maanantai 25. helmikuuta 2013

Talvikauden jännitys tiivistyy..

Olenhan puhunut miten olen hurahtanut tähän vedättämiseen ihan totaalisesti?

Tänä talvena on kaikenlisäksi ollut paljon hyviä päiviä milloin on voinut vedättää ja nyt kun talvi alkaa tehdä loppuaan ja kaikki jalkakäytävät ja tiet on hiekotettu ja osalla kävelyteistä näkyy jo asfalttia, niin olenkin siirtynyt suksiin kelkan sijasta.

Haaveena oli, että saadaan molemmat nautittua talvisista keleistä ja lisäksi samalla saataisiin hyvää liikuntaa. Muutakin kuin vain itsekseen ojassa hyppely ja risujen, keppien, puiden tai runkojen repimistä..

 

tai koirakavereiden kanssa juoksemista, mikä toki sekin on todella hyvää liikuntaa..



mutta kaipasin itsellenikin jotain hauskaa liikunta muotoa. Sellaista missä pääsisis kovaa (kuten fillaroinnissa), mutta se ei tuntuisi liikunnalle. Toisinsanoen en huomaisi liikkuvani, kun nauttisin siitä niin paljon.

No sitten sain kicksparkin ja se oli menoa.. talvi olikin ihan erilainen maailma kuin aiemmin. Näin kaiken ihan eritavoin.. sitä se potkuttelu hulluus teettää.

Jo pidemmän aikaan olen haaveillut osallistuvani Kodan kanssa vetohiihtokisoihin. Viime vuonna ne olivat muistaakseni jossain Hämeenlinnan tienoilla tai peräti Hämeenlinnassa.No sinne ei sitten vielä ns. ehditty mukaan ja tänä vuonna oli tarkoitus osallistua, mutta kisat olivatkin Imatralla. Pitkään mietittiin, mutta lopulta tultiin tulokseen, ettei meistä kukaan jaksa enää sunnuntaina kisojen jälkeen sieltä takaisin ajaa. Liian raskasta.

No vetohiihdot taisi tältäkin talvelta jäädä, kunnes..

Jumantsuikka, nehän järjestää Keravalla epävirallisen vetokisan! No pientä yllytyshullun poikasta oli ajatuksisa havaittavissa ja vot.. sain vielä kaverinkin yllytettyä Kodankaa hiihtämään ja nyt se on sitten tehty.

Ensi sunnuntaina on Kodan ensimmäiset vetohiihtokisat! Täytyy sanoa, että kyllä jännittää jo nyt.

Luojan kiitos mulla on koira, joka todellakin jakaa tämän mun vetoharrastushulluuden kanssani. :D Välistä tuntuu, et nää sakemannit juoksee paremmin, ku huskyt. No ei nyt oteta niin kirjaimellisesti.. kunhan täs vitsailen.

Mutta kyllä jännittää. Tästä tää meidän ura aukenee. Ens vuonna mennään jo sit tukka putkella näitä vetokisoja. Tarttee hommaa hiihtäjä ja jos itte osallistu potkuttimella ni siihen pitää asentaa viel jarru, et pääsee VUL:n kisoihin treenaa/kisaa ja sit pittää vissiin lisenssikin hommaa.. kaikkee sitä rupeekin humputtelee, kun vanhaksi elää.

Nyt yritetään ottaa lunkisti ja toivoo, et Kodan kunto kestää, ei sattuis haavereita ja päästäis sunnuntain kisoihin pitää hauskaa ja ehjänä maaliin. :) Kirjottelen sit kuin kävi. Herttinen pitää muistaa ladata video ja kamera ja jaiks.. niin paljon täs on nyt muistettavaa yms., kuten makkara raha. :D

Toivottakaa onnea meille ja et kaik menis hyvin ja ois hauskaa.

Jännityksen lisääntyessä.. että pitikin ihan viel näin talven loppumetreil.. miten mä nukun loppu viikon..

perjantai 22. helmikuuta 2013

Long time no seen ;)

No niin, miltein kuukausi sitten viimeksi päivitetty. Hämmentävää miten aika kulkee niin nopiaan ja kevätkin on jo ihan selvästi tulossa. Jo pitkään on ulkona "haissut" kevät ja kesä. Se vaan tulee, vaikka lumisateet yrittää välillä vielä vähän pyristellä vastaan.

Me ollaan todella Kodankaa hurahdettu vetämisen maailmaan ja varsinkin nyt kun on ollut hyviä vetokelejä, niin ollaan säännöllisen epäsäännöllisesti miltein kokoajan vedelty jokapaikassa. :P

Monesti on myös ollut mielessä se miten mukavaa olisi, jos olisi toinen iso koira tuossa kevytpotkuttimen eessä Kodan lisäksi vetämässä, mutta toistaiseksi sellaiset haaveet on haudattava. Nyt maltan tuskin odottaa, että päästään fillarikeleihin. :D

Hmm mitäköhän sitä voisi tähän valehdella..

Ollaan myös vähän treenailtu tottista Kodankaa tässä talvella. Kerran yhdellä tottisvuorolla testasin hallissa koko tottiskaavion läpi estenoutoineen ja lopuksi vielä eteenmeno (olkoonkin, että A-esteen virkaa toimitti agilityn a-este). Meni yllättävän hyvin. Koda teki jokaisen asian ja vielä oikein, myös ne jättöliikkeet ja jäi jopa seisomaankin. Noudoistakin olin yllättynyt. Tietysti niissäkin on oikeasti viilaamista jne. mutta kyllä niillä nyt ehkä luokat tekee.

Viimeksi treenattiin tottista eilen eli torstaina. Oli kiva huomata, että Koda on kyllä aktiivinen tekemisissään, mutta se poikittaa eli aukee, painaa ja aukee ja hyppii tasajalkaa seuratessa. Nice.. very nice..

Käännöksen jälkeen.. no jos nyt vähän poikittaa ja painaa..
Alku oli ihan kaaosta. Kodalla tuppasi olee vähän liikaakin intoa tehdä tottista. Se aloitti edistämällä ja painamalla ja poikittamalla, niin joo, eikä unohdeta niitä tasajalkaloikkia..

Sitten vähän korjailtiin edistämistä. Muistutin, ettei mun eteen poikittain ole tulemista. Ei muuten, mutku ärsyttää kävellä, kun toinen painaa ja mä kompastun siihen tai omiin jalkoihin. Enkä mä muutenkaan tykkää siitä, että koira "peruuttaa" tottiskaaviota. Tosin, niinhän meillä aina nätisti poikitetaan kokeissakin. Kyllä se treeneissä hetkittäin osaa.

Käännösten yhteydesssä taas intoa rupesi pukkaamaan ja Koda tuuppas ittensä mun jalkaa vasten ja snadisti edisti ja poikitti.. Nice.. very nice.


Hoplaa, Apassionata ja näin lähtee hyppy..

Ja taas vähän hypitään..
No onneks Koda vaikka hyppi edelleen, niin ei enää pyrkinyt eteen poikittain tai painanut, niin et kompastuisin. Toi nyt oli tollasta iloista paikallaan kohkaamista. Mä en oo niin turhan tarkka näis tottisjutuis, ni sallittakoon se sille. Musta on oikeastaan ihan kiva, jos se vähän kouhkaa, vaikka siitä nyt piste tai kaksi menisikin vaikutelman takia.


No alkoihan se tasaantumaan

Koda jopa ihan seuraa

Pahimpien intojen laannuttua, niin Kodaltahan löyty jopa ihan nättiä ja vietikästä sekä teknisesti korrektia seuraamista. Voi kun sen sais tämmösenä ees joskus kokeessa kauttaaltaan esitettyä. Se ois niin hienoa.

No haaveita pitää aina olla ja pyrkimyksiä, eihän tää koiran kouluttaminen muuten mitään antaiskaan. Joskus tulee koettua onnistumisia ja tuntemusta, että ollaan oikealla tiellä ja sit joskus myös tulee niitä pettymyksiä. Sehän tästä niin haasteellista ja hauskaa tekeekin. Koskaan et voi tietää varmasti. Perushyvä tuntuma voi olla ja suht suoritusvarma koira, mutta aina voi sattua jotain. Se on niin fiiliksestä kiinni. ;)

Mutta kaiken kaikkiaan, kyllä mä tuosta tottiksen treenaamisesta omalla kierolla tavallani tykkään ja jossain oon onnistunut Kodankin kanssa. Nyt vaan täytyy yrittää vielä vähän rutistella ja fiilailla, et tulis parempii tuloksii kokeissakin. :) Mutta mukava koira Koda on ollut kouluttaa. Helppo ja selkeä hyvillä ominaisuuksilla. Niinku oon jo aiemminki todennu, ni ei oo paljoa tarvinnu opettaa, ku on vaan vahvistellut jo olemassa olevia juttuja. Niinku nyt toi jäljestäminen. Ehdottomasti keskivertoa parempi nenänkäyttäjä.

No joo se siittä.

Ollaan myös koirakaverilenkkien lisäksi (itse jopa kerran lumikenkäilin pitkän lenkin ystäväni yllyttämänä) nautittu muutenkin elämästä tässä kuukauden sisään, kuten kävimme taas Day Spa:ssa Hyvinkäällä. 

Hyvinkäällä on ihanaa juuri se, että se allas on niin pitkä. Siinä saa isompikin koira jo vähän ees uida. Ehtii liikeradat hakeutuu ja jalat yms. rentoutuu, kun ei tarvitse heti kääntyä ja olla kokoajan mutkalla vaan pääsee hetken aikaaa matkaa eli suoraan uimaan. Todella hyvä asia ja vaikuttaa siihen mihin mennään uimaan.

Koda, kaikkien plutokoirien urhea pelastaja.
Se on jännä miten tuol Hyvinkäällä Koda heti valkkaa itsellen tuon plutokoiran ja niitä hakiessa tai niiden kanssa itsekseen uidessa viihtyy altaalla erinomaisen hyvin. Yleensä lasken sen heti irti ja siinä se menee rampille, plutokoiran heitto veteen ja uiminen alkaa. Välillä Koda menee itsekseenkin veteen plutokoira suussa. Se todella nauttii tosta uimisesta.

iikks, kiiluva silmäinen me-ri-hii-wiö uhkaa plutokoiraa..

El Reino joka rakastui Kodaan ja yritti kovasti hurmata tätä.

Koda oli siis Reinon kanssa uimassa ja Reinohan oli siitä kovin riemuissaan. Koda ei niin Reinolle lämmennyt varsinkin, kun Reino sen mielestä uhkasi plutokoiria, mutta kyllähän ne siinä meni. Lähinnä Reinoa ei noteerattu, mikä ehkä särki pikku Reinon sydämen.

El Reino, tuo pieni suuri koira.:)

Uinnin jälkeen meinas olla hetken hiki. :)
 Onnellinen uimamaisteri, noiden kaikkien pikkuisten plutokoirien urhea pelastaja. ;)

Koda puunattua ja föönättynä.

Kodan Syyttävä katse.. -mutku mä oisin viel halunnu uida.

Koda olisi uinnin jälkeen vielä halunnut uudestaan uimaan ja vetikin mut parikertaa uima-altaan aidalle. Sit ku selitin sille, et meiän aika loppu, ei ole enää meidän vuoro vaan nyt pitää lähteä, niin jestas sitä syyllistävää katsetta. Koda ois niin halunnu jatkaa uimista. Täytyy vissiin ens kerralla vuokrata koko tunti.. huoh.

Onneks kohta on kesä ni Kodaki saa sit uida ihan niin kauan ku jaksaa, et ei oo sit penneistä kiinni.

Nautitaan nyt vielä hetki lumesta ja ihanasta muka joutilaisuudesta ennenkuin kevät, kesä, leirit, kisat ja muut koira aktiviteetit vie kaiken vapaa-ajan. :)