lauantai 26. tammikuuta 2013

Aika kiitää, kun on hauskaa

On kyllä ollut harvinaisen hyvä talvi.

Melkein joka päivä on käyty kicksparkkaamassa. Yleensä päivä tai kaksi lepoa välissä.

Koda todella nauttii tuosta vetohommasta. Pärkele on mennyt opettelemaan oikein lähtöhuudonkin ja mä en saa sitä pois. Ku annan luvan mennä, niin hyppää ja huutaa.. oouuuuuuuuuu ja sit juoksee.




Mäkin huomaan kuin varkain kuntoilevani, kun on pakko päästä kovempaa ja potkuttelu on niin mukavaa.

Mä oon monesti pienestä pitäen haaveillut ns. valjakosta jolla voisi ajella ihan lenkkejäkin, mutta niin montaa koiraa (neljää huskya) ei mulla ole mahdollisuuksia pitää saatika tarjota niille kunnon tekemistä. Tuntuisi, että miksi vain talvea varten hommata muutama koira, että pääsis nauttimaan ns. valjakkoajelusta. Nyt on tosin päässä ruvennut itää ajatus, jos sittenkin vielä toisen ison koiran hommaisi ja niillä harrastelisi ja talvisin vedättäisi.

Tää on ihan kauheeta miten sitä huomaa jääneensä tähän vetohommaan koukkuun. Mä olin lajista jo innoissani, kun suksilla menin, mutta nyt kun mulla on oma "pikkureki" (Kickspark), niin mä en osaa enää ollenkaan lopettaa. Käyn vaikka ittekseni potkuttelemassa tuolla teitä pitkin.

Ja juuri vähän aikaa sitten tehtiin öysydännä, kauniilla kuutamolla (se valaistus ja loisto ja tunnelma, varjoineen.. vau) sekä pikku pakkasella pitkä potkuttelu lenkki. Eihän sielt meinannu millään tulla pois.

Nyt haaveilen yöretkestä, että ottais oikein eväät mukaan ja pistäs nuotionkin. Nauttis ja sit takaspäin. Anyone? :)

Tässä me mennään. Huomatkaa kauniit puut.
Mun mielestä tää kuva ja sen tuoma tunnelma kiteyttää kaiken.
Niin täydellistä, hauskaa, kuntoilevaa, mutta niin rauhaisaa, kaunista ja levollista. :)

Sitten me jo tultiin, kun aurinko painui mailleen.



Koda huomaa kuvaajan ja ehtii toki poseeratakin.

Koda jopa näyttää siltä, että se nauttis.



Eli tässä tää meidän talvi nyt sitten menee. Jos ei tuu juurikaan päivityksiä blogiin, niin se johtuu siittä, et me ollaan tuolla ulkona nauttimasta tästä potkuttelusta, eikä sitä kokoajan viitsi samaa toistaa.

Vähän käydään välissä agiliitämässä ja jes, nyt Koda on päässyt jyvälle kepeistä. Kun mä nyt vaan malttasin niitä opettaa.

Mutta nautitaan nyt tästä talvesta ja sen luomista ihanista harrastusmahdollisuuksista. :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti