Olen aina sanonut, että metsäjälkiryhmään en tule koskaan leireillä menemään, koska teen sitä jo itsekin, eikä mua huvita köpötellä leiriaikaa metsissä kilometri tolkulla ilman omaa koiraa. Noh, huomasinpa sitten ilmoittaneeni itseni elämäni ensimmäistä kertaa metsäjälkiryhmään. Luojalle kiitos porukka oli mukavaa ja kouluttajatkin mahtavia, mutta täytyy kyllä todeta, ettei tuo ole meidän juttumme. Tulipahan kokeiltua ja nyt tiedän, ettei meidän kannata osallistua metsäjälkeen. Ihan vaan sen takia, että mä en pysty tai tykkää.. Kodahan tykkää kyllä.
Koda jäljestää ja taisi sieltä keppikin löytyä.
Eikä siinä mitään, leireillä maastoja on ja saa vieraiden tekemiä jälkiä ja vaik mitä, mut se ei vaan sovi mun fiilistelijä luonteelle. Musta on kivempi mennä yhden tai kahden kaverin kanssa polkemaan toisillemme jäljet, ottaa ehkä esineruutua siinä samassa ja sit ajaa jälki ja nautiskella siitä käppäilystä. Sama jos meen itse metsään, niin kävelen siellä ja katselen maisemia. Sitten otan Kodan ja kävellään toisaalla metsässä ja sit käydään ajamassa jälki ja jos ollaan pyörällä liikenteessä, niin fillaroidaan vielä kotiin.
Sillai fiiliksen mukaan omaan tahtiin. Siitä mä tykkään.
No ehkä se täytyy nyt sitten vaan hakuun aina ilmottautua, jos on leirejä. Siinä ei sentäs kävellä kilometri tolkulla jonkun perässä kokoajan, vaan "pienellä pläntillä", "vähällä vaivalla" saat nauttia koiraeläinten upeasta juoksemisesta.
Ja mikäköhän tällaisenkin älynväläyksen on saanut aikaan, niin pakko sanoa, etten tiedä. Koska kyllähän silloin, kun peltojälkeä treenattiin, niin peltojäljelläkin käveltiin kilometritolkulla toisten jälkien perässä. Nyt vaan ei kyllä pysty tohon samaan metsässä.
No onneksi ei tartte ja saa edelleen harrastaa omaan pinttyneeseen tapaansa metsäjälkeä. Se onko se sitten hyvä tapa ja tapahtuuko siinä sitten oppimista onkin toinen juttu. Ainakin tänävuonna on muutamakerta kokeessa oltu ja aina se on tyssännyt omaan tyhmyyteen. No jos nyt ensin opettelis ees treenaamaan ja menis sitten vasta kokeeseen ja ennen kaikkea antais sen koiran nyt vaan tehdä se työ, ku se sen osaa. :)
Voi elämä, että asiat vaan voi välillä olla pienelle ohjaajalle vaikeita. :D Mutta ehkäpä ensi vuonna tai sitten ei.
Nyt alkaa olee viimeisiä treenejä ennen talviteloja, joten viel ku ehtii, ni treenataan ja sit jäädään talvilevolle eli humpataan vaan omaksi iloksi agilityä lämmitetyssä hallissa, kunnes lumet sulaa ja kevät koittaa. Eikä mainita tähän, et kun lumi tulee maahan, niin riemusta kiljuen kaivetaan sukset ja kelkat esiin, et päästään vedättää hankia pitkin. Siihen jää niin koukkuun. :D
PS. Harmittaa muuten vietävästi, ettei kamera ole ollut matkassa meidän treeneissä, lenkeillä, tapahtumissa jne. ois taas saanu miljoona kuvaa, mutku ei. Ja mulla on sellanen päätös, et ilman kuvaa/kuvia ei tähän blogiin voi kirjoittaa.
PS2. Vielä enemmän sapettaa, ettei tänävuonna nyt sitten tullut yhtään tulosta yhtään mistään. Ois pitäny vaan sitä ja tätä, mut ei.. ehkäpä mä vielä tästä selviän. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti