sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kapuloita jäljelle

No jotainhan oli ruvettava tekemään, kun Koda rupesi vaan imuuttamaan jälkeä ja kepeistä viis. Päätin ruveta kepittää Kodaa ja laitttaa kapuloita jäljelle.

Nyt rakennetaan kuulkaa niin idioottivarma systeemi, jotta ei jää enää keppejä mettään. Ruvetaan ihan alusta rakentaa, niinku arvokisoja ajatellen tätä hommaa. Vähemmästäkin kuulkaa sisuuntuu, ku alkaa sapettaa helkkarin hyvä jälkikoira, joka ei kuitenkaan ilmaise keppejä. Niinku sanottu, niin nyt aletaan keskittyä niihin keppeihin ja janoihin, siis jäljelle lähetyksiin.

Tänään Koda ajoi taas hyvän jäljen (ääs oolweisss), mutta nyt se lisäksi ilmaisi keppejäkin ja mä pääsin myös kouluttamaan sitä jäljellä kepeistä. Meinas mennä parin kepin ohi, mut sit taas teki omat ratkasut ja alkoi kepit löytyy! Jes! Ja hoksasin nyt, et mitä mun täytyy tehä, jos se meinaa ruveta imuuttaa tai viipottaa tukkaputkella. Oli kyllä niin hyvä jälkitreeni tänään, että. :)

Iso kiitos jäljenpolkijoilleni!

PS. GPS on muuten oikeasti todella kätevä. Mun täytyy vissiin hommaa semmonen, ni saan pituudet yms. jutut näkyviin ja tiedän vieraassakin maastossa mistä tuun ja minne meen. Hitsi sen kanssa oli kiva tehdä jälkeä. Tein siis toiselle koirakolle jäljen. En itse Kodalle. :)

Koda janalla. Hyvin eteni rinnettä ylös suoraan.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Lutra Lutra

vaiko Rapa Ripa?

Koda on kyllä sellainen mutamäyrä vesilutraaja, ettei paremmasta väliä. Se varmaan selviytyis aavikollakin, koska jotenkin se aina löytää jostain vettä.

Tänään oltiin Vieheen alias Puuhkan kanssa metsälenkillä ja kas, koko metsähän oli täynnä lätäköitä, vesiojia, suota, kalliolammikoita sekä metsämönkijäuria, joissa oli paljon pitkän matkaa vettä. Näissä kaikissahan oli pakko käydä lutraamassa ja juoksemassa rallia.

En taas muistanutkaan millaiseen kuntoon tuo koira itsensä saa, kun se pääsee vapaasti toteuttamaan itseään. Hetki meni kotona kylpyhuoneessa sitä suihkutellessa. Sitä cacan (mullan, ravan) määrää oli pirullista pestä ja hinkata pois. Koda niin rakastaa vedessä lutraamista, läträämistä, juoksemista, makaamista ja leikkimistä. Ei ole kyllä helppoa olla silloin koiranomistaja, mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaan lemmikkinsä eteen.

Pitäsköhän harkita jonkinnäköistä kurapukua? Auttaisikohan se edes vähän siihen, ettei Koda olisi niin jumalattoman pjaskanen möyriessään näissä ah, niin ihanissa mutavellilätäköissä?

No jokatapauksessa tässä muutamia huonoja kännykuvia lenkkimme varrelta. "Parhaimmista" hepuleista tai mutalillulätäköistä en saanut kuvia tai sain, mutta niissä näkyy vain suttua, vai olikohan se sittenkin Koda?

Koda hepuloi löytämällään polulla mikä oli pitkän matkaa täynnä vettä. Siinä se veti rallia veden roiskuessa pitkän aikaa edestakaisin. No kiva, että edes jollain meistä oli kivaa. Viehehän ei voinut itseään kastella, vaan se seurasi juosten penkereellä Kodan menoa ja haukkui. :)


No osasivathan noi kaksi kahjoa hetkeksi rauhoittuakin.

Oikein hyviä syyskelejä kaikille ja nautitaan näistä syysmaisemista vielä kun voidaan. :)

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kyllähän se jäljestää..

ehkä jopa vähän liiankin hyvin, jos otsikon teemaa jatketaan.

No niin,

tänään oli sitten meillä taas Kodan kanssa JK2 koe ja kaikkee mahollista sattui. Jos olisi ollut fiksu olisi ymmärtänyt lukea ennusmerkkejä, mutta minähän tunnetusti menen läpi harmaan kiven, kun muut tajuavat sen kiertää.

Ihan viime treeneissä Koda rupesi taas imuuttamaan jälkeä ja sehän tarkoittaa, ettei keppejä silloin ilmaista mitenkään, koska jäljestetään. No tyhmä kun olin, niin tajusin puuttua siihen vasta sitten, kun kaikki kepit jäi metsään treenatessa. Hups... kokeeseen oli vielä puoli viikkoa aikaa. No seuraavana päivänä pikainen korjaus ja ilmasut löytyi. Olihan niitä muitakin pikkujuttuja mitä ilmaantui sitten tietysti viimehetkillä, kuten esineruudussa "ei löydetä" esinettä tai jos löydetään, niin juoksennellaan se suussa ja haihatellaan.


Minun piti vielä tehdä muutamia motivoivia treenejä ennen koetta, mutta tietysti kaikkea mahdollista tapahtui. Vähäisin näistä ei ole autoni hajoaminen juuri pari päivää ennen koetta. Nice. No onneksi on niin mahtavia treenikavereita, että kyyti järjestyi. Viimeistelyt jäi siis tekemättä ja viimeistään autoni hajoamisen olisi pitänyt kertoa, ettei meidän ehkä ole tarkoitettu mennä kokeeseen.

No mentiin sitten kuitenkin ja jostain syystä kovin epävarmasti Koda lähti janalle. Otti vielä takajäljen, vaikka aluksi lähti janalta viemään oikeeseen suuntaan (jäljen suuntaan hieman oikaisi), mutta teki ns. piikin saavuttaessaan jäljen ja lähti kulkemaan jälkeä väärään suuntaan eli takajälkihän se. No kääntyi kuitenkin ja päästiin sitten jäljestämään. Hyvällä temmolla ja tyylillä Koda lähti ajamaan jälkeä ja löytyhän se ensimmäinen keppikin ja luoja Koda oli niin tyytyväinen itseensä. Näin jälkikäteen viisaana ajatellen, olisi pitänyt puuttua siihen Kodan tyyliin, millä se lähti siltä ensimmäiseltä kepiltä jäljestämään. Koda oikein painoi päänsä kiinni maahan "sulki korvat" ja lähti todella imuuttamaan jälkeä.

Tiedättekö sen tuntee, kun tajuatte, että nyt se todellakin jäljestää.. sen näkee, että se koira uppoaa ikäänkuin omaan maailmaansa ja kaikki kertoo siitä, että jäljestäminen on juuri ja vain ja ainoastaan se minkä vuoksi elää. Samassa totuus löi vasten kasvojani, tajusin, että juuri tuolla tyylillä kepit jää maastoon. Kodahan ei niitä ilmase. Hikipäässä yritin seurata haukan tavoin Kodaa, josko se vihjaisi edes pienellä muutoksella mennennsä kepin yli.  Ei elettäkään. No se oli sitten siinä. Mutta olipahan ehkä paras jälki ikinä minkä Koda ajoi metsässä. Niin intensiivinen ja tarkka, hyvällä tempolla se meni kaikki kulmat jne. ei mitään pyörimisiä tai muutakaan häiritsevää. Itsekin vain ihastelin sen kulmatyöskentelyä ja niin selkeän kaunista vahvaa jäljestystä. Mitäs muutakaan siinä voi tehdä. Kepit onneksi maatuu jossain vaiheessa sinne metsään.

Ehkäpä tässä tosiaan täytyy taas vaihteeksi vähän treenata.

Nyt sentäs tiedän mitä pitää treenata, missä puutteet, joten tässä on hyvää aikaa koko loppusyksy ennenkuin lumet tulee, niin treenata systemaattisesti niitä asioita. Eiköhän me vielä joku vuosi se tulos JK2:sta tehdä. Ei kuitenkaan enää tänävuonna. Minen jaksa enää. Mieluummin treenaan nyt kunnolla ja keväällä sitten pamautetaan JK2 ja JK3 kerroilla plakkariin. :D (Toivossa on hyvä elää ja haaveitahan täytyy olla ;) )

Oikein hyvää syksyä kaikille ja nautitaan treeneistä ja kisataan vielä kun voidaan. Menestystä teille kaikille jotka vielä tänävuonna jaksatte vääntää. :)


Kodan janatreeni


Ei haittaa kalliot tai pienet nousut jäljestämistä.


Näkisittepä mistä Koda on mennyt jäljen perästä välistä alas, kun ollaan treenattu. Itse olen suosiolla etsinyt helpomman alastulokohdan. Edelleenkään en tiedä, miten treenikaverini siitä oikein tuli alas.

Kohti ryteikköä. Ei haittaa enää edes pahempikaan ryteikkö tai
jos joutuu runkojen alta ryömimään. 
Mua haittaa kyllä, mutta kai sitä pitää edes jotain extremeä olla.

Sinne se Koda vaan uppoo. 

On toi Koda vaan niin hauska ja hyvä koira. Vielä kun oppisi itse kouluttamaan, niin eihän tässä olisi ongelmia. Tai kun olisi edes pikkusen nopeemmat hoksottimet puuttua asioihin eikä vasta sitten, kun pieleen menee jo 500:tta kertaa. :D

Iso kiitos kuitenkin kasvattajalle aivan älyttömän upeasta ja hienosta koirasta. Tällaisen koiran kanssa on kiva harrastaa. Kaikki se kärsii ja kaiken se kestää (omistajan kädettömyyden ;) )

Koda on niin rakas. <3 p="">


keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Taas täällä

No niin,

viimeisimmästä postauksesta onkin aikaa. Nyt olisi kuitenkin taas tarkoitus ruveta vähän paremmin päivittämään tätä blogia.

Moni on kritisoinut tuota, kun otsakkeessani lukee saksanpaimenkoirapennun elämää, mutta blogini alkoi silloin, kun Koda oli vielä pieni pallero ja täältä löytyy Kodan ihan pennusta asti aina tähän päivään, niin kuulumisia. Joten onhan se tavallaan pennusta aikuisuuteen, vaikka nyt aikuisuuden juttuja ja tekemisiä seurataankin.

Hmm. Päivityksiä. Eli kovasti kaikkea olemme tehneet, emmekä kuitenkaan mitään.

Kesä tuli ja meni. Parissa kokeessa kävimme, mutta tulosta ei tullut. Koda on vielä niin nuori metsäjälkikoira, ettei sillä ole paljoa kokemusta, pitkistä, vanhoista jäljistä eri keliolosuhteissa. Ja helteinen kesäpäivä ei ole omiaan omistajallekaan tarpoa läkähdyttävässä hakkuuaukealla tai kalliomaastossa. Tulipahan taas itselleni huomautus, kisaa vain keväällä. Silloin ei ole..

A) Läkähdyttävää hellettä (Jolloin suotuisampaa olisi lillua viileässä vedessä).
B) Marjastajia tai sienestäjiä
C) Hirvikärpäsiä! (Luoja mä inhoan niitä).

Näin sunnuntai harrastajana sitä oppii itse äkkiä mukavuudenhaluiseksi.

Tänä vuonna ei stressata, käydään vielä yhdet kisat ja katsellaan sitten ens vuonna mitä jaksetaan kisailla. Loppuvuosi vain treenataan omaksi iloksi ja kokemusten saamiseksi. :)

Nyt jatketaan lenkkeilyn ja kauniin syysilman fiilistelystä. Alkaa jo ruska-aikakin saavuttaa luontoa.

Otetaan rennosti ja nautitaan tästä vielä, kun on suht lämpimät säät. Kohta jo se talvi tulee ja yök, kylmä, räntä jne. Mä en niin pidä talvesta.