
No vuosi on nyt vaihtunut. Eipä tyttönen mitään välittänyt raketeista, vaikka niitä ulkona näkikin. Hauskempaa oli pomppia lumeen ja takaisin. Sisälläkään ei paukut haitanneet. Iltaruoka syötiin ja sitten jo nukuttiin. Itseäni sitävastoin alkoi jo paukuttelu häiritsemään. Vanhuus ei tule yksin ;).
Kodan suuriin hupeihin kuuluu hyppääminen hankeen kaulaan asti ja sieltä takaisin ponnistaminen. Se saa siitä ihan hirveitä kicksejä, kuten kuvasta näkyy. (Kuvien laatu vaan nyt on huono, zorge).



Sitten onkin hyvä saada hillittömät hepulit :D


Sopivasti Kodallakin näytti olevan tylsää ja ihan kuin se olisi suorastaan kaivannut, jotain uutta ja jännittävää tekemistä.
Ei muuta kuin sukset ja sauvat kainaloon ja menoksi.
Aluksi Koda vähän katteli, kun mä ähisin ja puhisin välineiden kanssa. Ei ihan mennyt monot kiinni suksiin kuin elokuvissa.


Pari tuntia meillä siellä pelloilla meni hiihdellessä. Koda juoksenteli, kun mä yritin räpiköidä. Vielä en viittinyt laittaa sitä vetämään. Tarkoitus olisi sitten ensi talvena. Nyt luodaan hyvää fiilistä, että ens talvena vedetään sitten niin maan kerpeleesti. ;) Ni mun ei tartte hiihtää.
Sujuhan se sit lopulta.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti