Aikaiset aamut

Tulipa tässä eilen aamulla mieleen, että niin sitä paatuneinkin yöihminen muuttuu aamuihmiseksi miltein väkisin pennun myötä. Sellainen ravi ja laukka alkaa yleensä aamu viideltä tai kuudelta. Ja jos haluat, ettei pieniä lammikoita ja niistä lähteviä tassunjälkiä ole lattioilla, niin sitä kehittää miltein kahdeksannenaistin, että herää ensimmäiseen huokaukseen ja toteaa, että aha, pentu alkaa heräillä. Sitten sen kiikuttaa ulos silmät vielä ummessa ja toivoo, että pääsisi nopeasti takaisin vällyjen väliin.

Mutta mitä tapahtuukaan, kun silmät vahingossa avaa? Talvellahan mikään ei häikäise silmiäsi, vaan kaikki on pimeää. Sitten eräänä aamuna jokin häikäisee silmiäsi ja avaat ne katsoaksesi ympärillesi ja kas..







Ulkonahan on kaunista. Aurinkokin heräilee.

Kyllä tuli hyvä mieli hissukseen hiipien metsässä, niin aikaisin, ettei edes muurahaiset olleet vielä heränneet. :) Täytyy myöntää, että tää meiän lähimettä on kyllä varsinainen pelastus. Siellä menee kivasti puolituntia tai tunti aamuisin ennen töihin lähtöä. Ei stressiä muista ja koirat saa juosta. Aivan täydellistä.

Kodakin hiipi.. ja vaani. Luuli olevansa savannin suuri jellona, väijyen gnuta.


Gnu ei ollu tosin juonessa mukana.

Mutta sehän ei estänyt Kodaa. :)

Useimmat kuvat on harmi vaan tällaisia, kun valo ei riitä ja vauhtia on kauhiasti.


Ja sitten vielä tällainen kuva. Huomaa, ettei ilmeet ole paljoa muuttuneet. :D
Koda 16vko

Koda 11vko