lauantai 22. toukokuuta 2010

Elämää periferiassa



Viikonlopuksi menimme sitten yhden kaverimme luokse kyläilemään. Sattuipa vaan niin, että moni muu oli ajatellut samoin ja liikenne kyläilyperheessämme oli pahempi kuin Helsingin keskustassa ruuhka-aikana. ;) Pieniä lapsia tuli ja meni kokoajan, samoin aikuisia. Lapset olivat pihalla vesisotaa ja muita rauhallisia huutoleikkejä tai pomppivat trampoliinilla, kun toiset miekkailivat ja aikuisetkin joutuivat vähän korostamaan puhettaaan, että kuulivat mitä toinen puhui. Täällä kyläilyperheessä asustaa myös Kodan paras juoksukaveri. Pieni ja ketterä shelti, jota leikkisästi kutsumme myös vieheeksi. ;)



Viehe on juuri sopivan kokoinen (vielä) Kodalle kaveriksi. Viehe on niin nopea ja ketterä, ettei Kodalla ole toivoakaan saada sitä kiinni ja energiaakin vieheellä riittää niin paljon, että kun Koda väsyy rupeaa viehe komentamaan Kodaa, että leikitään vielä.


Kyllähän Koda yleensä aika hyvin jaksaa. Ai sitä onnea, kun on iso piha missä juosta niin paljon, kuin haluaa.





Siellä koirat juoksentelivat sujuvasti lasten vesi-tai miekkaleikkien väleissä. Välillä kävivät jopa juomassa lasten vesivaroista (ämpäri missä vettä) mikä tietysti aiheutti lisää toimintaa lapsissa, että vedet saatiin turvaan koirilta.


Reissu teki kyllä todella hyvää Kodalle ja oli kiva nähdä, ettei se missään vaiheessa kokenut pelkoa tai epävarmuutta sellaisen metelin ja hälinän ja vieraiden vaihtuvien ihmisten keskellä. Oikeastaan se oli pikemminkin välinpitämätön ihmisiä kohtaan, eikä innostu jahtaamaan tms lapsia, kun se oli siinä pihalla välillä itsekseenkin. Se vain makoili ja katseli tohinaa. Tietysti jos joku sitä lähestyi ja halusi silittää se saattoi innostua hyppäämään päin.

Kyllä mä olin niin ylpeä siitä. Normaali koira siis minulla.




Illalla käytiin vielä pitkospuita pitkin järven rannassa ja niin Koda tuli perässä niitä pitkin, kuin vanha tekijä. Ne ei aina olleet ihan helppoja kulkea edes ihmisille, kun keikkasivat tms tai oli vain kaksi lautaa hieman erillään toisistaan.

Kävipä vielä sitten niin, että kun rantaan päästiin, niin koska Rico meni veteen, niin Koda vain meni perässä ja rupesi uimaan. Että se siitä uimaan totuttamisesta sitten. Se ui vielä muutaman kerran, niinkuin se olisi aina sitä tehnyt. Siitä taitaa tulla varsinainen vesipeto.

Kierrerappusiakin se meni ylös ja alas. Siinä on kuitenkin välit, mistä voi pudota, joten portti meni sitten äkkiä kiinni, ettei se pääse rappusiin sutaamaan ja sähläämään. Hyvä viikonloppu kuitenkin kaikin puolin.

Hiekka nenä. :)

tiistai 18. toukokuuta 2010

Jäljestystä

No nyt on toinen rokotuskin saatu, turkki tummunut ja jälkiä ajettu.

Koda on nyt selvästi tajunnut, että mistä on kyse kun mennään pellolle/nurtsille jäljestämään. Eilen illalla tehtiin nurmikolle jälki ja Koda ajoi sen tosi hyvin. Suoraa ajetaan, joka askeleella makupala eli ihan pentujälkeä. Saas nähdä opinko itsekin taas miten sitä jälkeä tehtiin ja treenattiin. Tähän asti ongelmana on ollut liian innokas omistaja, joka on jäljestänyt ehkä syvemmällä nenällä kuin koira jne. Sitten kun annoin työrauhan Kodalle, niin johan rupesi jälki hissukseen luistamaan. Kyllä sitä tunsi taas itsensä tyhmäksi. Kyllä se liki 10 vuotta ilman pentua on saanut ne vähäisetkin taidot katoamaan.

Tässä nyt vanhoja multakuvia, kun ei nurtsilta vielä ole tullut otettua kuvia.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Aikaiset aamut

Tulipa tässä eilen aamulla mieleen, että niin sitä paatuneinkin yöihminen muuttuu aamuihmiseksi miltein väkisin pennun myötä. Sellainen ravi ja laukka alkaa yleensä aamu viideltä tai kuudelta. Ja jos haluat, ettei pieniä lammikoita ja niistä lähteviä tassunjälkiä ole lattioilla, niin sitä kehittää miltein kahdeksannenaistin, että herää ensimmäiseen huokaukseen ja toteaa, että aha, pentu alkaa heräillä. Sitten sen kiikuttaa ulos silmät vielä ummessa ja toivoo, että pääsisi nopeasti takaisin vällyjen väliin.

Mutta mitä tapahtuukaan, kun silmät vahingossa avaa? Talvellahan mikään ei häikäise silmiäsi, vaan kaikki on pimeää. Sitten eräänä aamuna jokin häikäisee silmiäsi ja avaat ne katsoaksesi ympärillesi ja kas..







Ulkonahan on kaunista. Aurinkokin heräilee.

Kyllä tuli hyvä mieli hissukseen hiipien metsässä, niin aikaisin, ettei edes muurahaiset olleet vielä heränneet. :) Täytyy myöntää, että tää meiän lähimettä on kyllä varsinainen pelastus. Siellä menee kivasti puolituntia tai tunti aamuisin ennen töihin lähtöä. Ei stressiä muista ja koirat saa juosta. Aivan täydellistä.

Kodakin hiipi.. ja vaani. Luuli olevansa savannin suuri jellona, väijyen gnuta.


Gnu ei ollu tosin juonessa mukana.

Mutta sehän ei estänyt Kodaa. :)

Useimmat kuvat on harmi vaan tällaisia, kun valo ei riitä ja vauhtia on kauhiasti.


Ja sitten vielä tällainen kuva. Huomaa, ettei ilmeet ole paljoa muuttuneet. :D
Koda 16vko

Koda 11vko

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Huhtikuun kertausta

Äkkiä se aika menee, kun on tekemistä.

Koda kasvaa ja kaunistuu, sekä toivottavasti oppiikin jotain. ;)

Ricon kanssa painitaan edelleen aamusta iltaan ja yöksi käperrytään kylkeen kiinni lepäämään. :)










Välillä tuntuu siltä, että omistaa lauman hulluja, eikä koiria, kun sellainen melske ja meteli alkaa heti aamusta. Toiset heräilevät linnun lauluun, toiset röhkinä, murina, ärinä ja tömähtely mellakkaan, kun seinistä potkitaan vauhtia, että päästään selkäliukua lattialla eteenpäin.

No hauskaa niillä tuntuu olevan, joten olkoon.

Kodaa olen vienyt paljon yksin kaikkialle, mutta vähän ennen huhtikuun loppua alkoi ihme pörähtelyt, niin yksinäisille ihmisille kuin koirillekin. Kodahan ei nuorempana reagoinut juuri mihinkään. No en sen enempiä siihen jaksanut reagoida ja lähdettiin leirille viikonlopuksi. Siellä avattiin jälkikausi ja nopeasti Koda oppi jäljestysrytmin. Kotona on nyt jäljestämistä jatkettu.




Ihan kivasti se menee.. vielä. :) Käyttää hyvin nenää.

Päätettiin aloittaa vieheen jahtaaminen metsässä, johon kaverimme lupasi heti koiransa avuksi, sillä kyllähän sitä nyt elävä viehe pitää olla. Tällähetkellä viehe vielä peittoaa Kodan aika keposesti nopeudessa. Vieheen jahtaaminen metsässä on huomattavasti parantanut Kodan motoriikkaa. Sitä voisi jopa melkein sanoa ketteräksi. :D






Kaiken näköistä tulee siis kokoajan tehtyä, tottista, jälkeä ja ulkoilua, joten eipä ole kauhiasti ehtinyt netissä blogeja päivitellä.

Ai niin. Leirin jälkeen Kodalla rupesi olemaan haukku niin herkässä, että vähän aikaa tuumailtuani päätin ruveta käyttämään Ricoa ja Kodaa jonkin aikaa yhteislenkeillä. Koska Koda ei ottanut musta mallia, et ei tarvitse reagoida kaikkeen, niin ajattelin josko se ottaisi paremmin Ricosta. No tämähän toimi paremmin kuin hyvin. Noin viikon käytin yhteislenkillä Ricoa ja Kodaa ja Rico pääsi näyttämään, ettei toisista koirista tartte välittää, ihmisistä tms. Oikein näki miten Koda katsoi Ricoa ja kun Ricoa ei olisi vähempää voinut kiinnostaa, niin Kodakin rauhoittui ja nyt mennään taas kaksisteen Kodan kanssa ilman huoolen häivää ulkona. Kyllä mä taas mielessäni kiittelin Ricoa, miten hieno koira se on ja miten hienon mallin se antaa.

Ai niin, auto pahoinvointi on kadonnut ja elämä vaikuttaa aika leppoisalta ja mukavalta. Kesä tulee kohisten ja kauniista ilmoista nautitaan. Tekemistä ja opettelemista riittää. Me kaikki tunnutaan nauttivan erilaisten asioiden tekemisistä. Nyt käperrytään taas Ricon kylkeen nukkumaan, kun tunti oltiin pellolla höhhäilemässä. :)



Hyvää yötä.