perjantai 26. lokakuuta 2012

Syksyn viimeisiä jälkitreenejä...

Onpas pitkä aika siitä, kun viimeksi olen blogiin kirjoitellut. Kuitenkin kaikenlaista on puuhasteltu ennenkuin lumentulo ajaa väkisinkin vain osittaiseen harrastamiseen tai mukamas ansaitulle lepokaudelle. Meillekin ensilumi on jo saapunut. Mutta siis asiaan.

Syksyn ilmojen viiletessä ja kostuessa (lue satamalla miltein päivittäin kaatamalla) ollaan kuitenkin Kodan kanssa treenattu metsäjälkeä. Lähinnä janan nostoja, että ne menisivät sitten kokeissa hyvin. Ollaan treenattu ryteikköjä, vinoja janoja ja aukeita janoja. Sillä itselleni on kaikista vaikeinta lähettää koira suoraan (vinoon tai viistosti, miten sen nyt haluaa sanoa) jos jana onkin vino. Tämä on nyt ollut iso asia, mitä olen itse erityisesti joutunut treenaamaan. Tarkoitus olisi heti keväällä päästä kisaamaan metsäjäljellä.

Karvaton kesäkojootti Koda (vanhakuva)

Koda on nyt syksyn aikana aika kivasti oppinut etenemään suoraan tai vinoon oli ryteikköä tai aakeeta. Se lähtee siihen suuntaan minne sen lähetän. Ei huono ollenkaan. Koira toimii jo ihan oikein ja suhteellisen hyvin. Minä en vaan tunnu pääsevän yli näistä vinoista tai viistoista janoista. Mun mielestä siitä mennään suoraan vaikka sitten läpi kuusen, jos se niikseen on. Nooh. tässä on siis itselläni paljon vielä työmaata. :)

Valitettavasti jälkikuvia ei ole, kun on aika hankala itse ottaa kuvia, kun pitäisi pystyä kouluttamaan samalla.

Ollaan myös muutama kerta ajettu peltojälkeäkin, ihan vaan nähdäkseni, että Kodahan ajaa jälkeä kulmineen ja hämmästytti jopa ilmaisemalla esineen? Siihen se tupsahti maahan ja jäi vielä tuijottamaan esinettä?! Tekis mieli kysyä, että kukahan senkin sille on opettanut, vai käykö se yön pimeinä tunteina salaa treenaamassa, sillä mä olen ainoastaan kotona ja hieman ulkona ilman jälkeä opettanut sille ilmaisua, vai onko se oikeasti noin fiksu?

Koda ajaa kesällä lyhyllä leikatulla nurtsilla jälkeä. (vanhakuva kesältä).

Eli pelto- ja metsäjälkeä ollaan ajeltu. Pääasiassa metsäjälkeä.

Esineruutuakin ollaan treenailtu, lähinnä heittelen sille erilaisia esineitä tai leikin kotosalla, että oppii kanniskelemaan kunnolla lepattaviakin lompakoita tai kenkiä ja oppisi, että löytyy sieltä metsästä mikä tahansa esine, niin sen voi tuoda, eikä tartte etsiä sitä hanskaa. Kodan ongelmahan ei ole esineiden etsiminen tai niiden tuominen käskyllä, vaan ilmiselvästi sen mielestä sana esine tarkoittaa hanskaa. Samoin kuin jos sanon keppi, niin se tuo kepin eikä palloa ja jos taas sanon pallo, niin se tuo pallon eikä keppiä. Että on sitä jotain osattu koiralle opettaa. Nyt heittelen siis esineitä ulkona ja hoen kaikkien tavaroiden kohdalla esine. Mutta taas sitä oppii jotain uutta, kun on liian fiksu koira.

Koda ja esine kenkä.
Esineruutuakin ollaan treenattu niin metsässä kuin heinikossakin. Nyt siis kaikki heittelemäni esineet ovat esineitä, jotka tuodaan minulle. 


Ollaan myös käyty paljon pellolla lenkkeilemässä valoisaan aikaan ja nyt viimeisimpänä villityksenä olen jättänyt palloa pellon toiseen päähän ja lähettänyt Kodan hakemaan sitä. Koda tykkää tuosta leikistä todella paljon. Varsinkin koska kyseessä on sen niin rakas lelu eli pallo.
Koda ja ah, niin rakas pallo. (Uusia kuvia).

Koda ja keppi.
 Jos ei palloa ole matkassa mukana, niin onneksi ulkoa löytyy aina keppejä, joita kanniskella.


Syksyn saavuttua on myös hallikausikin alkanut. Meillä se tarkoittaa agilitya. Jotain kloksahti nyt tänä syksynä kohdilleen ja sekä minä että Koda ollaan päästy aimo askel eteenpäin agilityssa. Nyt mä osaan mukamas ohjata Kodaa ja Koda osaa katsoa mun ohjauksia. Siellä me liidellään hyvässä porukassa ku heikkopäiset ja nauretaan kippurassa, kun kaikki menee putkeen.. tai sitten se on vaan Koda, joka menee kokoajan putkeen. :D

Agiliito on meidän talvikauden humppaliikuntalaji. Se poistaa mukavasti stressiä ja onpahan jotain mukavaa yhdessä puuhastelua mukavissa olosuhteissa talvellakin. :)

Tosin meidän agivuorolla treenaa myös tokoilijoita samalla kentällä seinän takana, joten päästään välillä tottistakin treenaamaan. Itse aattelin josko tottista saisi laitettua nyt talven aikana kuntoon tai edes vähän paremmalle tolalle, että pääsisi senkin puolesta sitten heti keväällä kisaamaan. Jos vaikka ottais tuon seuraamisen oikein asiakseen. 


Paljon ollaan siis kaikenlaista nyt syksyllä puuhasteltu. Lähinnä kuitenkin jäljestetty ja esineruutua treenattu sekä tottelevaisuutta, ai niin unohtamatta agiliitoa.

Tavattu koirakavereita joiden kanssa leikitty ja lenkkeilty sekä muutama kerta tehty fillarilenkkejäkin.

Ehkä vielä pari metsäjälkeä ehditään ajamaan ennenkuin jäädään siinä tauolle. Sitten otetaankin vähän rennommin ja tottistellaan ja agiliidetään vaan talvi ja ehkä käydään uimaloissa uimassa muutama kerta. Siinäpä sitä tälle loppuvuodelle tavoitetta.