sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Tokoilemassa tokohallissa

Tänään mentiin sitten yhden ystväni mukaan toiseen halliin, missä oli betonipohjan päällä vihreä matto. Reippaasti Koda meni sinnekin sisään, eikä arastellut ihmisiä, koiria tai esineitä (agility). Moni halusi silittää Kodaa ja sehän vaan sopi.

Hetki katseltiin, kun muut koirakot tekivät tottisjuttuja. Koda lepäsi ihan levollisena ilman piipityksiä tms. Sitten mekin saatiin vähän tutittaa kentällä ja mentiin taas lepäilemään. Tekee kyllä todella hyvää tällainen, että ääniä kuuluu koiria kävelee ja juoksee vierestä tai haukkuu. Välillä Koda olisi itsekin halunnut mennä mukaan, mutta lepäili myös ihan tyytyväisenä "odotustilassa". Taas mentiin vähän valvovan silmän alla tutittelemaan ja saatiin vinkkejä. Loppuaika kuluikin miltein nukkuessa hallin laidalla, kun odottelimme ystäväämme.

Kamera valitettavasti jäi kotia, mutta kokemus oli sitäkin arvokkaampi. Ihmiset tykkäsivät Kodasta, niin ulkonäöstä, kuin luonteestakin. Kodahan on tosi avoin kaikkea kohtaan. Se pääsi myös lopuksi leikkimään ulkona yhden toisen pennun kanssa, jolla oli ikää 13 viikkoa. Hienosti ne leikkivät keskenään.

Automatka oli taas menosuuntaan yhtä huutoa ja vähän vaahtoa oli tullut suuhun. Paluumatkalla hetki huutoa ja sitten ihan hiljaista, eikä bukleja ollut. Eiköhän se siitä pikkuhiljaa opi. :) Mä olen todella tyytyväinen koiraani.

Kiitos vielä niille ihanille ihmisille siellä hallissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti