torstai 27. joulukuuta 2012

Meiän pikku mettä

On se vaan, niin upeaa, että meillä on tommonen pieni mettä tässä vieressä.

Eilen päätin lähteä kokeilemaan pitkästä aikaa, että pystyisikö siellä kävelemään, kun lunta on kuitenkin aika runsaasti tullut. No sanoista tekoihin ja sarvista hampaat, eiku hampaat irvessä, eiku sarvista härkää ja suunta kohta pikku mettää.

Alku näytti lupaavalta. Lumi antoi kivasti periksi, kun se oli vain sellaista hötö pakkaslunta.

Koda sai hepulin ja syöksähteli ympäriinsä lumessa loikkien ja möyrien.

Koda roikkuu kuusen oksassa kiinni
Siitä se huomasi yhden kuusen ja hyppäsi sitä päin napsimaan siitä pikkurisuoksia ja vähän isompaakin?

Ei oo muuten Koda koskaan aiemmin käyny tollai kiihkolla puiden kimppuun? Rico teki sitä kyllä. Se oikein valkkas kunnollisen puun minkä se sitten teurasti, mutta Kodalta on kyllä kaikki merkit puuttunut tähän päivään asti tommosesta. Tää tuli ihan puskasta mulle.

No jättihän se sen touhun, ku sanoin, et mennääs jatkaa..

Kodan pitkä loikka pöpelikköön vai pitäskö sanoo, et se meni päin mäntyä?
 Mut kovasti piti hepuloida ja loikkia sinne ja tänne ja syöksyä milloin mihinkin napsasee oksii tai risui.

-Siis miten niin ei saa napsia puista oksia?
Mä yritin selittää Kodalle, ettei puista saa tollai käydä repii kaikist vähän jonkun oksan tai risun. Ne ei kestä sitä ja ne kuolee. Vain maahan tippuneita valmiita keppejä voi ottaa tai maahan kaatuneista puista voi oksia repiä, muttei noista elävistä.

-Kato lumiaura!
No jättihän se ne kepit ja rupes sit sitäkin enempi hepuloimaan lumessa. Koda oli varmaan päättänyt tehdä oman henkilökohtaisen ennätyksensä hankihyppelyssä.



-Mitä ihmettä?
Tarkkaavainen Koda kyllä silti huomaa ympäristönsä. Kesken hyppelyidensä se pysähtyi ja jäi tuijottamaan jotakin epämääräistä. Katsoin samaan suuntaan ja yritin nähdä mitä siellä on.. Koda oli jo kadonnut vierestäni, kun tihrustin sinne suuntaan, minne Koda oli aiemmin katsonut.

-No mutta, kurrehan se siellä vain järsi jotain käpyäkö? Kurre?
Hetken katsoin, että rusakkoko se siellä, vaiko, eiku orava, joka järsii jotain käpyäkö? Hetkinen.. nyt toi näyttää kyllä jotenkin tutulta.. -Koda! Irti niistä kuusen oksista!

-Miten niin tääl on syvää? Keppikin pysyy tossa pinnalla
Siel olikin taas vähän enempi lunta, etten viittiny lähtee sinne kahlaa. Toisaalta toi kenollaan oleva kuusi oli jo ehkä menetetty. Ehkä siitä sopi ottaa yks pieni tikku pienelle koiralle.  

Alkoi jo hämärtää. Olihan aikaakin jo vierähtäny pari tuntia. Äkkiä se aika kuluu, kun hissukseen mennöö. Tikkakin kuultiin, muttei nähty. Aattelin, jotta mennään nyt lenkki loppuun saakka, kun kerran lähdettiin.

 
Tuolta me tultiin. Luoja että on kaunista. Varsinkin kun lunta satoi sillai hiljalleen. :)

Koda raivaa mun edellä polkua hankeen.
Tonne meiän piti mennä. 

Onneks mul on koira, joka todella nauttii hankihyppelystä ja siitä, et pääsee raivaa mun kanssa polkuja. Välillä kutsun Kodan luokseni ja näytän suuntaa ja se loikkii mun edessä ja välillä vain puskee (kävelee) lunta mun edestä. Koda tuntuu aina tietävän, koska haluun, et se auttaa mua raivaa polkuja. Muutenhan se loikkii omia polkuja. Kuten aiemmas kuvas. Siinä näkyy vaan mun jalanjäljet, Koda on loikkinu jossain muualla.




-Ei kai me nyt vielä luovuteta?


Sitten olikin jo mun mielestä aika lähtee kotiin. Hämärä alkoi tulla ja näpitkin jäätyä. Kodalla ei tuntunut olevan mitään hätää, vaikka lumihuurussa olikin.

Mitään pitkää lenkkiä ei varsinaisesti tehty. kunhan nyt vähän avattiin mettäpolkuja, että siellä ois helpompi käydä kävelemässä. Koira eikä emäntä olleet missään kohtaa todellisessa vaarassa. Kännykkäkin oli mukana ja toimi. Toi on kyllä niin ihana "meiän oma pikku mettä". :)

Tässä oli hekä meidän tämän vuoden viimeinen tilapäivitys. Nyt aletaan odottelemaan uutta vuotta.

Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2013 kaikille! :)


sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulu on taas

Ollaan lenkkeilty tuolla pakkashangessa ja tuon tyyppinen lumi on jotenkin Kodalle se juttu. Se on ihan käsittämätöntä miten pieni saksanpaimenkoiranarttu voi saada lumesta sellaisia hepuleita. Sitä touhuilua katsoessa ei voi kun tulla hyvälle tuulelle ja vaikka itseään jo palelisi, niin ei vaan voi lähteä kotia kohti, kun näkee miten toinen nauttii lumessa hyppelystä. Eikä siihen edes tarvita muita kaveri koiria, vaan se onnistuu hyvin itsekseenkin, vai mitä sanotte näistä kuvista?

Wuhuu..
Jeii..

Kodan bravuurit on hypyt lumihangessa. Yllä olevasta kuvasta näkee, että edellinen loikka on kuvan ulkopuolella. Mä oon joskus yrittänyt kuvata niitä loikka lumihangessa, mutta toistaiseksi en ole onnistunut.


Lunta silmille..

Mitä? Tää on ihan parasta loikkia hangessa keppi suussa.

ja taas mennään..

Koda raivaa omaa uraa.

Koda todella nauttii saadessaan juosta keppi suussa umpihangessa. Jos keppiä ei ole, niin se käy äkkiä hakemassa jostain sellaisen ennenkuin mennään pellolle, että pääsee kepin kanssa hepuloimaan. Polullahan se ei juurikaan pysy, mutta suotakoon se nyt anteeksi. :)

Mä tässä itse odottelen, että pääsisin kicksparkkailemaan. Kelit on ainakin ihan täydelliset siihen ja nyt jouluksi sopivasti hiljenee (taitaa kaikki olla jossain maalla sukuloimassa), niin voisi mennä rauhassa tuolla kävelyteitä pitkin.  Se on meinaan todella pätevä väline, ainakin tämä max koko, mutta yksi puute siinä on, nimittäin kello. Se puuttuu, millä varoittaisi edellä kävelijöitä, jotta täältä tullaan. Polkupyörissähän sellaiset on ja sais kyllä olla tässä kelkassakin. Nyt joutuu huutelemaan, notta anteeks, voisitteko väistää ja kiitos. No on se noinkin toiminut, mutta kivempi ois kello, mitä jo kauempaa kilkuttelis. Ehkäpä tässä talven aikana saan kuvia siitäkin. Todella kivaa se meinaan on. Suosittelen kokeilemaan.

Joo siis koirakavereiden kanssa ollaan kanssa vietetty aikaa, yksi oli hoidossakin ja Koda ja Irma niin nauttivat toisistaan. Leikkivät aamusta iltaan ja illasta aamuun.

Vielä meillä oli agility vuorokin tässä lauantaina ennen joulua. On se kyllä mukavaa, kun on tuollainen rentouttava humppa vuoro. Jotain tekemistä talvellakin. Lähinnä juostiin rataa tai no minä, aika heikosti mutta kuitenkin ja kokeilinpa pari kertaa ihan vitsillä keppejä ja jei.. -Koda osas ne! Tai no silla alkaa olee jo ihan selkee haju/ajatus siitä hommasta. Jes, oli kyllä niin hieno fiilis, vaikka tokikin tuosta on vielä pitkä matka oikeaan osaamiseen. :D





Suttuisia agikuvia, otettu taas videosta. Mutta ajattelin näin, että jahka vuosi vaihtuu, niin voisin ruveta pistämään meidän videoitakin näytille. Ne eivät missään nimessä kuvasta taidokasta agiin panostuvaa harrastamista, vaan juuri sitä mitä ne ovat. Hauskaa ja rentouttavaa säheltämistä. :D

Mutta nyt onkin hyvä rauhoittua joulun viettoon ja nauttia upeasta talvikelistä, lumesta, ruoasta, joululauluista, kuusen tuoksusta, ruoan tuoksusta ja kaikesta mahdollisesta.

Koda ottaa rennosti, kun mä kaivan joulukoristeita esiin.
Tällä välin tahdomme toivottaa oikein hyvää joulua aivan teille kaikille. Nautitaan tästä ajasta.

Minä tahdon kiittää kasvattajaa vielä oikein mahtavasta koirasta, jonka kanssa on oikeasti niin mukavaa olla, elää ja harrastaa. Elämä on ollut jopa niin helppoa ja miellyttävää, että oikea todellisuus koiran kanssa elämisestä on kyllä kadonnut. Harvoin saa terveyttä, luonnetta ja kauneutta samaan pakettiin. Kiitos.

Kiitos myös Kodalle, että olet niin äärettömän fiksu koira, joka oppii ja tekee asioita kuin itsekseen.

Vuosi on ollut hieno ja muutama koulutustunnuskin tuli, kuten BH ja JK1. Osa tavoitteista jäi tältä vuodelta saavuttamatta, mutta katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Kuitenkin hieno vuosi kaiken kaikkiaan.

Me ollaan saatu uusia kavereita ja harrastuksia.

Ensi vuodeksikin on paljon odotettavaa. Tästä on hyvä jatkaa, mutta nyt joulun viettoon. :)




sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Lunta tulvillaan

Vihdoin ja viimein saatiin lunta, vaikka mä en siitä erityisemmin pidäkään.

Paljon ollaan agiliidetty ja keinu alkaa olee hyvällä mallilla, kun vihdoin saatiin siihen apuja. Samoin kepitkin alkaa pikkuhiljaa sujumaan. Tää on niin raskasta, kun joutuu tollasta nippeli nappeli juttuu opettelee, ettei millään viitsis. Tuntuu, että koko aika menee vaan tyyliin yhteen esteeseen. Se kadottaa sitä hauskuutta, minkä takia alettiin ylipäänsä agii talvisin tuhertaa. Ens kerralla omalla vuorolla, niin ei tehdä kyllä yhtään ns. tekniikka harjoitusta vaan juostaan vaan niin maan kerpeleesti rataa. :D Muuten tästä ei nyt taas tuu mitään.

Kuva: Tiina Hovi
 Kodan kanssa ollaan harjoiteltu keppejä.

Eli agiliidetään edelleen säännöllisesti. Jos vaikka ens kevääseen mennes ois kepit hanskassa, ni vois alkaa kattoo hyppyratoja. Tai sitten vaan säädetään edelleen. Laji on kyllä ihan kokonaan vienyt mukanaan. Tässä alkaa vaan suuruuden hulluus iskee, kuten pitäis saada oikeen kokoista kenttää, et pääsis rakentaa juostavia ratoja ( mulle ei koiralle :D ) ja sais kunnolla kokeilla tehdä rataa. 

Kodahan on nyt oppinut lukemaan mua ja ensimmäisen kerran suorittaa tuntematonta rataa ihan käsittämättömän hyvin. Sit jos otetaan toistoo, ni se rupee keksii omiaan. Hassu otus. :D

Videota ei edelleenkään ole. Ehkä jokukerta saan aikaiseksi, että koko rata kuvattais. Viimeistään kisoissa, toivon.

Ollaan myös osallistuttu erilaisiin pikkujouluihin ja viettoihin. On ollu todella mukavaa tavata uusia ihmisiä ja koirastella heidän kanssa. Kiitoksia teille, myös näistä kuvista.Meillä oli kivaa ja Koda nautti.  :)

Kuva: Tiina Hovi
Koda tokoilee shelttien keskellä. Yllä paikalla makuu. Otettiin vähän muutakin. On mulla kyllä niin taitava ja mukava koira. Se on niin perushelppo ja tottelevainen.

Kuva: Tiina Hovi
Koda niin tohkeissaan mukana menossa. :)


Vihdoinkin tännekin on satanut lunta. Nyt voidaan aloittaa talviset harrastus jutut, mitä on jo ooteltukin, kuten hangessa juoksu, vetohiihto jne.

Koda tänään pellolla lumesta nauttimassa.

Uus aluevaltaus ollaan tehty kelkkailun merkeissä. Ostin Kicksparkin ja sen avulla ollaan nyt tuolla ulkona jalkakäytävillä potkuteltu menemään. On muuten mainio vetopeli. Suosittelen lämpimästi ja hankijalakset myös jos yhtään vedätys kiinnostaa.

Tähän astihan me ollaan Kodan kanssa vetohiihdetty talvisin, mutta se meneminen laduille ja jos eivät olekaan pitäneet siitä huolta, niin vaikka se on kivaa, niin se on ollut aika vaivalloista. Mutta tolla potkukelkalla voi mennä viilettää missä vaan. Aivan mahtava peli. :)

Kuvia ei tästäkään harrastuksesta ole, koska yksin potkutellessa on hiukan paha yrittää kuvia ottaa.

Mä luulen, että tosta tulee meiän tän talven hitti, vaikka varmasti tullaan myös hiihtämään.



Nautitaan nyt vielä tästä lumesta, kun sitä ei ole liikaa ja pakkastakin sopivasti. Tehdään talvesta mukavampi, kun harrastellaan talvisia lajeja. Mulla kun tuppaa ole mentaliteetti talvi tuli ja unille. Ehkä se tästä. Uuden hallikulttuurin myötä kun voisi lähteä vaikka talvisin tokokisailemaankin.. mutta kattotaan nyt. Ehkä sit kevväämmällä. :D