Viikonlopuksi menimme sitten yhden kaverimme luokse kyläilemään. Sattuipa vaan niin, että moni muu oli ajatellut samoin ja liikenne kyläilyperheessämme oli pahempi kuin Helsingin keskustassa ruuhka-aikana. ;) Pieniä lapsia tuli ja meni kokoajan, samoin aikuisia. Lapset olivat pihalla vesisotaa ja muita rauhallisia huutoleikkejä tai pomppivat trampoliinilla, kun toiset miekkailivat ja aikuisetkin joutuivat vähän korostamaan puhettaaan, että kuulivat mitä toinen puhui. Täällä kyläilyperheessä asustaa myös Kodan paras juoksukaveri. Pieni ja ketterä shelti, jota leikkisästi kutsumme myös vieheeksi. ;)
Viehe on juuri sopivan kokoinen (vielä) Kodalle kaveriksi. Viehe on niin nopea ja ketterä, ettei Kodalla ole toivoakaan saada sitä kiinni ja energiaakin vieheellä riittää niin paljon, että kun Koda väsyy rupeaa viehe komentamaan Kodaa, että leikitään vielä.
Kyllähän Koda yleensä aika hyvin jaksaa. Ai sitä onnea, kun on iso piha missä juosta niin paljon, kuin haluaa.
Siellä koirat juoksentelivat sujuvasti lasten vesi-tai miekkaleikkien väleissä. Välillä kävivät jopa juomassa lasten vesivaroista (ämpäri missä vettä) mikä tietysti aiheutti lisää toimintaa lapsissa, että vedet saatiin turvaan koirilta.
Reissu teki kyllä todella hyvää Kodalle ja oli kiva nähdä, ettei se missään vaiheessa kokenut pelkoa tai epävarmuutta sellaisen metelin ja hälinän ja vieraiden vaihtuvien ihmisten keskellä. Oikeastaan se oli pikemminkin välinpitämätön ihmisiä kohtaan, eikä innostu jahtaamaan tms lapsia, kun se oli siinä pihalla välillä itsekseenkin. Se vain makoili ja katseli tohinaa. Tietysti jos joku sitä lähestyi ja halusi silittää se saattoi innostua hyppäämään päin.
Kyllä mä olin niin ylpeä siitä. Normaali koira siis minulla.
Illalla käytiin vielä pitkospuita pitkin järven rannassa ja niin Koda tuli perässä niitä pitkin, kuin vanha tekijä. Ne ei aina olleet ihan helppoja kulkea edes ihmisille, kun keikkasivat tms tai oli vain kaksi lautaa hieman erillään toisistaan.
Kävipä vielä sitten niin, että kun rantaan päästiin, niin koska Rico meni veteen, niin Koda vain meni perässä ja rupesi uimaan. Että se siitä uimaan totuttamisesta sitten. Se ui vielä muutaman kerran, niinkuin se olisi aina sitä tehnyt. Siitä taitaa tulla varsinainen vesipeto.
Kierrerappusiakin se meni ylös ja alas. Siinä on kuitenkin välit, mistä voi pudota, joten portti meni sitten äkkiä kiinni, ettei se pääse rappusiin sutaamaan ja sähläämään. Hyvä viikonloppu kuitenkin kaikin puolin.
Hiekka nenä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti