Hiihtoloman saldo

No niin. Nyt on hiihtolomaa vietetty kera koiraharrastusten.

On ollut agilityä missä ollaan jo hyvällä humppa vaihteella Kodan kanssa. On myös ollut kasvattajan tottispäivää, omia treenejä ja paljon ulkoilua koirakavereiden kanssa.

Kaikennäköistä on jo pitkälle kesään suunniteltu ja mukavaltahan tuo tulevaisuus ainakin toistaiseksi näyttää. :)

Kiitoksia teille kaikille, jotka teitte meidän hiihtolomastamme niin mahtavan.

Irma, Koda ja Urbo

Koda ja Irma

Kavereiden luona oli kiva leikkiä ja painia. Sutina vaan kävi, kun Koda juoksi pallo suussa ympäri kämppää Urbon ja Irman tullessa perässä. :)

Kavereiden kanssa tuli myös paljon ulkoiltua pitkiä lenkkejä monena päivänä.

Keskellä viikkoa käytiin vähän humppaamassa agilityn parissa.

Onnellinen pallon omistaja ja humppaaja. ;)

Mentiin puomia ja keppejä (kerrankin niissä oli verkot ympärillä). Koda tosin ei ensin tajunnut, että keppien ympärillä oli verkko ja yritti monta kertaa tulla päällä puskien niistä läpi, kunnes totesi, että hyppy yli on paras ratkaisu pallon saamiseksi. Ihme verkot teki sellaista mutkaista reittiä, että siinä olisi kestänyt iäisyys saada se pallo sieltä lopusta. No kyllähän Koda sitten meni mallikkaasti kun tajusi mistä oli kyse. :)

Viikonloppuna olikin sitten kasvattajamme tottispäivät. Pitkän tottistauon jälkeen Koda oli suorastaan vallan vallaton tekemisissään. Seuraamisessa se edisti ja poikitti ja no.. siinähän sitä jo tarpeeksi tulikin. :)

Ohjeeksi saatiin laittaa perusasento kuntoon eli ihan pohjista ja perusasioista lähdettiin liikkeelle. Kun saa pohjan ja perusteet kuntoon, niin eteneminen on helppoa. 

Harjoittelimme myös aktivoivaa pakkoa. Pieni kevyt nykäys kaulapannasta ja heti palkka. Miten tuonkin asian opettaminen oli unohtunut ihan kokonaan? Sehän on myös tärkeä perusta koulutusta ajatellen. No hyvä, että asiasta muistutettiin. Nyt sitäkin ollaan treenattu.

Koda teki asioita hyvällä vireellä. Se on kyllä niin kiva narttu. Aina valmis ja iloinen.

Koda seuraa

Paikalla makuu harjoitus

Koda tarkkaavaisena

 

Ohjaajan takaisin paluu

Sivu. Mie huojun ja steppaan. Koda piti kontaktia.

 Koda istuu. Jättöliike harjoitus.

Sitten oli vielä humppaamista eli agiliitoa ja normaalit treenit sunnuntaina.

Ihan vaan perus pikkujuttuja nyt harjoitellaan. Täytyy olla tarkkana oikeasta kohdasta perusasennossa ja tehdä asioita pikkuisissa palasissa. Kiire ei ole. Taas tuli intoa jatarmoa treenaamiseen.  Koda on niin kiva treenattava. Sen kanssa on mukava tehdä mitä vaan. Sitä ei häiritse uudet vieraat hallit tai toiset vieraat koirat. Se on aina valmis tekemään. :)

Hyvä fiilis jäi ja näissä tunnelmissa jatketaan kohti kesää. :)

Oikein hyviä treeni hetkiä kaikille ja fiilistä mukaan peliin.

Me fiilistellään myös humppaamalla. Tekee ihmeitä omistajan päälle. :D

Kiitos.

Hiihtoloma!

Sopivasti lumen tulo myräkän jälkeen ajattelin toiveikkaana lähteä taas metsään hanki kävelylle. Suunnatessani kohti metsää Kodan odotukset nousivat jo korkealle. Tarkoituksena oli siis kuntoilla ja saada vanhat polut raivattua taas käyttökuntoon.

Koda innoissaan kuuntelee toiminta ohjeita. Nyt kuntoillaan.

Aina se ei ole niin helppoa kuin miltä se näyttää. Lumi oli yllättävän syvää ja tiivistä. Ei mennyt hanki hyppelyt aina ihan putkeen. Mutta mitäpä pieni koira ei tekisi pienen risun eteen..

Poluilla Koda sitten kunnostautui. Päättäväisesti se hyppeli pitkiä loikkia eteenpäin. Se siitä raivaus avusta. Itse sai puhista ja hikoilla.. mikä tosin olikin alunperin ideana. Tosin sen idean loistavuus karisi aika pian. Ainakin minun mielestäni.

Tosin Kodahan päätti tehdä miltein kokoajan tikusta asiaa. Se nautti suunnattomasti etsiessään pikku tikkuja tai oksia. Mikään ei jäänyt sen haukan katseelta huomaamatta.

Mä en oikein päässyt selville, että kuvitteliko se olevansa Bernhandilainen etsimässä eksyneitä vai leikkikö se vaan lumivyöry etsijä koiraa. Joka tapauksessa sopivan risun nähtyä se syöksyi epäröimättä sitä lumen keskeltä pelastamaan ja hakemaan turvaan polulle.

Kyllä sitä sitten pienen tikun takia raivattiin hankea?! Siitä taas ei ollu mitään hyötyä meikäläistä ajatellen.

Koda iloisena reissusta. Yritti vielä psykologista sodankäyntiä ja zemppausta muhun, et hyvin meni ja selvittiinhän me siitä. Koti jo näkyy ja sitä rataa.

Ens kerralla otan pulkan mukaan ja valjaat Kodalle. Katotaan naurattaako vielä, kun joutuu kiskomaan mua perässään umpihankea pitkin kotiin.

Noh, miltein plussa keli sai lumen märäksi, kovaksi ja painavaksi. Ei voi suositella oikein kenellekään jos lunta on vyötäröön asti. Elävästi tuli mieleen meri mursu, joka epätoivoisesti yrittää päästä sille jäälautalle, mutta aina kun sai vähän ponnistettua ylös- ja eteenpäin, niin lautta sortuu taas allasi ja olet jumissa. Mihinkään et pääse ja mistään et saa tukea tai otetta. Se ei aina ollutkaan niin helppoa miltä se näytti. Miltein tunti oltiin jumissa tossa lähimetsässä (okei, minä olin. Kodalla ei kauheasti tuntunut olevan vaikeuksia). ja kirosin kännykkäni jättämistä kotiin.

No mutta, kaiken kaikkiaan näin jälkikäteen ajateltuna sekä hengityksen tasaannuttua oli meillä kyllä kiva ja hieno reissu. Kunhan ei nyt ihan soossiksi menisi tämä keli tai sulaisi sitten nopeasti pois kaik lumi. :)

Nautittaan nyt vielä silti lumesta kun voidaan.

Lumenmurtaja Koda

Lähdettiin sitten kauniina sunnuntai aamuna patikoimaan. Sää oli loistava. Pikku pakkanen ja lunta sateli hiljalleen. Aikainen aamu, joten ei kai kukaan hullu oikeasti vielä siihen aikaan sunnuntaina edes vielä ole hereillä.. paitsi minä, joka jostain syystä heräsin aikaisin täynnä tarmoa enkä millään saanut unta, vaikka sitkeästi vedin peittoa korviin ja vaihtelin kylkeä.

No lopulta pomppasin ylös ja päätin, että fine, mennään sitten ulos ja mennään ihan kuntoilemaan!
( Mä oon vähän niinkuin yrittänyt nyt nostaa omaa peruskuntoani ja ruvennut liikkumaan enempi, tekemään terveellisempää ruokaa ja pyrkinyt sopivissa puitteissa myös kotona kuntoilemaan tmv. kuten venyttelyä ). Netti myös auttaa minua tässä, kun käyn lukemassa muidenkin juuri aloittaneiden tiimi rapakuntoryhmän juttuja, niin saan taas itsekin pontta tehdä edes jotain. :)

Koda innoissaan, kun mulla kerrankin vauhtia ja tohinaa liikkeissä. 


Eli pirteänä kuin peipponen ja täynnä tarmoa ja uhoa päätin lähteä oikein pitkälle lenkille. Aluks mentiin ton meiän lähimettän kautta, et saataisiin vähän hikeä pintaan kahlaamalla hangessa, (Mä en siis koskaan oikeasti TOIM. HUOM! rääkkää vapaaehtoisesti itseäni). Mutta nyt on myönnettävä, että mä oikeasti jopa jollain kierolla tavalla nautin siitä. Onneks tää on vain välivaihe, mikä menee pian ohi.

Ajattelin että otetaan nyt kaikki irti tästä mun sekoamisesta, niin kauan kuin tätä riittää. Tosin sen kerran kun ajattelin, että pääsen kunnolla puskemaan hangessa, niin mitä tekee Koda? Varmaan niin hämmentyneenä mun uhosta ja tarmosta ja reippaudesta aatteli, että nyt on jostain todella tärkeästä kyse ja totiset paikat, niin sehän raivas oikein urakalla mulle polkua hankeen!!??

Koda raivaa omalla päällä reittiä mulle umpihankeen.


Siis se voi kyllä joskus raivata mulle polkua tai reittiä, mutta yleensä se lähtee pomppimaan hankikierrokselle ja ilmestyy "polulle" mun eteen ja tekee taas kierroksen. Eli ihan itte saan raivata ja kävellä reittiä umpihangessa. Ja näytti ihan kuin sillä olisi ollut hätä raivata sitä reittiä mulle. Päällä se huiski loputkin lumet pois, jos ne meinasi kasaantua.

 

Koda huiskii valuneet lumet pois polulta, päätänsä käyttäen.

 

  

Koda hätääntyneenä yrittää raivata mulle polkuja hankeen. Ja siis eihän kukaan raivaa reittiään lumeen päällään?! Paitsi mun Koda. *Tähän nyt se silmiä pyörittelevä hymiö jos ois*

Aina ei voi tietää mitä tuon pienen koiran päässä liikkuu. Sen kerran kun aattelin, että nyt kuntoillaan, niin se otti oikein asiakseen raivata mulle polkuja. Ja mä yritin taas mennä erisuuntaan, että saisin lumihanki kävelyy, niin taas se singahti sieltä äkkiä mun eteen raivaamaan lunta. Se varmaan luuli, että on kysymys elämästä tai kuolemasta, kun näki mun niin riehuvan päättäväisesti ja päätti antaa kaikkensa mun hyväks. Että jos jotain on tehtävä, niin se tehdään ja kunnolla, vaikka henki menisi. Toim. Huom! edelleen tällainen päättäväinen kuntoiluhan ei toudellakaan ole edes likimainkaan minulle ominaista.

Yritin siinä sitten selittää Kodalle, ettei tämä nyt ole oikeasti mikään juttu tai tärkeä asia, vaikka käyttäydynkin epätyypillisesti pienen koiran mielestä. Koda pysähtyikin sitten minua kuuntelemaan..sen naamasta loisti hämmentyneisyys.

 

Se hetki kun et enää tiedä missä olet tai minne oikeastaan pitäisi mennä.

Kodan kasvoilla kävi liuta ilmeitä. Pienen koiran oli ilmiselvästi vaikea käsittää mitä minä puhuin.

Se meni selitykseni jälkeen hetkeksi kerälle hankeen miettimään, että mitä pitäisi nyt tehdä?

 

Sitten se kysyi, että olinko ihan varma, ettei kyse ollut mistään suuremmasta ja vain me pystyisimme pelastamaan maailman tekemällä miljoonia polkuja metsään? 

Kun totesin, että vain ja ainoastaan omaksi huviksi ja hyödyksi yritän tässä urheillä.. jäi pieni koira vielä hetkeksi paikoilleen seisomaan.

Se hetki kun aika hetkeksi pysähtyy

No mutta.. sehän siis tarkoittaakin sitä, että voi sittenkin tehdä mitä huvittaa eli kaikkea hauskaa mitä nyt sattuu keksimään! :D (Kodalla ei ole tapana jäädä surkuttelemaan asioita).

Sopivasti löytyi männyn oksia.. ja siitähän se meno sitten lähti..

Että voi yksi pieni risu tehdä koiran kaistapäiseksi

 Pois alta risut ja männynkävyt!

Että voi tuottaakin suurta iloa repiä vähän risua ja juosta se suussa ympäriinsä, ravistellen ja heitellen. Siinähän saa molemmat kovaa kyytiä, risu ja koira. ;D

Metsästä mentiin sitten kävelytielle ja suunta kohti.. no mahdollisimman kauas poispäin kotoota.

Käveltiin aika rivakkaa tahtia aurattuja kävelyteitä ja rupes jo hyydyttää ja siis oisinkohan mä rehellisesti just hikiseen 1km tai vähän päälle kävelly, siis niitä kävelyteitä. Kyllä siinä vaiheessa vähän jo rutisin itselleni huonosta kunnosta. No sitten päätin oikasta pienelle polulle, kun siellä on pakko kävellä vähän rennommin. :) Harmittelin samalla, ettei tullut kaakaotrippiä mukaan.Niin mukavan lämmin sää ja siinä olisi samalla voinut viettää pienen lepotauon kaakaota hörppien. Olisi saanut nestettä ja energiaa ja olisi taas jaksanut pidempään kävellä.

Kierrettiin kuitenkin oikein hyvän pituinen lenkki. Välillä kävelyteitä pitkin, niittyjä sekä metsiä. 

Päästiin lopulta kotiin, vaikka millään ei olisi viitsiny ulkoa tulla sisälle ja Koda sai possunkorvan ja itselleni keitin toisen kupin kahvia ja tulin tähän koneelle kirjoittamaan meidän ulkoilustamme. :)

Koda tuo pieni ilopilleri, joka nauttii lumesta sekä ulkoilusta.

 Kodankin mielestä tehtiin mukava lenkki. Kyllä viikonloput on niin mukavia. :)

Talven erämaa

ja yks pieni hyppyhankiorava...

Kodan mielitekoihin kuuluu hypellä syvässä hangessa ympäriinsä ja hepuloida ihan itsekseen.  Varsinkin jos lumi on puuterimaista, mutta syvää, niin hepulointi on taattua. Se viihtyisi varmaan monta tuntia itsekseen kaiken sen lumen keskellä. Kunhan vain saisi loikkia, hyppiä ja hepuloida.

Tästä näkee hyvin sen millaisia loikkia Koda tekee.

Ei ole ihan pieniä loikkia mitä Koda tekee. Vasemmalta lähtenyt hepuli tallentuu kameran kuvaan, jossa näkyy vain yksi kolo lumessa, mistä ponnistettu taas eteenpäin. No huvinsa kullakin.

Välillä löydettiin ihan tehtyjä polkujakin. Niitä ei tosin oltu ihan hetkeen käytetty.

Niistä ei kuitenkaa harhauduttu sivuraiteille tai toisille urille vaan päättäväisesti mentiin eteenpäin.

Koda tulee tarkistamaan, että mä selviän. Välillä otti vähän kunnon päälle.

 Välillä mentiin ihan kunnon valtatiepolkuja, kuten ylläolevasta kuvasta näkee. ;)

Mutta urhoollisesti pieni koira raivasi tietä. Tässä on mennyt joskus polku.

Luminen metsä on kyllä niin upea. Siellä aika kuluu kuin varkain. Sitä jää kuin väkisin ihastelemaan luonnon kauneutta, kunnes taas huomaa jonkun malttamattoman odottavan..

-Tuu jo, tuumii Koda.

Eikä Koda aina viittiny raivata mulle koko polkua, vaan teki hankikierroksen ja ilmestyi sitten eteeni polulle. Itse sai useimmiten tarpoa oletetun polun esiin. Ihanan raskasta.. elämä on. :D

Oli meillä toki aikaa ihan vaan pysähtyä lepäilemään tai nauttimaan luonnon antimistakin eli kepeistä. Tai no mun hidas eteneminen sai Kodan etsimään itselleen keppejä ja syömään niitä. Pitihän sen jotain tekemistä keksiä, kun mun reipas eteneminen hiipui.. varsinkin ylämäissä.

Pitkästä aikaa oli sen verran "lämmintä", että päätin lähteä metsäreissulle lenkkeilemään. Töiden jälkeen kun valoakin jo riitti.  Oli kyllä hyvä päätös ja nautittiin molemmat.Fantastista oli.


Mun pien talvea ja lunta rakastava hyppy(hanki)orava. Nautitaan nyt kun voidaan. :)