keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Siinähän se taas roikkuu

Musti on kuulemma kokoajan naskalihampaineen jossain kiinni ja mieluiten aina jalassa. Käveleminen alkaa olemaan vaikeaa, koska yksi pikku musta yrittää purra pohjetta tai akillesjännettä ja repii, ravistaa.

Nyt on siihenkin löytynyt ratkaisu.. :D

Musti pieni nahkarätissä kiinni.

Vaikka väsyttäis, ni irti ei päästetä.

Ei muuten ollenkaan pöllömpi idea. Pitää vissiin kotiinkin ostaa tollanen roikkumaan takapuolelta heilumaan, johon Musti voi sitten upottaa hampaansa. Ei tarvitse sitten saappaissa tai toppahousuissa kotona kulkea. ;)

Vielä pitäis muutama päivä jaksaa odottaa ja sitten Musti tulee kotiin. Jes!


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Vielä viikko pitäis jaksaa

Taas oltiin Mustia katsomassa ja voi luoja siinä pienessä neitokaisessa on virtaa. Kokoajan on jotain suussa, kaikkea purraan, revitään ja kannetaan. Laukata pitää joka suuntaan ja jos mukamas tullaan ihmistä tervehtimään, niin naps ja leuat on kiinni.. siinä mistä nyt sattuu saamaan.

On siinä täpäkkä pikku narttu. :D

Musti ja kroksi

Veli Pasi ja Musti

Mustin mielestä lelut oli sen.

Leluista pidettiin kiinni.

Hitsi ku velipoikaki meinas haluta samat lelut.

Mutta ei Musti niin vaan luovuta.

Musti ja lelu.

Sama lelu.

Sitähän sitten raahattiin laukaten kaikkialle.

Uusi lelu? Ehkä jopa makeempi, kuin äskeinen?

Äkkiä uuden lelunkaa pois näkyviltä.

Villasukka. Onkohan tääkin joku lelu?

Musti ja velipoika leikkii samalla lelulla.

Musti ois kyl halunnu ite pitää lelunsa.

Ääk, ku koko sisarusparvi hyökkäs Mustin lelun kimppuun.

Musti ei hevin luovuta, vaikka olivat kaksi yhtä vastaan.

Mustin mielestä tää oli sen lelu ja veljeä piti vähän tiukasti katsoa.

Siis eihän kukaan voi näyttää tältä? 

Mustin lelua uhattiin taas.

Kättäkin maisteltiin.

Taas löytyi sama vanha uusi lelu. Hai hyökkää!

Irti ei päästetä vaikka tasapaino pettäiski.

Vähän tuli hiki riehuessa, niin Mustille kuin veljellekin.

Taas kroksin kimpussa.

Noi korvat! Sehän on kuin collie! :D

Taas riuhdottiin lelua.

On muuten yllättävän vaikeaa kuvata koiranpentuja, jotka säntäilevät sinne ja tänne.

Viikko vielä ja sit mä saan Mustin kotiin. Se on Aika Makee. ;)







perjantai 14. maaliskuuta 2014

Aika on pitkäääh

kun joutuu odottamaan ja kärsivällisuus ei ole hyveeni.

Musti kasvaa ja kaunistuu. Vielä pitäisi hetki malttaa ennenkuin Musti tulee kotiin.
Mitä Musti ihmettelee?

Mustista taitaa tulla tohveli sankari. Ainakin sille tuntuu maistuvan kaikki tohvelit tai kengät ja niitä voi kanniskella tai raahata.





Musti pieni metsuri.

Musti löys pienen puunrungonalun ja heti se oli siinä kiinni. Metsurin vikaa siis. Saas nähdä kuinka tärkeiksi nuo puunrungot sitten oikein muodostuu.

Musti on myös muuntautumiskykyinen. Välillä se näyttää milloin miltäkin, kuten näistä kuvista voi hyvin päätellä.

Musti näyttää ihan muumipeikkojen Hemulilta.

 Musti the great malinois

Musti the pahkasika Pumba from Leijonakuningas

Musti ja selätin.
Selätin on kans ihan super juttu. Sitä täytyy purra ja sen yli täytyy juosta, niin et se keikkaa. :D Onkohan tässä mulla tulevaisuuden toivo agilityyn, kun keinu on jo pienenä opittu?

Siihen Musti tunki kainaloon.

Musti on myös seurallinen, vaikka tykkääkin painella omia reissujaan.
Musti ja Mustin veli. Tikuista meinas tulla vähän sanomista.

Mustin panta häiritsee.


Sitten loppuun vähän söpistely kuvia.







Voi luoja, kun se on niin suloinen. <3 aiheuttaa="" div="" heti="" jotenkin="" l="" litt="" s="" se="" ssytysreaktion.="" suunnattoman="" v="">

:)







keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Musti tulee kotiin

No niin..

Kovasti on nyt pentua odotettu saapuvaksi ja nyt lopulta päätin laittaa tähän muutaman kuvan tulevasta pennusta, kun kerran tiedän jo mikä pennuista tulee kotiin.

Tässähän tämä on. Musti halusi tulla kotiin.

 Ensin Musti tosin halusi päästä prinsessa pedille

Musti ei vielä päässyt itse prinsessa sänkyyn.

Mullehan ei pitänyt tulla isoa koiraa vaan sheltti ja jos nyt jostain syystä iso koira tulisi, niin sen aika olisi ollut ehkä kolmen vuoden päästä. Ja jos nyt jostain syystä saksanpaimenkoira tulisikin niin ei nyt ainakaan mustaa tule. Mä en ole koskaan erityisemmin pitänyt siitä väristä...

No tuli iso koira, saksanpaimenkoira ja vielä musta. Ei vaan voi minkään, kun äänet kerran käskee. Onneksi sentään sukupuoli vielä pysyi nartussa. :D 

Musti vaan halusi tulla kotiin niin voimakkaasti, joten täytyyhän Mustin silloin päästä kotiin. :)

Musti siis on tyttö saksanpaimenkoira ja vielä joudun jonnin aikaa odottelemaan, että tuon tomeran neitokaisen saan kotiin. Mä oon niin myyty tolle pikkuselle tänttähäärälle.

Mustihan on alusta lähtien ollut ensimmäisten joukossa juoksemassa joka paikkaan. Äänekäskin se on, kun jokin ei mene niinkuin neiti haluaisi. Joka paikkaan se on tuntunut ehtivän, kun olen ollut sitä katsomassa. Musti myös kantaa, repii ja puree kaikkea mahdollista. Viimeksi se raahasi mun kengät eteiseen. Huvittavan näköistä se oli,  sillä mun kenkä oli miltein Mustin kokoinen, mutta hyvin tuo kenkä tuntui nousevan. Siksi toisekseen Musti puriessaan esim. mun kättä tuppaa herkästi sitomaan tassuillaan.

Ja mä kuvittelin saavani helpon pikkukoiran, joka hipsuttaa mun jaloissa ja ei vaadi sen enempää panostusta ( tai samanlainen helppo isokin koira kävisi/olisi haaveissa :P ). No kai se vissiin pitää nyt orientoitua, että kunnollinen panostus Mustin tapakasvatukseen täytyy nyt sitten tehdä.


Musti 

Musti vihjas remmillä, että voisi jo tulla kotiin. ;)

Musti löysi jostain remmin ja lähti raahaamaan sitä eteiseen. Pieni vihje, jotta Musti olisi jo ollut valmis tulemaan kotiin. Mäkin oisin ollu valmis.. ;) Harmi, ettei Mustin ikä vielä riitä siihen. :)


 Musti löysi narulelun

Musti vei narulelun äkkiä pois näkyvistä

Tässä on muuten ensimmäinen asia mikä korjataan, kun Musti tulee kotiin. Nimittäin se, että lelua ei tarvitse omia itselleen ja juosta se suussa karkuun vaan on mukavaa tuoda se omistajalle. Tosikon kanssa tämä oli myös ensimmäinen asia johon panostin. Mikään muu ei ole raivostuttavampaa kuin koira joka juoksee jotain suussa miljoonaa toiseen suuntaan.

 Mikä kroksi? Ei muffa olfe krfoksia suuffa.

Musti the touhutäti keksi kokoajan jotain mikä voisi olla suussa tai mitä voisi kantaa, repiä tms. :D



Ihan vaan tässä lepäilen, enkä mitään tuhoa. ;)

No mut eihän tällaiselle nassulle voi muuta kuin lässyttää ja leperrellä, kun se napottaa silmiin. <3 p="">

Musti on seurallinen ja haluaa syliin.

On se vaan niin äärettömän suloinen pieni. tuskin maltan odottaa, että pääsen taas pennun kanssa säätämään ja sähläämään. Kodakin saa vihdoin kokoisensa kaverin. :)




Mustia alkoi vähän väsyttämään.

Huoh, vielä pitäis jaksaa malttaa odottaa. Miten tää aika tuntuukin matelevan, kun jotain odottaa. 

Varmasti tulee vielä kuvia Mustista ennekuin paljastan enemmän, kuten nimen jne. Mennään nyt näillä kuvilla ja tiedoilla toistaiseksi, että Musti tulee taloon. Tuo pieni musta saksanpaimenkoiratyttö.

Sitten saammekin seurata Kodan ja Mustin tempauksia ja eloa.