sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

SPL-Leiri 2012

Leiriltä on nyt tultu ja ihan mielettömän mahtava viikko on nyt takana!

Paljon oppia, hyvää seuraa, kivaa ohjelmaa ja jälleen kerran upeat puitteet Lehtimäellä!

Paluu vanhan hyväksi havaitun lajin pariin kävikin yllättävän kivuttomasti ja paljon muistui taas oppeja mieleen. Samoja metodeja käytetään edelleen, vaikka nimiä samoille asioille onkin tullut lisää. Eriasiat ilmoitetaan samalla tavalla ja samaa asiaa tarkoittavat eritavalla. ;)

Paljon erilaisia koiria, jotka olivat eri vaiheissa opettivat taas hyvin koiranlukutaitoa ja rohkeutta vaan kokeilla ja mennä eteenpäin. Pitää tietysti muistaa myös ne palauttavat harjoitukset, että into säilyy. Harjoitukset olivat hyviä ja monipuolisia. Parhaiten ja varmaan suurin vinkki oli se, että se maasto ei aina mene korrektisti, vaan voi olla mitenpäin vaan.Voi olla keskilinja vinossa, että juostaankin tien yli viistosti tai rinnettä viistosti.

Meillä oli tähän tarkoitukseen ihan mieletön rata. Oli isoa soramonttua ja sen ympärillä pikku maamonttuja. Pari tien ylitystä viistosti, koska alueemme oli tehty siihen viistoon. Iso vesilinja aakee lakee jne. Tosi upee rata, jossa haastetta riitti kaikille. Päivän vitsi oli, että kuka haluaa monttuun. :D Mähän sinne aina halusin ja jäinkin kerran sinne. Kukaan ei tienny, että mä olin montussa. :D No mikäs siellä montussa oli maata ja nauttia kauniista kesäpäivästä. :) Kotvasen ajan kuluttua kömmin sit vaan ylös sielt montusta.

Muutamia kuvia itse viikon treeneistä


Ensimmäisenä päivänä rata on vielä suorassa ja helppo ja no olihan siinä rinnettä. Ja mulla oli kärpäsverkkopaita päällä, kun siellä oli ehkä yks tai kaks paarmaa. ;)

Kodalle näytetään haamu
Koda todella tykkäs juosta "söpösti" metsässä ihmisten luo ottamaan patukkaa. Ei sitä patukkaa tarvinnu ees liikutella, kun Koda nappasi siihen kiinni. Se tuli, otti patukan ja lähti. Mä sain olla ihan hiljaa ja vaan kävellä keskilinjaa eteenpäin. Aika helppoa. ;)

Koda luovuttaa "rullan".
Samantien kun Koda sai "rullan" niin se toi sen mulle leikittäväks. Se kun niin tykkää tuoda mulle patukoita, joilla päästään sit leikkimään. Näin on pennusta asti tehty, niin se tulee kuin luonnostaan. Yksi ryhmäläisistä totesikin, että meillä on rullan luovutus täydellinen, kiitos niistä sanoista. :)

Näytölle
No ei muuta kuin patukasta irti, liina kiinni ja näytölle! Maalimies huusi Kodaa ja sit taas mentiin. Maahan menon kautta sai patukan, pallon tai futispallon. Aivan mahtavaa oli.


Lyhyt kertaus kuvin..
Haamu
Kodalle näytettiin haamu metsässä, jonne se suoralla pistolle lähetettiin suhteellisen kauaskin. Vähänkö se innostu noista avuista. Se todella tykkäs juosta tuol metsässä ja repiä patukkaa.
Koda söpösti juoksee



Rullan luovutusta
Koda on löytäny maalimiehen ja patukan siltä ja juoksee patukka suussa lujaa mun luokse, luovuttaen sen edessä istumalla.
Näytön huutoapu
Jahka Koda saatiin irti patukasta (juu mun toive, tosin täytyy miettii josko se sais pitää patukan aina maalimiehelle saakka ja ottaiski vasta siellä irrotuksen. Se meinaan sen verta tykkää kanniskella), niin maalimies taas otti huutoavuin huomion itseensä ja sit mentiin. Hyvä, että sain näyttöliinan kiinnitettyä.

Näytölle menoa
No pääasiahan näytöllekin menossa on, että koira juoksee nopiaan.. vielä. :D Sinne se katos.


Varuste ongelmaa


Aluks Kodan varusteisiin kuului ketjupanta, siihen rulla ja liivit.
Yks onnellinen pallo suussa
Koska rulla tuli noinkin pitkälle ja aikalailla villisti siel Kodan laukatessa hakkas, niin vaihettiin vähän varustusta. Paksumpi panta (kahvapanta johon laitettiin sit rulla kiinni ja se pysy siel pannassa kieputettuna.


Kamoja vaihdeltiin aina ketjupannasta valjaisiin ja erilaisiin liinoihin, kun ei nyt vähään aikaan oo mulla ollu hakukoiraa, niin pitihän sitä taas varusteetkin uudestaan miettiä. Mutta löytyhän ne hyvät varusteetkin ja viritelmät lopulta. :)


Sitten käännettiinkin rata päälaelleen


Tehtiin keskilinja alkamaan tiestä, mutta se meni sitäkin vain parimetriä ja sit viistoon rinnettä alas metsänläpi, kohti vesilinjan aakeeta laakeeta tekemää kaistaletta/tietä.

Vaikka me kaikki tallattiinkin se alue, niin oli muuten siltikin mielettömän vaikea hahmottaa se. Sitä ei tajunnutkaan, että kuinka viistoon koirat pitikään lähettää. Niin meni vähän aikaa koirat kuin ohjaajatkin suoraan. Tää oli ehkä leirin paras oppi. Maastot voi olla miten vain, siel voi olla mitä vain ja sun vaan täytyy osata lähettää ja ohajata sitä koiraa.

Vaikeeta, vaikeeta. :)

Kodalle otetaan suoraa lähetys suuntaan
Haamu tuli näkyviin, suunta selvä ja haamu piilossa.
No sanoista tekoihin ja viistosti lähettämään taustalla näkyvän tien yli. Piti miettiä, että mistä kohtaa lähettää haamun tai ääniavun perään, että se kans menis suoraan eli viistoon aluetta. Tiet hämäs pientä ihmismieltä ja joskus koiraakin.  Tottumus on toinen luonto. Sitä ei millään meinannu hahmottaa. :)

Ja suoraahan se menee. Meni myös tien yli suoraan (viistosti).
Koiran pitää mennä sinne minne se lähetetään suoraan ja upota se 50m ja tehä kaunis laatikko. Joopa. Ku nyt ensin pääsis ees tohon suoraan 50m. Koda kyllä välillä meni vähän enemmänkin, mut pääasia, että juoksi. Ja sain itsekin kiinnitettyä huomiota, että mihin suuntaan ja miten viistoon.

Sitä oli niin kiva kattella, kun se sinkasi hyvällä juoksutyylillä ja itseään säästävällä tavalla haamun luo ja mun luokse takaisin. Sillä oli siis hyvä tyyli juosta. Mun mielestähän se aina sillai söpösti juoksee ja sitä on niin kiva kattella.
"Rullan" luovutus
Koda oli ihan kone taas hakumettällä. Se tykkää ihmisistä ja leikkiä niiden kanssa, niin eihän meillä ollu mitään ongelmia ja päästiin hienosti treenaamaan leirin ajan. Ruotsalaista rullaa olen itte aatellu ja semmonen laitettiin jo heti ekoista treeneistä Kodalle kaulaan. Eikä se siitä häiriintyny vaik se heiluikin Kodan juostessa.

Umpipiilotkin tuli kokeiltua, akka sisään ja patukka ulos, eikä siinäkään ollut ongelmia, eikä erilaisissa pressuissa. Pääasia et patukka löyty. Täytyy vaan muistaa, et maalimiehet pitäs sen patukan siel jaloissa ja maassa, ettei Kodan tartte syliin asti tulla hakemaan vauhtia. :) Ku se on niin taitava. :)

Koda fiilistelee pallollansa ja muka tuo sitä.
Loppu palkkoina saattoi akoilta löytyä palloa patukan lisäksi tai jopa futispalloa! Sehän oli Kodasta hirweän mukavaa ja palkkoja piti kaikille tarjota. :)

Futispallo! Voi sitä onnea!
Koda suorastaan hymyili, kun sai yllätyksenä futispallon metsästä näytöltä. :)

Koda ja patukka
Tavoitteena oli, että Koda juoksis ja kyllähän se juoksikin. :D

Yhes mentiin ja yhes tultiin ja yhes liikuttiin
Tosta se meiän keskilinja meni viistoon oikealle alas. Keskilinjan punakelta merkkikin kuvassa heiluu. Oli muuten vaikeeta itselleenkin edetä "suoraan" keskilinjan mukaisesti.

Lopuksi vielä


Kiitos majoitusseuralaisille, osaaville ja mukaville ryhmäläisille sekä heidän valloittaville koirilleen ja ennen kaikkea Jounille, joka käänsi sen radan päälaelleen, että koirat ja ihmisetkin sai vähän haastetta! Oli meinaan yllättävän vaikeeta hahmottaa se meidän rata.

Kiitos myös kaikille muillekin mukana heiluneille. Muuvssit oli hyvät (kaks oikein ja kaks vasen) ja keikkaa pukkas, kun manageri niit järkkäs muiden kuuluisuuksien ohella ja äänikin säilyi. Jalalla pistettiin koreasti pariinkin otteeseen ja kivaa oli.

Ensi vuonna taas nähdään!

Ei kai sit muuta kuin treenamaan, Koda ainakin Tahtoo. :D