Friday and Frreeeeedoooooooooooommmm, kuten eräässä elokuvan lopussa lopuksi vielä huudetaan!
Jestas miten ihanaa lopettaa viikko siihen, että molemmat viedään samaan aikaan hierottavaksi. Aamulla tehtiin kevyt metsälenkki valoisaan aikaan ja sitten vähän myöhemmin lähdettiin hierottavaksi. Se jaksoi hymyilyttää koko päivän. :)
Kodalle tuo hieronta tuli muutenkin sopivaan aikaan, koska tässä on nyt jo jonkin aikaan menty fillarilla lenkkiä ja Koda on vetänyt fillarin edessä. Ja toki myös tuo aiempi kisa on voinut tuoda jumeja jne. Eilen illalla kotiin tullessamme yövetolenkiltä huomasin, ettei Koda mennytkään ihan puhtaasti. Se ei venyttänyt selkäänsä samalla lailla joustavasti ja muutenkin näytti vähän jäykältä. Kokeillessa selkää tuntui jumeja , samoin lapojen takana. No eihän siinä auttanut kuin pidentää kävelylenkkiä, jotta saadaan vähän vetreytettyä ja palautettua lihaksistoa (ainakin itselleni auttoi pitkä kävelylenkki koiran kanssa, kun tulin ratsastamasta ja oli reidet pikkusen hapoilla). Kotiin päästyä sit kevyttä venyttelyä ja painelua yms. edelleen tunti vähän jäykältä. Tiesin, että tänään on hieronta, niin en hätäillyt.
Kodahan muisti paikan heti ja suorastaan loikkasi hierojatädin syliin ja oli aivan tohkeissaan. Oli kiva nähdä, että viimekertainen hieronta oli jättänyt noinkin positiivisen kuvan Kodan mieleen. Ja eikun pöydälle, siis minä toiseen huoneeseen ja Koda patjalle omaan huoneeseen. :) Ah, se oli taivas ja voin vannoa, että niin oli nähtävästi Kodankin mielestä.
Hetken aikaa, kun hieronnasta lähdettiin se liikkui hieman hassusti jaloilla hakien (mä en osaa sitä selittää, mutta luulen, että minusta on joskus tuntunut samalta, kun isot jumit olivat auenneet) ja sitten sen kävely pehmeni ja se rupesi taas ravaamaan niin kevyennäköisesti, että sitä muisti ja näki taas itse miten terve koira liikkuu. Kyllä tuli hyvä mieli Kodan puolesta.
Hieroja sanoikin, että Kodalla oli ollut koko selkä ihan jumissa, sekä takareidet. Sen sijaan lavoissa ei juurikaan ollut mitään. Selän pitkittäis isot lihakset vaan olivat olleet niin jumissa, että ne varmaan kiristivät etujalkojakin. En nyt oikeasti muista mitä sanoja tuo hieroja oikeasti käytti ja selitti, mutta jumissa oli ollut.
Musta on niin ihanaa, että olen löytänyt paikan missä voin käydä itse 2h hoidettavana ja samalla saan koirankin hoidettua. Varattiin taas aika ensi kuulle.
Tänään onkin sen jälkeen ollut täällä kotona aika hiljasta. :)
Se taas on antanut aikaa ajatella ja muistella. Yritin tässä etsiä kuvaa, jossa Koda makaa, että saisin hieronta aiheeseenkin kuvan, mutta mitä löysinkään?
Koda on taas pyörähtänyt Tosikon kainaloon ja syöksyy kuin krokotiili pahaa aavistamattoman uhrin kimppuun.
Kodan pentukuvia, kun Tosikkokin vielä eli ja nautti suunnattomasti tuosta pikku piraija krokotiilistä. Muistan vieläkin miten me molemmat Tosikon kanssa seistiin ja tuijotettiin Kodaa sen yläpuolella, kun se simahti pentuna kesken leikin ja ihmeteltiin, että eihän se nyt vielä voinut väsyä tai odoteltiin, jotta koska se herää. Silloin tuntui siltä, että Koda vaan nukkui kokoajan. :D Tosikko varsinkin, vaikka oli jo vanha pappa, niin jaksoi uskollisesti tuijottaa Kodan vierellä vahtien pieniäkin heräämisen merkkejä, että leikit voisivat jatkua.
Luoja, kun vieläkin menee kaksin kerroin ikävästä. Tosikko oli kuitenkin niin suuri persoona ja ikävä on välillä niin kova. Ja Tosikko rakasti koko (valikoivasta) sydämestään Kodaa, heti ensi näkemästä lähtien.
Koda iski Tosikolle luun kurkkuun!
(Ja Tosikko salli sen ja oikeastaan sitä vain nauratti koko touhu)
Kodahan sai tehdä Tosikolle mitä vaan ja Tosikko vain tykkäsi. Ne jaksoivat sutaa aamusta iltaan ja illasta aamuun. Joskus joutui laittamaan Tosikon jäähylle ja ottaa Kodan yöksi makkariin, kun Koda oli jo ihan väsynyt, niin Tosikko vain tökki, että älä nuku. Leiki nyt vielä mun kanssa. Ja mä luulin, että saan pelastaa vanhan papan pienen naskalihampaan kynsistä. Kyllä olin taas niin väärässä Tosikkon suhteen. :)
Siitähän se meno vain ylty! Hullut jaksaa heilua!
Aamut yleensä alkoi sillä, että julmettu meteli ja töminä kävi kera ihmeellisten äänien, kuten murinaa hohotusta jne. Meno oli kuin suoraan parhaastakin vapaapainiottelun shousta, jossa huudetaan ja viskellaan ja hypitään itse lattiaan ja heitellään kaikkea. Välillä sain itsekin neljä -kahdeksan jalkaa hypäten mahani päälle, kun koirat ottivat vauhtia hypätäkseen lattialle painimaan. Kenkä saattoi joskus lentää tai koirien oma patja. Eihän siinä voinu kuin nauraa ja hymyillä, kun katseli niiden menoa, kun niillä oli niin hauskaa.
Tosikkokin niin varovasti kohteli Kodaa, vaikka Koda välillä hepuloi ja hyppi ja veti rundia ja taklasi suoraan Tosikon kylkeen itsensä ja puri taas ja juoksi. Voi niitä aikoja. Niitä muistelee niin lämmöllä.
Onneksi on vielä elämää rikastuttamassa tuo sutina sissi, joka edelleen silloin tällöin hepuloi ja juoksee ympäri kämppää pienestä yllytksestä lelu suussa. :) On se niin rakas ja ihana ja mikä parasta, Kodasta tulee aina väkisinkin hyvälle tuulelle, kun se on itse niin positiivinen ja iloinen olemukseltaan.
Jokohan roskien meneminen silmään nyt loppuisi. Kyllä sitä on niin kiitollinen noista koirista. Niin paljon ne antaa. Ja on ihanaa, että voi edes joskus antaa vähän takaisin esim. juuri tuon hemmottelun ja tärkeän hoidon muodossa, että koiralla olisi parempi olla. Kyllä ne koiratkin kaipaavat välillä lepoa jumeihinsa tai kunnollista hoitoa, että saadaan jumit ja muut kropan krempat pois. :)
Nyt oikein ihanaa viikonloppua kaikille.
