tiistai 18. syyskuuta 2012

Syys maisemaa ja tunnelmaa

Jotenkin ihanaa kun tulee syksy ja luonto muuttuu niin moniväriseksi. Jostain syystä se saa minut aina hyvälle tuulelle. Silloin ei haittaa sateet, tuulet tai aikaisin saapuva pimeys. Päin vastoin lehtien tanssi tuulen mukana tai maahan tippuneet kasat saavat hymyn huulille.

Tänään ulkoilutin pitkästä aikaa kameraa mukana. Aattelin josko edes jotain kuvaa saisi meidän lenkkeilymaastoistamme. Tässä siis muutamia kuvia ja täytyy vielä sanoa, että kyllä luonto on kaunis kaikessa erivärisessä loistossaan. :)


Koda löysi kepin

Sitten se jo menikin

Kyllä näissä maisemissa kelpaa keppiä kanniskella

-Tulen, tulen.
Ja mä yritin saada Kodaa pysähtymään, jotta saisin kuvia, niin eikös tuo aina lähtenyt liikkeelle vaikka hissukseen ja suoraan kohti.


Mielen piristys maisemia.

Jonkin jännän äärellä.
Kodahan on tyttö, mutta jostain syystä se nuuhkii hyvinkin tarkkaan puut, pensaat yms. paikat missä jokin toinen koira on laittanut mahdollista viestiä.

Tai-ta-va!
Nimittäin minä! Kun onnistuin ihan vaihingossa saamaan näin hyvän kuvan Kodasta.

Joka kerta kun mä yritin vaan pysäyttää sen, niin se kääntyi ja juoksi mun luo. No päätin sitten ottaa tulolaukkakuvaa ihan vitsillä ja jes! No siitä innostuneena aattelin, että laitanpa Kodan ihan istumaan tms. että pysyy aloillaan, niin saan superhienoja kuvia. Jep, jep.

-Istun, istun ja oon ihan normaalisti..
Siis vattu sentään. No istuhan se ja mie yritän leperrellä, jotta katsoppa kameraan, kun niin sievänä siinä istut. Otetaan oikein hienot posetuskuvat jne. Kyl sä osaat, rennosti vaan. Rautakankikin ois ollu helpompi vääntää rennon taipuisaan muotoon ja ottaa kuva.

Pupun korvat
No päätin sitten yrittää pelkkää pää kuvaa (koska Koda rupes siirtää painoa taas ja kallistuu kuin Pisan kalteva torni, kun siinä häärin kameralla ympärillä). No pikku pupunen astui heti kuvioihin mukaan. Yritä tossa sitten ottaa kunnon tarkkaavaista ja arvokasta kuvaa, missä korvat pystyssä ja ilme valpas.

-Shaaks ma jo mennaaah?
Tää kuva aiheutti niin totaalisen repeämisen, et en vonu enää ottaa kuvia vaan päästin Kodan menemään. Jos ei omistajalla ole lääkitys aina ihan kohdillaan, niin ei ole kyllä koirallakaan. :D Jos ei ilmeily auta, niin va-a-laas-ta voi aina yrittää puhua. Ne jotka ovat nähneet Nemon, niin tietävät sen äänensävyn ja painotuksen miten valasta puhutaan. ;)

Kai se on vaan uskottava, ettei Koda välitä kuvaamisesta ja siitä ei vaan saa sellaisia hienoa kuvia joita katsellessa sydän pakahtuu ja sitä ei voi vaan olla ihailematta. Tai sitten hommaan ammattilaisen mukaan meiän lenkeille räpsimään kokoajan tilanne kuvia. Mä kun oon niissäkin yleensä aina vähän  myöhässä. :D

Koda laukkaa laputtaa..
Siis kattokaa nyt noita värejä!!! Kyllä on niin kaunista. Ruska houkuttelee väkisinkin metsään liikkumaan ja nauttimaan luonnosta. Siis eihän tuolla väriloistossa voi kun vain nauttia ja olla onnellinen. :)

Noi saniaiset olivat niin kauniita tossa ympärillä.
Kodakin juoksenteli saniaisten seassa nauttien.
Pysähtyhän se hetkeks. :)

Voi että mikä nautinto. Kyllä metsä vaan on niin hieno paikka olla ja nauttia. :)

Nautitaan nyt näistä väreistä vielä kun voidaan.


torstai 6. syyskuuta 2012

Kun metsään haluat mennä nyt...

Alku viikosta onkin sitten paljon metsäilty.

Kodakin nauttii kun pääsee metsään juoksemaan ja mikäs siellä on juostessa, varsinkin jonkun hyvän kaverin kanssa. Tähän tarkoitukseen sopii myös hyvin Viehe jota Puuhkaksi myös kutsutaan. Ei tartte vetää siimaa perässä, kun elävä Viehe hoitaa juoksuttamisen. ;)

Itsekin tulee ihan eritavalla lenkkeiltyä ja ulkoiltua, kun metsässä kävelee ja löytyipä sieltä hyvää ja näkyvää kanervasammal suoraakin oikein kunnon juoksuttamiseen. Tiedä vaikka joutuisi ihan ruveta viestiä treenaamaan. :p

Tässä kuvia meidän yhdestä parin tunnin metsä samoilusta. :)

Tästä lähdettiin kohti villiä ja tutkimatonta metsää.
Sitten iski hepuli ja piti vähän juosta.
Koda nappasi kepin suuhunsa, jotta leikki saattois alkaa.
Keppiä näytetään Vieheelle, jotta se tietää, ettei se ole kohde.
Sitten alkaakin hurja takaa-ajo.
Siinä laitetaan mutkat kurveiksi. ;)
Viehe ei huomannut, et pusikossa vaani peto.
Peto oli kuitenkin jo kylläinen ja jatkoi matkaansa.
Sillä oli jotain muuta mielessä.
Se hämäsi sittenkin.. ja jäi vaanimaan Viehettä.
Viehe muistaa tärkeän säännön.. älä ikinä näytä pelkoasi.
Se päättääkin yllättää ja rupeaa vaanimaan saalistajaa.
Oikeasti, ei toi Viehe kyllä yhtään näe, että mihin se on menossa! :D
Mutta hyvin se näyttää pärjäävän.
Ja hauskaa tuntuu olevan, niin Vieheellä kuin..
Kodallakin. :)
Tää on niin mairea hymy kuva! Eihän kukaan oikeasti ellei kuvaa ole käsitelty, niin näin hymyile?!
Sinne ne män.
Niin nauttivat kirmatessaan mättähällä.
Viehe kuin pieni pölypallo. :D

Älkää kysykö mitä tässäkin kuvassa tapahtuu. Mä en tiedä. Viehe sai hepulin ja loikki Kodan edestä ihan kuin selittäen, et sit se teki näin ja hyppäs näin ja Koda katseli tarkkaavaisena.

Kyllä ne niin nauttii toistensa seurasta ja ulkoilusta. On se niin kivaa, että meillä on ihan ikioma laina Viehe, jota saa käyttöön tarpeen vaatiessa. :D

Kiitos.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Hallikausi on avattu!

Paluu rutiineihin ja arkeen.

Sehän tarkoittaa myös sitä, että hallikausikin alkaa!

Ja se taas tarkoittaa sitä, et meillä alkaa taas Kodan kanssa armoton hupailu eli agiliito.

Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, etten edelleenkään tajua tuota lajia (se ei ole niin helppoa miltä se näyttää ;) ), mutta kovasti yritän opiskella ohjaamista, sen mitä naurultani kykenen.

Pääasia meillä kuitenkin on se, että on hauskaa, niin Kodalla kuin minullakin ja meillähän on! :D

Koda pikku pupunen loikkii
Hienosti Koda osasi mennä tuollaiset tiukat mutkaesteet, joista osa oli todella lähekkäin ja vinossa ja vaikka mitä. Se niin nauttii, kun pääsee spurttailemaan.

Koda yli esteiden
Välillä hypätään sitten oikein kunnon ilmavaralla
Putki, tuo yksi suosikki esteistä.
Kodan mielestä parhaimpia esteitä agilityssa on A-este ja putki. Tosin nyt on ruvennut puomikin saamaan vähän turhaa huomiota ja Koda rallattelee sitäkin pitkin vähän liiankin mielellään. :)

Nyt ensimmäisellä kerralla opetettiin myös pussiputkea ja parikertaa kun pallo oli siitä läpi heitetty, niin johan Koda meni sitä jo itsekseen pallon kanssa. Tais olla aika kivaa sekin.

Se on niin käsittämätöntä, miten Koda voikin niin tykätä kaikesta tekemisestä ja miten nopeasti se oppii asioita. Nyt tarttis vielä kepit opettaa, niin voitais jotain hyppyradan poikasta kokeilla ens keväänä. :D Hetkinen, keinu tietysti kans, ni sit päästäänkin jo ihan normiradallekin humppaamaan.

Ei meistä ehkä tähtiä tule, mutta aivan taatusti tulemme pitämään hauskaa! :)