Mamman muru kasvaa

Tänään käytiin tokohallissa katselemassa koiria, kuuntelemassa ääniä ja nukkumassa päiväunet. Syötiin siellä myös päiväruoka ja vähän tottisteltiin ja lopuksi ennen lähtöä revittiin vielä pyyhettäkin. Kokemus oli hyvä.

Tulin sitten kotona huomanneeksi, että jestas. Mun pieni murunen on kasvanut. Sillä on melkein korvatkin jo kokonaan pystyssä. Tässä me istutaan kentän laidalla.


Sitä ei kai vaan ole huomannutkaan esim noiden korvien kasvua, kun ei se kauhiast ole paikoillaan, paitsi nukkuessa. Kokoajan suussa pitää olla jotain mitä repiä johonkin suuntaan. :D




Kai sitä on jotenkin vähän hullu, kun sitä niin onnellisena katselee pienen touhuja. Voi kun se osaa ja on kekseliäs jne.

On se niin ihanaa omistaa pieni koiranpentu. :D <3

Aamu alkaa painilla ja hepuleilla

Heräsin tänään aivan mielettömään rähinään, haukkuun, töminään ja johonkin mitä ei voi sanoin kuvailla. Mun pienillä mussukoilla oli menossa aamuhepulit. Olo oli kuin olisi formulakisoja seurannut ja välillä pientä vapaapainia siihen aika-ajokierrosten väliin.

Koda halusi leikkiä bokkerilla.


Joku hönki sen niskaan.


se irvisti vihaisesti isommalle bokkerille. Hätkähdettyään irvistystään Koda sai aivan hirveän hepulin. Se juoksi kuin kaistapäinen ympäri kämppää.


Koda teki aivan mielettömiä kenguruloikkia.


Sitten se rauhoittui leikkimään bokkerilla.


Iso bokkeri halusi myös leikkiä.


Painiksihan se meni.


Sitten taas vaihdettin hanskaan.








Kyllä moisen riehumisen jälkeen sietääkin olla tyytyväinen itseensä.

Mä en oikeasti tajua, miten Rico jaksaa kokoajan leikkiä Kodan kanssa. Musta tuntuu välillä et Rico on enempi innoissaan ja se kattoo ihan kummissaan, kun Koda sippaa unten maille. Se saattaa hanska suussa mennä kattomaan, et nukkuuko se oikeasti? Sitten se tuhahtaa ja käy itsekin nukkumaan. Yleensä Koda havahtuu hetkeks ja hyppelehtii Ricon kylkeen jatkamaan unia. :)

Istu, maahan ja seiso

No niin. Muutama cacca kuva mun cacalla kameralla siitä, miten me opetellaan tottelevaisuuden alkeita.

Istu.

Maahan.

Seiso.

Näin nyt toistaiseksi jatketaan ja tehdään myös suoraan seuraamistutittamista sekä kontaktia. Ehkä mä vielä joskus saan kunnon kameran, millä saa hyviä kuvia. Kuvat on vähän eri sarjasta, mutta siis niin teen, ettei Koda juuri liiku. Maastakin vaan nousee jaloilleen seisomaan.

Tottisharjotuksia

Aamulla otettiinkin sitten liikkeitä sarjana. Istu-maahan-seiso. Hienosti Koda nousee maasta suoraan jaloilleen seisomaan. Ekalla kerralla meinasin revetä nauramaan, kun se näytti niin hassulta. Tarkoitus olisi, ettei se opi liikkumaan, vaan nousemaan ja laskeutumaan paikoiltaan jaloillaan. Ainakin vielä näyttää ihan hyvältä.
Kuva ei liity kyseiseen harjoitukseen.

Välistä tuntuu ihan kauhealta, että nyt on mokannut alkupohjien tekemisen, kun on tehnytkin väärin jotain tai toteaa, että jokin asia kannattaakin tehdä toisella tavoin. On tää raskasta. Tutituskaan ei ole niin helppoa. Pitää muistaa pitää väliä ja kun nyt kunnolla muistasin tutittaa taaempaa.

Seuraava kuva ei liity mitenkään juttuun, mutta halusin sen piristykseksi lisätä.

Tokoilemassa tokohallissa

Tänään mentiin sitten yhden ystväni mukaan toiseen halliin, missä oli betonipohjan päällä vihreä matto. Reippaasti Koda meni sinnekin sisään, eikä arastellut ihmisiä, koiria tai esineitä (agility). Moni halusi silittää Kodaa ja sehän vaan sopi.

Hetki katseltiin, kun muut koirakot tekivät tottisjuttuja. Koda lepäsi ihan levollisena ilman piipityksiä tms. Sitten mekin saatiin vähän tutittaa kentällä ja mentiin taas lepäilemään. Tekee kyllä todella hyvää tällainen, että ääniä kuuluu koiria kävelee ja juoksee vierestä tai haukkuu. Välillä Koda olisi itsekin halunnut mennä mukaan, mutta lepäili myös ihan tyytyväisenä "odotustilassa". Taas mentiin vähän valvovan silmän alla tutittelemaan ja saatiin vinkkejä. Loppuaika kuluikin miltein nukkuessa hallin laidalla, kun odottelimme ystäväämme.

Kamera valitettavasti jäi kotia, mutta kokemus oli sitäkin arvokkaampi. Ihmiset tykkäsivät Kodasta, niin ulkonäöstä, kuin luonteestakin. Kodahan on tosi avoin kaikkea kohtaan. Se pääsi myös lopuksi leikkimään ulkona yhden toisen pennun kanssa, jolla oli ikää 13 viikkoa. Hienosti ne leikkivät keskenään.

Automatka oli taas menosuuntaan yhtä huutoa ja vähän vaahtoa oli tullut suuhun. Paluumatkalla hetki huutoa ja sitten ihan hiljaista, eikä bukleja ollut. Eiköhän se siitä pikkuhiljaa opi. :) Mä olen todella tyytyväinen koiraani.

Kiitos vielä niille ihanille ihmisille siellä hallissa.

Tottistelua agihallissa

Päätin sitten viedä Kodan katselemaan muutakin, kuin meiän lähi mettää. Ihan reippaasti se meni halliin ja tutkiskeli ympäristöään. Ahnehan se on niin hyvin onnistui syöminen hallissa. Mun vaan pitäis vielä oppia tutittamaan oikein ja olla kompuroimatta. Tässä nyt ainut suht onnistunut kuva eli ei siis pelkkää mustaa näy. Lopuksi otettiin vielä luoksetulo. Leikkiminen ei onnistunut, mutta hvin se söi ja tulinpahan huomanneeksi, että pikkusen pulskaan kuntoon on tyttö päässyt. Jestas kun hävetti. Lausahdus -Kyllä se kotona, muuttuikin -Ei se kotona vielä noin pulska ollut.

Koda ja seuraamisen alkeita.


Menomatkalla Koda oli puklannut päiväruoat autoon. Se myös huusi melkein koko menomatkan. Se todella on äänekäs pentu. Tottistellessa se ei kuitenkaa huutanut. (Vielä). Paluumatkalla vähän itkettiin, mutta sitten oli hiljaa, eikä ollut enää puklannut autoon, kun kotiparkkiksella otin se takaluukusta.

Kotiin kun päästiin, niin voi sitä riemua, kun Rico nähtiin ja hetken Koda jaksoi olla hereillä kunnes sammui kuin saunan lyhty. Tietysti käpertyen taas Ricon kylkeen kiinni. :) On se vaan niin suloinen pieni rinsessa ja reipas. :) Ei pelästynyt edes hallin katolta vyöryvää lunta. Oli meinaan aikamoinen ääni, mikä siitä lumesta lähti.



Eipä tällä kertaa muuta.

Kun Koda tuli taloon.

Näin heti ensialkuun pieni humoristinen tarina. Kuvat pohjautuvat tositapahtumiin. :D


Ensin se kellisti talon vanhan vahtikoiran.


Sitten se huolehti, ettei hiiret hypi pöydille.


Koda repi lelutkin pois vanhalta vahdilta. Kodan mielestä ei ole soveliasta leikkiä, kun töitä pitäisi tehdä.


Mulle se toi työrukkasen, mutta onnistui silti puremaan sormiani. Ja mä luulin olevani nopea. ;)


Sitten se pysäytti hämärännäköisen tyypin asunnossani.


Huomattuaan, että se olin minä se antoi pari mojovaa pusua naamaan. -Aaaaanteeksi! :D


Raskaan päivän jälkeen olikin aika ottaa nokoset.


On se vaan niin söpö ja ihana. Reipas ja touhukas tyttö. :)

Koda vihdoinkin kotona.

No nyt Koda on vihdoinkin kotona. :)

Tennispallo oli heti alkuun iso hitti. Koda vieritti tennispallon, kuin kissa ikään lähemmäksi.



Mutta pallo ei antautunutkaan ilman taistelua.



Ketterästi pallo vaihtoi etujalalta toiselle..



Tarttui etukäpälästä kiinni..



ja kaatoi Kodan kumoon. :D

Tervetuloa Kodan blogiin.

No nyt se vihdoin on totta. Koda sai oman blogin. Tänne tulen kirjoittamaan Kodan vaiheista sen kasvun aikana. Kodahan on saksanpaimenkoiranarttu pentu, joka ei vielä edes ole minulla. Mutta kuvia tulee sitäkin enemmän ja juttuja. Lähinnä kuvien kautta tulee tähän kaikenlaisia asioita tai tapahtumia kerrottua. Kotisivutila, kun tuskin riittää kaikille niille kuville, mitä Kodasta olen näpsinyt. Koittakee kestää.