lauantai 26. tammikuuta 2013

Aika kiitää, kun on hauskaa

On kyllä ollut harvinaisen hyvä talvi.

Melkein joka päivä on käyty kicksparkkaamassa. Yleensä päivä tai kaksi lepoa välissä.

Koda todella nauttii tuosta vetohommasta. Pärkele on mennyt opettelemaan oikein lähtöhuudonkin ja mä en saa sitä pois. Ku annan luvan mennä, niin hyppää ja huutaa.. oouuuuuuuuuu ja sit juoksee.




Mäkin huomaan kuin varkain kuntoilevani, kun on pakko päästä kovempaa ja potkuttelu on niin mukavaa.

Mä oon monesti pienestä pitäen haaveillut ns. valjakosta jolla voisi ajella ihan lenkkejäkin, mutta niin montaa koiraa (neljää huskya) ei mulla ole mahdollisuuksia pitää saatika tarjota niille kunnon tekemistä. Tuntuisi, että miksi vain talvea varten hommata muutama koira, että pääsis nauttimaan ns. valjakkoajelusta. Nyt on tosin päässä ruvennut itää ajatus, jos sittenkin vielä toisen ison koiran hommaisi ja niillä harrastelisi ja talvisin vedättäisi.

Tää on ihan kauheeta miten sitä huomaa jääneensä tähän vetohommaan koukkuun. Mä olin lajista jo innoissani, kun suksilla menin, mutta nyt kun mulla on oma "pikkureki" (Kickspark), niin mä en osaa enää ollenkaan lopettaa. Käyn vaikka ittekseni potkuttelemassa tuolla teitä pitkin.

Ja juuri vähän aikaa sitten tehtiin öysydännä, kauniilla kuutamolla (se valaistus ja loisto ja tunnelma, varjoineen.. vau) sekä pikku pakkasella pitkä potkuttelu lenkki. Eihän sielt meinannu millään tulla pois.

Nyt haaveilen yöretkestä, että ottais oikein eväät mukaan ja pistäs nuotionkin. Nauttis ja sit takaspäin. Anyone? :)

Tässä me mennään. Huomatkaa kauniit puut.
Mun mielestä tää kuva ja sen tuoma tunnelma kiteyttää kaiken.
Niin täydellistä, hauskaa, kuntoilevaa, mutta niin rauhaisaa, kaunista ja levollista. :)

Sitten me jo tultiin, kun aurinko painui mailleen.



Koda huomaa kuvaajan ja ehtii toki poseeratakin.

Koda jopa näyttää siltä, että se nauttis.



Eli tässä tää meidän talvi nyt sitten menee. Jos ei tuu juurikaan päivityksiä blogiin, niin se johtuu siittä, et me ollaan tuolla ulkona nauttimasta tästä potkuttelusta, eikä sitä kokoajan viitsi samaa toistaa.

Vähän käydään välissä agiliitämässä ja jes, nyt Koda on päässyt jyvälle kepeistä. Kun mä nyt vaan malttasin niitä opettaa.

Mutta nautitaan nyt tästä talvesta ja sen luomista ihanista harrastusmahdollisuuksista. :)


tiistai 15. tammikuuta 2013

Lelut tekee talven

Jo viime talvena mietin, että tuollainen kicksparkki voisi olla kiva vehje. Pääsisi menemään pitkin jalkakäytäviä vähän nopeampaa kuin ainaista hidasta kävelyä. Ainakaan viime talvena niitä ei oikeastaan hiekoitettu ja hyviä reittejä täällä riittää. Mikään ei ole siistimpää kuin viilettää lujaa koiran kanssa lumisia reittejä.

Olen jo aikaisimmilla koirilla päässyt vetohiihdon makuun, mikä vei mukanaan. Mutta suksissa on se huono puoli, että ne vaativat ladun ja koiralatuja on yllättävän vähän. Tai no.. pitihän sekin sitten omakohtaisesti kokeilla, että sukset ja muhkurainen kävelytie ja vetävä koira ei ole ainakaan minulle mahdollinen yhdistelmä. Ottaa muuten aivan jumalattomasti jalkoihin yrittää pitää sukset "kasassa", ettei yhtäkki huomaa tekevänsä spagaattia ja päädy lennosta hankeen. Kerta tätä kokeilua riitti (vaikka tosiasiassa löysin itseni hangesa yli kymmenen kertaa ja pohkeeni joutuessa niin hapoille, jouduin nilkuttamaan kotiin sukset ja sauvat poikittain sylissä). Muutaman hyvän mustelmankin sain aikaiseksi tuolla kokeilullani. Se on kun tahto on kova ja haluaisi mennä lujaa kunnon lenkkejä, niin tyhmätkin ideat tuntuvat mukamas järkeviltä ja ainakin kokeilun arvoisilta.

Sitten alkoikin itää ajatus kicksparkista. Siinä jalakset pysyisivät paikoillaan ja kääntämiseen riittäisi oma paino. Sillähän voisi potkutella kävelyteilläkin, eikä aina tarvitsisi ajella autolla koiraladuille (nekin ovat useimmiten pimeät, kun eihän koirahiihtäjät tarvitse valaistusta) ja saisi kuitenkin kokea villiä erämaan valjakkoajelua omilla kotinurkilla.

No sanoista tekoihin ja semmoinen tuli hommattua ja täytyy sanoa, että päivääkään en ole katunut.

Reitit täällä on mahtavat ja melkein koska tahansa voi ottaa kelkan ja tehdä pienen potkuttelu pyrähdyksen. Siihen jää niin koukkuun. Ei tarvita enää latuja vaan voi potkutella missä vaan ja se vauhti.. mieletöntä. :D

Valitettavasti kuvia ei tästä uudesta lelusta tai sen käytöstä vielä ole, mutta ehkäpä niitä vielä tänä talvena saan. Tämän uuden lelun myötä olen jopa hieman alkanut pitämään talvesta ja lumisateestakin. Voisi jopa sanoa, että tämän lelun myötä talvensietokykyni on suorastaan huipussaan. Sitä jopa tykkää pitkästä talvesta, koska se merkitsee sitä, että saa potkutella mahdollisimman pitkään. :D

En voi kuin lämpimästi suositella ko. lelua, sillä se on kevyt kantaa tai kuljettaa ja helkkarin hieno laite myös näin ei niin sporttiselle täti-ihmiselle, joka on vielä silloin tällöin polviensa tai selkänsä takia hivenen liikuntarajoitteinen ja huono tasapainokaan ei helpota asiaa, mutta tuo on jopa helpompaa kuin hiihtäminen. Jopa minä opin nopeasti tuota käyttämään ja se on paljon se.

No se siitä. Toivottavasti muutkin löytää tähän talven keskelle jotain kivaa puuhastelua, ettei mene ihan kärsimykseksi kesän odottelu. ;)

Toistaiseksi saatte tyytä näihin vanhoihin vetohiihtokuviin. Ei sekään ole hullumpi laji.

Koda ja minä koiraladulla hiihtämässä





On se niin kivaa, kun on koira, joka tykkää vetää. En oikeastaan ole pahemmin Kodaa opettanut vetämään. Lähinnä olen antanut vain luvan mennä ja Kodahan menee. Se niin nauttii siitä. :)

Nyt pitäis vielä hommata yksi tai kaksi koiraa lisää, niin voisi ruveta tekemään oikein pitkiä ns. "valjakko (potkukelkka)" ajeluita. ;) Niinkuin sanottu tämä vetotouhu vie mukanaan. 

Nautitaan nyt tästä talvesta, varsinkin uusien lelujen myötä, jotka ovat tehneet tästä vähän hauskempaa. :)


torstai 3. tammikuuta 2013

2013 Welkam :)

Ihanaa olla lomalla.

Uusi vuosi tuli ja meni. Eipä se sen koommin eronnut muistakaan päivistä, ehkä vähän enemmän speciaali herkkuja olin ostanut itselleni. Koda lähinnä nukkui, paitsi kun herätin sen syömään.

Nyt on vuosi aloitettu tottistreeneillä ja ihan kivassa tilassa Koda on tottista tehdessä. Paljon on tosin vielä työmaata, mutta nyt tuntuu, että saatiin tuota seuraamista vähän paremmin kohdilleen. Jos se ei edistä ja poikita, niin se rupee itsenäisesti tekemään jääviä liikkeitä. Tässäpä sitä työmaata sitten koko täksi vuodeksi riittääkin.. puhumattakaan, että noutoja pitäis treenata ja eteenmenoa ja.. huoh, seisomista liikkestä. No onpahan tekemistä. :)

Sivu
Kodahan tuppaa vähän ennakoimaan ja lähtee heti liikkeelle, kun mäkin lähden ja alkaa siis välittömästi edistää. Nyt vähän harjoiteltiin malttia ja sitä oikeaa kohtaa..

Vähän se edistää
Pikkusen se tuppasi olemaan edessä ja hivenen aukeamaan, joten muutama korjaus..

No nyt Koda seuraa
No saatiinhan Kodakin seuraamaan muutaman korjauksen jälkeen oikeassa kohdassa. Eikä edes auennut.

Vielä kun tän tilan sais säilytettyy tän vuoden kokeisiin oli ne sitten toko tai pk-kisoja, ni ois niin hienoa, mutta vaikka nyt sain taas hyviä keinoja ja neuvoja, niin itseni tuntien, niin ei mene kauaa, kun Koda taas iloisesti poikittaa edistäen. Kun nyt vaan malttais.
Maahan
Paikallaolosta en oo huolissani, mut liikkeestä maahan menoa ja seisomista pitää treenata, sekä noudot ja esteet ja eteenmeno ja et se hiton seuraamisvire pysyis koko kisan ja ettei Koda ennakois tai lähtis taas ampumisesta kohti ampujaa. Nooh, ehkä se tästä hissukseen, ku treenaa vaan. :)

Ja kai sitä voi vähän sinnepäinkin tottiksella kisata? Jos vaan saatais tulokset kasaan, ni fiilattais sit mestaruuskisoissa, jos tulis tarve taistella voitosta, eiks nii? :D 

Pääasia meillä on kuitenkin se, että Koda osais ees noi liikkeet jotenkin, et mä pääsisin kisaamaan. Hitot pisteistä, kuha saadaan ees tulos. X)


Sitten treenien jälkeen lähdettiin velipoika Terrin kanssa metsään juoksemaan.

Terri ja Koda.. siitä se lähti taas..

ja eikun kirivät vaan vauhtia.
Voi sitä vauhdin ja hyppelyn määrää.

Kodallekin teki hyvää päästä juoksemaan ja remuamaan oman kokoisensa koiran kanssa. Välillä aika rajunkin näköistä leikkiä, ääntä ja menoa ja sitten hetki taas läähäteltiin ja eikun juoksemaan.

Oli kiva kävellä ja katsoa miten koirat nauttivat toisistaan. :)

Kiitos treeni- ja lenkkiseuralle.


Kyllä se kuulkaa tästä vielä vuosi suttaantuu tai lähtee kulkemaan. Toivotaan menestystä, iloa ja terveyttä kaikille ja nautinnollisia hetkiä koko vuodeksi. :)