keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Huhtikuun kertausta

Äkkiä se aika menee, kun on tekemistä.

Koda kasvaa ja kaunistuu, sekä toivottavasti oppiikin jotain. ;)

Ricon kanssa painitaan edelleen aamusta iltaan ja yöksi käperrytään kylkeen kiinni lepäämään. :)










Välillä tuntuu siltä, että omistaa lauman hulluja, eikä koiria, kun sellainen melske ja meteli alkaa heti aamusta. Toiset heräilevät linnun lauluun, toiset röhkinä, murina, ärinä ja tömähtely mellakkaan, kun seinistä potkitaan vauhtia, että päästään selkäliukua lattialla eteenpäin.

No hauskaa niillä tuntuu olevan, joten olkoon.

Kodaa olen vienyt paljon yksin kaikkialle, mutta vähän ennen huhtikuun loppua alkoi ihme pörähtelyt, niin yksinäisille ihmisille kuin koirillekin. Kodahan ei nuorempana reagoinut juuri mihinkään. No en sen enempiä siihen jaksanut reagoida ja lähdettiin leirille viikonlopuksi. Siellä avattiin jälkikausi ja nopeasti Koda oppi jäljestysrytmin. Kotona on nyt jäljestämistä jatkettu.




Ihan kivasti se menee.. vielä. :) Käyttää hyvin nenää.

Päätettiin aloittaa vieheen jahtaaminen metsässä, johon kaverimme lupasi heti koiransa avuksi, sillä kyllähän sitä nyt elävä viehe pitää olla. Tällähetkellä viehe vielä peittoaa Kodan aika keposesti nopeudessa. Vieheen jahtaaminen metsässä on huomattavasti parantanut Kodan motoriikkaa. Sitä voisi jopa melkein sanoa ketteräksi. :D






Kaiken näköistä tulee siis kokoajan tehtyä, tottista, jälkeä ja ulkoilua, joten eipä ole kauhiasti ehtinyt netissä blogeja päivitellä.

Ai niin. Leirin jälkeen Kodalla rupesi olemaan haukku niin herkässä, että vähän aikaa tuumailtuani päätin ruveta käyttämään Ricoa ja Kodaa jonkin aikaa yhteislenkeillä. Koska Koda ei ottanut musta mallia, et ei tarvitse reagoida kaikkeen, niin ajattelin josko se ottaisi paremmin Ricosta. No tämähän toimi paremmin kuin hyvin. Noin viikon käytin yhteislenkillä Ricoa ja Kodaa ja Rico pääsi näyttämään, ettei toisista koirista tartte välittää, ihmisistä tms. Oikein näki miten Koda katsoi Ricoa ja kun Ricoa ei olisi vähempää voinut kiinnostaa, niin Kodakin rauhoittui ja nyt mennään taas kaksisteen Kodan kanssa ilman huoolen häivää ulkona. Kyllä mä taas mielessäni kiittelin Ricoa, miten hieno koira se on ja miten hienon mallin se antaa.

Ai niin, auto pahoinvointi on kadonnut ja elämä vaikuttaa aika leppoisalta ja mukavalta. Kesä tulee kohisten ja kauniista ilmoista nautitaan. Tekemistä ja opettelemista riittää. Me kaikki tunnutaan nauttivan erilaisten asioiden tekemisistä. Nyt käperrytään taas Ricon kylkeen nukkumaan, kun tunti oltiin pellolla höhhäilemässä. :)



Hyvää yötä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti