Just checking...

Tonne se on varmasti menny.

Tadaa, voit suosiolla antautua..

Hämäs kerpele, mut oli käyny siellä.. ihan varmasti.



Löyty!

Ja taas löyty!
Sitte otettiin viel toinenki kierros. Akat kävi varastaa mun pallot ja patukat, eikä siin voinu mitään tehdä. Äipän oli annettava ne, ku mä olin viel silloin autos. Mut mä lupasin hommata ne takas.

Mä sain heti hajun..

Ja lähin menemään..

hajua kohti..
Täällä!
Mihin se koira katos? -Koda!?
No joo joo, tullaan tullaan.


Eikö ne nykyaikana osaa enää ees kunnon kattoja tehdä?.
Mä haistan..
Jeeeee!!!!
Mun patukka :)

Jesss, onkalo..

Huhuu, pelastaja saapuu. Ei hätää mä tuun..

No höh, ei siel ketään ollu.

Lentokone, jes...

Aika hyvä päivä. Kaikki varastetut pallot ja patukat löyty. :)))
Koda oli heti raunioilla kuin vanha tekijä, ihan kuin se olisi aina etsinyt ihmisiä. Ei tunnelit, alustat, mitkään haitannut sen menoa. Tällainen koiran pitääkin olla.

Meil oli niin kiva päivä! Kiitokset kaikille, parempaa seuraa ja päivää emme olisi voineet pyytää. Koda tykkäsi ja sehän on tärkeintä. :)

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Kevätleiri 2011

Yes, kyllähän tätä kevätleiriä jo oltiin odotettu. Itse olin ihan kierroksilla koko viikon ja tuskin maltoin odottaa, että pääsin ajamaan autolla kohti koko viikonlopun kestävää leiriä.

Itse pidän peltojäljestä, niinkuin metsäjäljestäkin ja oltiinkin Kodan kanssa peltojälkiryhmässä. Samalla kouluttajalla, kuin viimevuonnakin, että nähtäisiin, missä mennään nyt. Ennen leiriä olin ehtinyt ajaa talven jälkeen Kodalle vain kaksi jälkeä ja yhtään en osannut sanoa, että mitenhän meillä sitten leirillä jälki kulkisi, koska kyllähän se kotona...

No pellot olivat multapellot ja tasoitettu. Kuivat ja pölisevät, mutta askel jäi hyvin näkyviin. Mullahan ei Kodalle ole ollenkaan multapeltoja ja oikeastaan viimevuonna samaisella leirillä jäljestettiin meiän multajäljet. No ei mitään. Kaksi päivää aikaa tehdä jälkiä. Kaksi jälkeä per päivä. Eiköhän siinä jotain opita. :)

1.) Ensimmäisellä jäljellä jännitti niin pirusti, että tasapaino petti ja piti vähän hakea kädellä tukea mullalta. Koda ei kuitenkaan edes merkannut tai tarkistanut sitä kömmähdystä. Niin tiiviisti se veti nenä maassa mun ihme askellusta. Mulla sitä vastoin tärisi jalatkin jännityksestä, niin tekiessä, kuin jälkeä ajaessakin liinan päässä ja luulin jo et kohta lysähdän pellolle. Se nyt ois vielä puuttunutkin.

2.) Toisella jäljellä viskelin ruokaa mihin sattui, kun yritin opetella kävelemään ihan sillain niin kuin aikuisten oikeasti kävellään. Askellukseni onnistui, mutta se ruoan laittaminen askeleelle sitten ei. Koda vaan haistoi askeleen alusta loppuun ja jatkoi seuraavaan askeleeseen jäljestämistä, eikä lähtenyt hakemaan sitä ruokaa mikä oli jäljen sivussa. Samalla harjoittelin liinan päässä rytmiä. No ei mitään, sekosin välillä ja villisti hyppelehdin takaisin rytmiin, miltein Kodan takajaloille.Steppaajat olisivat olleet kateellisia mun askelkuvioista. Melkein onnistuin kaatumaankin, kun meinasi paniikki iskeä. Siis ei kukaan oikeasti voi huojua sillä tavalla liinan päässä, kuin minä.

3.) Kolmannella jäljellä sitten askelsin oikein, laitoin ruoatkin oikein.. luultavasti. Nythän päätin sitten itseni vuoksi opetella rytmiä ja Kodalle vaikeutettiin jälkeä niin, että jätettiin kylmästi askelia tyhjiksi. No voitteko uskoa?! Rytmi löytyi ja Kodallakaan ei ollut mitään ongelmia tyhjillä?! Hyvänen aika. Mun koiranhan täytyy olla kone, jos kaikesta tuosta sabotointini yrityksistä huolimatta se kykeni jäljestämään häiriytymättä askel askeleelta kaikki kolme erilaista jälkeä mitä leirin aikana ajoin! Herää enää kysymys, että mistäköhän sille saataisiin vähemmän häiriöitä tuottava ohjaaja, joka veisi sen huipulle asti? No ei mistään, koska enhän mä sitä myy, mutta oishan se edes joskus kiva kyetä tekemään jotain ihan sillain kunnolla. ;)

Tähän väliin on hyvä laittaa Kodan jäljestämisestä meidän viikonlopun kevätleiriltä pieni kuvasarja.

 Koda jäljestää suoraa rauhallisesti askel askeleelta.
 Kulmat eivät tuota ongelmia. Sama tempo säilyy ja Koda menee sen askel kerrallaan läpi.
 Kulman jälkeen mennään rytmissä kaikki! :)


 Kyllä Koda vaan on niin lahjakas. Se on suorastaan kone, kun se pääsee jäljestämään. Se vaan mennä puksuttaa eteenpäin välittämättä mistään. Nyt meillä alkaa viikon teema, kuinka viedä ohjaajaa eteenpäin, jotta se voisi viedä sitten koiraa eteenpäin.

Leiri oli todellakin aivan superhyvä ja meitä oli leireilemässä mielettömän hyvä porukka. Ei vain meidän peltoryhmäläiset vaan niin hyvä muukin porukka oli kasassa, että oli kyllä yksi parhaimmista leireistä!

Oma tavoitteeni on nyt viedä Kodaa eteenpäin (itseäni unohtamatta), että kesäleirillä sitten pääsisi jo tekemäänkin asioita. :) Nyt vaan ruokaa pois niin alusta, kuin keskeltäkin enemmänkin ja rytmiä vereen!!!

Kiitos! On niin hyvä fiilis, joten eikun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! ;)