Taas täällä

No niin,

viimeisimmästä postauksesta onkin aikaa. Nyt olisi kuitenkin taas tarkoitus ruveta vähän paremmin päivittämään tätä blogia.

Moni on kritisoinut tuota, kun otsakkeessani lukee saksanpaimenkoirapennun elämää, mutta blogini alkoi silloin, kun Koda oli vielä pieni pallero ja täältä löytyy Kodan ihan pennusta asti aina tähän päivään, niin kuulumisia. Joten onhan se tavallaan pennusta aikuisuuteen, vaikka nyt aikuisuuden juttuja ja tekemisiä seurataankin.

Hmm. Päivityksiä. Eli kovasti kaikkea olemme tehneet, emmekä kuitenkaan mitään.

Kesä tuli ja meni. Parissa kokeessa kävimme, mutta tulosta ei tullut. Koda on vielä niin nuori metsäjälkikoira, ettei sillä ole paljoa kokemusta, pitkistä, vanhoista jäljistä eri keliolosuhteissa. Ja helteinen kesäpäivä ei ole omiaan omistajallekaan tarpoa läkähdyttävässä hakkuuaukealla tai kalliomaastossa. Tulipahan taas itselleni huomautus, kisaa vain keväällä. Silloin ei ole..

A) Läkähdyttävää hellettä (Jolloin suotuisampaa olisi lillua viileässä vedessä).
B) Marjastajia tai sienestäjiä
C) Hirvikärpäsiä! (Luoja mä inhoan niitä).

Näin sunnuntai harrastajana sitä oppii itse äkkiä mukavuudenhaluiseksi.

Tänä vuonna ei stressata, käydään vielä yhdet kisat ja katsellaan sitten ens vuonna mitä jaksetaan kisailla. Loppuvuosi vain treenataan omaksi iloksi ja kokemusten saamiseksi. :)

Nyt jatketaan lenkkeilyn ja kauniin syysilman fiilistelystä. Alkaa jo ruska-aikakin saavuttaa luontoa.

Otetaan rennosti ja nautitaan tästä vielä, kun on suht lämpimät säät. Kohta jo se talvi tulee ja yök, kylmä, räntä jne. Mä en niin pidä talvesta.