maanantai 30. huhtikuuta 2012

Huh, huh, huh-tikuu

No voittihan se kevät viimein ja meilläkin aloitettiin jälkikausi. Viime syksynä jälki oli jäänyt aika kivalle tolalle ja koko pienen ikänsä Koda on mennyt kuin juna kiskoilla ajaen jälkeä tasaisen varmasti.

No näistä tunnelmista oli hyvä lähteä liikkeelle.. paitsi, että.. ei hyvää päivää!!?? Kodahan ei jäljestänyt pätkän vertaa! Se nuuhki joo, välillä ilmassa, pyöri, seilasi, ajoi jäljen vinossa, meni kulmista yli ja voi helkkari, epätoivo iski. Miten olen saanut pilattua koiran jäljestämisen nyt, kun se on kaksi vuotta jäljestänyt kunnolla? Edes kulmat eivät ole olleet sille ongelma, paitsi nyt. No okei, se oli vasta kauden ekajälki.

Toinen jälki oli yhtä Grande katastrooffi! Ei sitä voinut missään nimessä jäljestämiseksi sanoa. Nooh, sattuuhan noita, eikö? Ei muuta kuin pitkän tauon jälkeen vaan helpotetaan aluksi, jotta muistuu mieleen mitä pitäisi tehdä.

Kolmas jälki toden sanoo. Selvä, itku pääsi. Koira ei enää jäljestä. Se siitä. Hukkaan on heitetty kaikki se työ.

No asiaa yön yli pohdittuani päätin vielä kerran mennä tekemään oikein kunnon pentujäljen. Paljon ruokaa ja tarkoitus oli lähinnä sählätä jälkihihnalla todella ankarasti, jotta tottuisi siihen, että hihna voi olla missä vaan ja siitä voi tulla nykäsyjä mihin suuntaan vaan ja mä saatan tehä siel hihnan päässä mitä vaan. Aattelin, et mitäs millään on enää väliä, kun pilalla se on kuitenkin. (Dramatiikkaa maestro).

No yllätys olikin suuri, kun Kodahan jäljesti?! Tai no edes sinnepäin, että sitä voi jo jäljestämiseksi kutsua. Minä seilasin hihnalla joka suuntaan ja nyin ja pysähtelin ja vaikka ja mitä, eikä mikään häirinnyt Kodaa. Se jopa merkkasi esineitäkin! Tämä jälki valoi uutta uskoa, että ehkäpä sittenkin olemme vielä mukana kisoissa.

Tuosta jäljestä intoa puhkuen mentiin taas uudestaan jäljelle, jälki numero 5. Vähemmän ruokaa, pari kulmaa ja pari esinettä. Hyvä lähetys, vaadin Kodan kuulolle ja annoin luvan jäljestää. Sitä ennen se makasi puussa kiinni, kun poljin jäljen. Sopii paremmin Kodalle, kuin heti autosta jäljelle. Mitä pidempää odotellaan sen parempi. Lähtö paalulta oli hyvä. Pieni ylitys kulmassa, mutta kaartoi heti takaisin jäljelle. Meinasi lähteä kaahottamaan, jolloin huomautus liinalla ja WAU pää ei noussut, vaan vauhtihidastui ja tarkensi! Näin. Esineellä pysähtyi, maahan käskyllä ja siitä hyvä lähetys nenä maassa uudestaan jäljelle. Kulma ei ongelmaa, meinasi lähteä kaahottamaan, uus huomautus, tarkensi ja kuittasi. Jes! Esineellä taas pysähdys ja avulla maahan. Nyt Koda jo kuittaa esineet, kun ennen vaan käveli tyynesti yli. Näistä tunnelmista onkin hyvä jatkaa.

Jälki numero 6. Intoa puhkuen aamunkasteiselle nurmelle, missä jälki näkyy. Treeni kaveri apuna pitämässä jälkivarikset loitolla. Kello 6 aamulla heränneenä, valmiina treenaamaan. Täydellistä, vai oliko sittenkään?

Ok, huolimaton lähetys. Samperi, kun tietää siinä lähestyessään paalua, että ei näin. Et voi tästä lähettää koiraa, vaan se pitää saada kuulolle ja vaikka tietää, ettei niin kannata lähettää ja aivot huutaa, että korjaa, tee jotain, niin sitä siltikin vaan lähettää sinnepäin. Miksi? Kun sen tietää, että ketuiksi menee, niin miksi ei ota lähetystä uusiksi? Aikaa on, koska ei olla kisoissa vaan treenaamassa! Mutta ei.

No menihän se jälki sinnepäin ja Koda reagoi esineisiin. Voi miten mukavaa (sarkastinen huomautus).

No pakko oli tehdä heti kohta uusi jälki. Päätin ihan vaan esinesuoran tehdä, kun niitäkin pitäisi nyt opetella. Ja tämäkin olisi ollut niiiiiiiiii-in paljon helpompi opettaa heti pikkupennusta asti! Monissa asioissa sitä on taas viisaampi seuraavaa koiraa ajatellen, mutta tähän se ei nyt auta. No yllätys, omistajan ryhdistäytyminen ja kunnolla vaadittu lähetys paalulta tuotti tulosta ja Kodahan jäljesti. Merkkasi myös esineet ja näyttää siltä, että edistymistä tapahtuu. Ehkäpä se tästä pikkuhiljaa.

Koda jäljestää taas omaan tuttuun rauhalliseen tyyliinsä. :) Jes!!!

Täytyy myöntää, että pidän jäljestä lajina todella paljon. Ja kun vielä on koira, mikä myös on lahjakas jäljellä, niin se on aika hauskaa suorastaan. Toivotamme kaikille muillekin treeni-iloa ja hyviä jälkiä!

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Lumet sulaa, kevät koittaa

Ihanaa! Pikkuhiljaa lumetkin sulavat ja pääsee taas liikkumaan.

Kodan seurana on nyt ollut hoidossa "Viehe", "Puuhka" eli Jedi. Todella reipas ja rohkea sekä osallistuva shelti. Tuo pieni paimen jaksaa juosta ja juosta ja juosta ja on ollut oikein hyvää juoksuseuraa Kodalle. Ne oikein yllyttävät toisiaan ja Jedi nopeana juoksijana, ehtii yleensä vielä pyörähtää parikin kertaa Kodan ympäri, kun vauhti hidastuu.

Koda yleensä ottaa itse kepin suuhun ja siitä se leikki sitten alkaa. Ihan käsittämätöntä miten hyvin Jedi pysyy Kodan perässä, vaikka eihän Koda täysiä juoksekaan. Mutta kaikenkaikkiaan hyvässä vauhdissa pysyvät. :)

Jedi ja Koda juoksevat. Molemmilla on hyvin tarkat säännöt tai ainakin se näyttää siltä. :)



Vierekkäin ne yllyttävät toisiaan juoksemaan kovempaa.



Jedi kaahottaa taas hetkeksi omaan suuntaansa tehden pienen ympyrän ja palaa taas kohti Kodaa.

Jotenkin ei malta ulkoakaan lähteä sisälle, kun katselee miten toiset nauttii toisistaan ja juoksemisesta.


Niin mainio on kyllä tuo pieni ja rohkea urossheltti pakkaus, että tuollainenhan pitää Kodalle seuraksi saada.


Olen jo pitkään miettinyt jotain pienempää koiraa Kodalle kaveriksi. Sen pitäisi kuitenkin pysyä menossa mukana ja jaksaa pitkiäkin lenkkejä. Se ei saisi olla mitenkään kauhean riistaviettinen. Sellainen perushelppo koulutettava (mielellään omaisi saalisviettiä ja taistelutahtoa) ja tekemisestä tykkäävä pieni koira, jonka kanssa voisi kuitenkin vähän tehdäkin jotain, kuten agilitya ja tokoa.

Ensin aattelin, että toi sheltin turkki on kyllä liikaa ja kiva kun on tällaiset rapakelit, mutta se onkin yllättävän helppohoitoinen. Vähän näyttää suihkua ja poff valmista. Kuivuukin nopeasti. Helpommin tuon pesee, kuin Kodan. Ja voitteko uskoa, hetken haaveilin jo jostain turkkiin suihkutettavasta hoitoaineesta?! :D

Sitten ajattelin, että sheltit ovat kyllä niin älyttömän arkoja. Pelkäävät ihmisiä, koiria, ääniä ja alustoja jne. ja useimmat pitävät sitä niille rotuominaisina asioita. En mä sellaista pelkäävää ja arkaa hissukkaa tahdo.

Mutta kyllä nyt täytyy tosissaan alkaa harkitsemaan sellaista pelotonta ja reipasta shelttiä (sanoisin, että ihan tavallista koiraa), josta olisi iloa meille molemmille, niin Kodalle kuin minullekin. :D



Kiitos Jedi! :)



lauantai 7. huhtikuuta 2012

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Kyllä on ihanaa, kun nyt ollaan taas päästy Kodan kanssa oikein kunnolla treenaamisen makuun.

Päälajissamme kehitymme kokoajan valtavasti, niin koira kuin kädetön ohjaajakin ja ehkäpä vielä pääsemme joskus kisaamaankin. Toivossa on hyvä elää. :)

Sitten myös humppalajimmekin on ottanut askelia eteenpäin. Kodalla on ruvennut tulemaan vauhtia ja menohaluja ja ehkäpä minunkin ohjaaminen on hiukan selkiytynyt? Sopis ainakin toivoa. :p

Agilityn parissa pääsemme molemmat kaahottamaan pois stressiä, kun pistämme menemään esteitä ihan sama missä järjestyksessä tai mitenpäin vaan. Tyylillä ei ole niinkään väliä vaan sillä, että päästään juoksemaan rataa mahdollisimman kovaa. Välillä meinaan kompastua esteisiin tai koiraan, mutta joka kerta se on vain hauskaa ja naurusta ei meinaa tulla loppua. Ihan selkeästi nyt on jotain kolahtanut Kodankin päässä, niin hyvin se tänään meni agitreeneissä ja kivaa oli. Meillä oli hyvä porukka siellä treenaamassa ja kaikilla oli hauskaa. :D

 Tässä muutamia Kodan tyyli näytteitä.

Rata oli kaverin rakentama ja siinä oli paljon kaikkia hienouksia, mutta me mentiin vähän lyhennettyä rataa ja hypättiin suoraan, eikä kiertäen tai valssaten. 

Koda tulee miljoonaa esteen yli..

(Välissä ja alussa oli kyllä muutama este eikä vain yhtä ja pari putkeakin löytyi radaltamme).

 ..esteeltä putkeen..

..putkesta taas esteelle..

ja esteestä yli!

Meillä oli kyllä niin hauskaa ja Koda oppi menemään myös sellaisen pussiputkenkin. Ei mitään ongelmia.

Kiitos mahtaville agikavereille kuvista, seurasta jne. Teidän kanssa on niin upeeta humpata. :D

Kodan lenkki- ja agikaveri. Ihana Irma staffi. :)
Irma on melkoinen menijä agissa ja aivan varmasti Irmasta vielä kuullaan agirintamalla. :)

Eipä tässä muuta kuin nauttikaa keväästä koirienne kanssa ja menestystä tämän kauden tavoitteisiin kaikille koirille ja omistajille. :)