maanantai 6. joulukuuta 2010

Talvi, LUNTA! :))


Voi vitsi sitä riemua, kun lunta on puolmetriä ja siinä saa umpihangessa loikkia. Ainakin koirien mielestä. Oltiin tänään metsälenkillä ja koirat nautti todella paljon.

Hippaleikki kepin kanssa on ihan parasta Kodan mielestä.

Koda, iloinen pieni saksanpaimenkoira.

Rico ja Koda juoksivat lumessa, ihan vaan juoksemisen ilostakin.
Koda on varastanut kepin Ricolta ja juoksee karkuun niin kerpeleesti.

Loikkien oli Kodan mielestä paras tapa edetä syvässä umpihangessa.


Tällaiset jäljet siitä jäi.



Ihanaa kun saa kaivaa, tunkea päätä lumeen ja nauttia.
Molemmat koirat olivat aika lumisia lenkin jälkeen.

Koda

Rico
Hyvä reissu oli. Kaikki nautittiin lumessa tarpomisesta ja kaikilla oli hauskaa. Kotonakin uni maistui reippailun jälkeen. :)

maanantai 29. marraskuuta 2010

Varjelusta ja tottista

Tiedättekö sen tunteen, kun joku selittää asiat yksinkertaisesti ja helposti. Näyttää vielä miten joku asia tehdään ja se näyttää tosi helpolta. Luulet pystyväsi samaan, mutta huomaatkin omistavasi kaksi vasentakättä ja unohdat mitä piti tehdä ja miksi. Yrität kuivaharjoittelun ja mielikuvien avulla sitten treenata tätä ihan yksinkertaista asiaa, jotta se edes joskus sujuisi. No me pääsimme nyt aloittamaan Kodan kanssa puru treenejä. Koda tykkäs kyllä.


Koda saalisti ihan kivasti.

Minä sen sijaan harjoittelin itsekseni mielikuvilla, että miten menen alle ja päästän koiran liinasta jne. Koska kannattaa sanoa koiralle irti ja tulipa todettua, että tottista varmaan tarttis ruveta tekemään.


Sen kädenkään ei tarttis kurkussa olla, mut hei.. sitä oppii tai sit ei.

No siitä sitten lähdin ajamaan hallille tekemään tottista. Kyllä se taas palautti maan pinnalle. Siis miten ihminen voi omistaa kaksi vasentakättä??!

Sitä kun yrittää opetella uutta tapaa tehdä tottista, että voisi ehkä teoreettisella tasolla saada sen 100p, niin miten sen uuden tavan omaksuminen voikin olla niin vaikeaa? Huoh.

No nyt on tehty viikkotreenisuunnitelma.
Aamulla, päivällä ja illalla ruvetaan opettelemaan vähän tekniikkaa ja käydään välissä vaan leikkimässä kentällä tai hallissa. Ehkä se tästä.


Koda odottelee rauhassa hallinlaidalla vuoroaan. Sillä on kyllä niin omintakeinen tyyli maata takajalkojensa päällä. :)

Onneksi Koda osaa olla hiljaa ja on tottunut jo pienestä pennusta asti odottelemaan vuorooan hallissa. Muuten se olisi pitänyt säilöä kylmään autoon.

Tässäpä näitä kuulumisia, eikun treenaamaan. :)

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Syksy jo on, talvi tekee tuloaan.

No niin. Vähämpä on tullut taas treenattua. Oikein hävettää miten vähän. Koda osaa ehkä istu, maahan ja sivu komennon. Tänään päästiin lämpimään halliin treenaamaan ja tulihan todettua, että ohjaaja on käsi. Mun pitäisi varmaan ottaa jokin projekti, että saisin opetettua tolle jotain ja ittellenikin. Täytyy ryhdistäytyä. Eihän tästä tule muuten mitään.

No sain sentäs blogin ulkoasua muokattua talvisemmaksi. Sopii nyt lumenkin tulla.

Kuvien laatu ei päätä huimaa. Halli oli kyllä valoisa, mut cacca camera.

"Sivu"

Sivulle tulojen jälkeen, kokeilin toista kertaa ottaa askeleen seuraamista. Niin, että Koda oppisi nostamaan pepun ja ns. seuraamaan. No joo, kuva kertoo kaiken. Ihan kiva.

"seuraa"

No paljon sain taas pohdittavaa ja mietittävää. Nyt päätin ruveta kotonakin peilin eessä reenaa ja harjottelee. Itte aina sanon muille, ettei kerta viikkoon reenaaminen vaan riitä. Tässä se nähdään. Ihan kivahan toi on ja näyttää, mut siihen pitäs saada vähän tekemisen meininkiä. Tosin täytyy nyt yrittää saada toi ees jollekin alulle, et voi ees sanoa treenaamiseks. Eiköhän se tästä. :)

Treeni suunnitelman tekoon ja sanoista tekoihin.

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Sudenpennut uimassa

Ihanaa kun on lämmintä.

Leirillä tuli oltua. Aivan fantastinen viikko oli ja ensi kesän leiriä jo odotellaan. Koda oli peltojäljellä ja jäljesti ihan kivasti. Sillä on ihan hyvä alku, et näillä jatketaan. Mahtavaa oli joka päivä uida yhdessä koiran kanssa ja lenkkeillä kauniita mettäreittejä. Me oltiin vähän niinku lomalla, vaikka reenattiinkin ahkerasti. Kouluttajat olivat todella hyviä ja meillä oli mahtava porukka. Kiitos kaikille leiriläisille. :)

Nyt me ollaan Kodan kanssa otettu rennosti ja vaan nautittu kesästä uiden ja aurinkoa ottaen. Saatiinpa eilen seuraa miltein samanikäisestä toisesta tyttöpennusta ja kyllähän ne niin nautti.

Isla ja Koda







Lochinessin hirviö lähtee pahaa aavistamattoman uimarin perään.
Turvassa rannalla.
Koda tuo lochinessin hirviö. ;)

Hienosti tytöt uivat vierekkäin. Hukuttamis yrityksiä ei tapahtunut. :)
Sit alkoi ralli. Taisi vesi viilentää niin mukavasti.




Sitten jo vähän alkoi väsyttääkin.



Kodalla on selkeästi jokin pakkomielle niskanahkaan.
Tää kuva oikeastaan kiteyttää kaiken.
Sitten leikittiin vielä kepillä, vaikka Isla oli sitä mieltä, että Koda voisi hankkia oman kepin. Tää keppi on mun.

Tää keppi on mun.
Koda:-Mutku mäkin haluun syyä sitä. Syyää yhes? Isla:-Ei, tää on mun!
Koda: -Pidä sit keppis. Pöh.



Enempää en nyt jaksa laittaa kuvia. Kivaa oli. Koiratkin nautti auringosta ja uimisesta. Koda siis on noista pentusista tuo tummepi ja Isla vaaleampi harmaa.

Kaikki kuvat tältä reissulta on ottanut Paula Taurén. Kiitos Paula kuvista.:)

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Mitäs me maalaiset

Kesä tulee kohisten, joten oli aika ainakin kesäksi vaihtaa myös blogin ulkoasua. Loma fiilis alkaa jo kolkuttaa mielessä ja leiriä odotellaan alkavaksi.

Mulla oli töistä vähän pidempi vapaa ja suunnattiin auton nokka kohta sukulaisia. Kodalle oli maalla paljon uutta. Outoja eläimiä yms. Rico onneksi näytti hyvää mallia. Sitä kun ei eläimet juurikaan kiinnosta. Mutta Kodan kanssa siis päätettiin tutustua maalaiselämään ja siinä samalla eläimiin.

Lehmät oli pelottavia. Nuo isot sarvipäät, jotka saattoivat sanoa muu. Hevoset olivat myös pelottavia, mutta kaikesta selvisi, kun niitä katseli turvallisen matkan päästä. Kodalla oli tapana istuskella ja pyöritellä korvia, että hulluja nuo ihmiset, kun ehdoin tahdoin menevät samoihin aitauksiin "petojen" kanssa. Kävi Koda haistelemassa erään ison hevosen turpaakin, mutta jotenkin fiksun oloisesti piti noihin isoihin kavioihin etäisyyttä. Ihan hyvä. Se oiski hirveetä jos se pitäis viel opettaa, että et voi mennä ihan mihin sattuu ja miten sattuu.
Heponen/poni tuli nuuskuttelemaan mun jalkaa. :) On se ihana


Kilit olivat myös veitikkaita. Niitä Koda uskalsi vähän nuuskutellakin.


Emo kyllä vähän suojeli ja toppuutteli poikasiaan.

Naskit olivat jostain syystä Kodasta ihan haltioissaan. Ne saattoivat olla nukkumassa ja kun ne näkivät Kodan ne tulivat juosten aidan viereen nuuhkuttelemaan. Ne olivat ihan selkeästi kavereita. Koda hepuloi välillä (juoksi ympyrää pitkin pihaa) ja palasi taas aidan viereen haistelemaan.




Koda oli aluksi ihan ihmeissaan, kun kinkut suorastaan väkisin tyrkyttivät itseään.

Jokapäivä ja montakertaahan sitä sitten piti siellä käydä naskeja tervehtimässä ja joka kerta naskit olivat ihan yhtä innoissaan Kodasta.

Käytiin myös tutustumassa peuroihin. Meillä kotonapäin, kun niitä on lenkkipolkujemme varrella, niin aattelin, että käydään näyttämässä mitä ne ovat, mistä se haju lähtee. Tais tääkin homma mennä vähän väärinpäin. Vaanittavasta tulikin vaanija. :D




Ihan erilaisen reaktion peura kuitenkin aluksi sai, kuin esim. lammas tai naskit tai hevosetkaan. Eli jokin sanoi selkärangassa, että hei, toi on peura. Mutta siinä tovin istuskeltuaan ja katteltuaan ja nuuhkittuaan alkoi Kodakin suhtautumaan, kuten suhtautui muihinkin eläimiin. Hyvin tuli käskystä pois, eikä ne enää nyt niin paljoa kiinnostaneet.


Sitten oli vuorossa porot ja nekin saivat vähän peuramaisen reaktion, mutta meni ohi paljon nopeammin, kuin peurojen kohdalla. Ehkä meiän lappivaelluksesta tuleekin rentouttavaa ja mukavaa.


Ja voi mikä lettas.


Voiko suloisempaa enää olla? Ja mä rapsutin sitä ja vaavi vielä tykkäs siitä. Se suorastaan tuli kyhnytettäväksi.


Paljon siis taas oli ihmeteltävää ja koettavaa. Lopulta sitä osasi jo Kodakin rentoutua siitä, kuin sai vain olla ja temmeltää aamsuta iltaan ja illasta aamuun.



Rico nauraa Kodalle, kun se ei meinaa pysyä vauhdissa mukana.








Ja sitä lääniähän siis riitti.


Me nautittiin tästä pienestä maalaislomasta todella paljon. Kiva oli myös huomata, että Kodalla on todella järkevä suhtautuminen outoihin eläimiin. Se ei ruvennut hätähaukkumaan tai puffailemaan. Nosti vain harjaa aluksi pystyyn ja varovasti hiipparoi lähemmäksi. Ehkä hypähti tai väisti jos toinen eläin ottikin askelta lähemmäksi, mutta palasi hetimiten takaisin. Se uskaltautui aina haistelemaan. Kyllä siitä hyvä maalaiskoirakin tulee. Ei tarvinnut pelätä muiden eläinten puolesta. :) Ehkä se on mulla joskus mukana lampaiden tai lehmien haku tilanteessa. Saas nähdä.