Joulun aikaa on ihanaa, kun väki vähenee, niin saa ihan rauhassa itsekseen olla ja nauttia niin kotona kuin ulkonakin. :) Päivän valossa lenkkeily on ihanaa. Lisää tätä.
Kodan kanssa ollaan jäljestetty ja vedetty fillarillalenkkejä. Jäljestää pitäisi enemmän ja oikeasti nyt panostaa niihin meidän vaikeuksiin, mutta laiskuus on taas voittanut ja ollaan tehty lähinnä helppoa kiva kiva jälkeä. Säälittävää. Onnistunkohan mä koskaan ryhdistäytymään? Sitten voi taas ensi vuonna itkeä, kun jälkikokeet menee päin peetä. Noh, itseään voi vaan syyttää. Nyt kun kelitkin sallivat, niin pitäisi oikeasti treenaa.... mutku ei millään jaksa.
Ai niin onhan me otettu esineruutuakin ja se alkaa taas sujumaan kokoajan paremmin ja paremmin. Sekin onnistuttiin viime kaudella saamaan huonoon jamaan. Ja siitäkään ei voi kuin itseään syyttää, aika raskasta. :P
No mutta, onneksi meillä on sentäs vielä toi vetoharrastus. On niin mukavaa, kun saa mennä kovaa ja kauas. Ja pitkästä aikaa päästiin taas huskienkin kanssa vetolenkille, niin sain jopa kamerankin mukaan. Kisoihinkin on suunnitelmissa osallistua taas, mutta katsotaan nyt, että saadaanko tänne lunta.
Tässä muutamia kuvia meidän lenkiltä.
Huskyt osas odottaa niin nätisti, kun niitä valjastettiin ja säätöjä tehtiin. Koda sitä vastoin riekkui ja räyhäsi, jodlasi ja ulvoa pauhasi. Vähänkö hävetti. Se niin kerää nykyään kierroksia tosta hommasta.
Pienenä pisteenähän ne vain kokoajan näkyi.
Mä tarvitsen ehdottomasti lisää koiria ja enemmän kuntoa.
Noin, nyt se on sanottu.
Ehkäpä joku päivä Kodan voi laittaa vetämään yhden huskin kanssa. Ainakin lenkin jälkeen näytti ihan hyvältä. Se on sitten eriasia, että pysyykö Koda millään senkään vauhdissa mukana. Tällä hetkellä Kodalla ei ole mitään saumaa yltää kolmen huskin vetämän fillarin vauhtiin, mutta sitkeästi se yrittää. Raukka.
Se on kotosalla kun kaksisteen mennään aina niin ylpeä, kun saa jonkun ohitettua. Näkee oikein kun se bongaa ihmisen ja kiihdyttää vauhtia, että pääsee ohi. Voi pieni, ehkä mun täytyy joku kerta ottaa joku hissukka mukaan, joka tulee meidän perässä jonkun pienen lenkin, ni saa Kodakin olla onnellinen, kun pärjää noupeudessa ja saa ohitella.
Muistakaapa nyt sitten, että raketteja aletaan myydä, joten koirat kannattaa ulkoiluttaa uuteen vuoteen asti vain remmissä, etteivät karkaa! Tällä ehkäistään monen pelkäävän koiran karkaaminen. Älkää ottako turhia riskejä. Kyllä muutaman päivän voi kävelyttää koiriaan remmeissä.
Koda ei onneksi paukkuja tms. kovia ääniä pelkää, mutta tiedän mitä elämä pelkäävän koiran kanssa on, sillä ensimmäinen sakemannini aikoinaan oli paukkuarka. Joten hyvät ihmiset, nyt vaan remmilenkkejä, niin ei tarvitse lukea niistä monista karanneista koirista.
Oikein hyvää loppuvuotta teille ja Hauskaa Uutta Vuotta 2014. Tehdään siitä hyvä vuosi. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti