Kyllähän se jäljestää..

ehkä jopa vähän liiankin hyvin, jos otsikon teemaa jatketaan.

No niin,

tänään oli sitten meillä taas Kodan kanssa JK2 koe ja kaikkee mahollista sattui. Jos olisi ollut fiksu olisi ymmärtänyt lukea ennusmerkkejä, mutta minähän tunnetusti menen läpi harmaan kiven, kun muut tajuavat sen kiertää.

Ihan viime treeneissä Koda rupesi taas imuuttamaan jälkeä ja sehän tarkoittaa, ettei keppejä silloin ilmaista mitenkään, koska jäljestetään. No tyhmä kun olin, niin tajusin puuttua siihen vasta sitten, kun kaikki kepit jäi metsään treenatessa. Hups... kokeeseen oli vielä puoli viikkoa aikaa. No seuraavana päivänä pikainen korjaus ja ilmasut löytyi. Olihan niitä muitakin pikkujuttuja mitä ilmaantui sitten tietysti viimehetkillä, kuten esineruudussa "ei löydetä" esinettä tai jos löydetään, niin juoksennellaan se suussa ja haihatellaan.


Minun piti vielä tehdä muutamia motivoivia treenejä ennen koetta, mutta tietysti kaikkea mahdollista tapahtui. Vähäisin näistä ei ole autoni hajoaminen juuri pari päivää ennen koetta. Nice. No onneksi on niin mahtavia treenikavereita, että kyyti järjestyi. Viimeistelyt jäi siis tekemättä ja viimeistään autoni hajoamisen olisi pitänyt kertoa, ettei meidän ehkä ole tarkoitettu mennä kokeeseen.

No mentiin sitten kuitenkin ja jostain syystä kovin epävarmasti Koda lähti janalle. Otti vielä takajäljen, vaikka aluksi lähti janalta viemään oikeeseen suuntaan (jäljen suuntaan hieman oikaisi), mutta teki ns. piikin saavuttaessaan jäljen ja lähti kulkemaan jälkeä väärään suuntaan eli takajälkihän se. No kääntyi kuitenkin ja päästiin sitten jäljestämään. Hyvällä temmolla ja tyylillä Koda lähti ajamaan jälkeä ja löytyhän se ensimmäinen keppikin ja luoja Koda oli niin tyytyväinen itseensä. Näin jälkikäteen viisaana ajatellen, olisi pitänyt puuttua siihen Kodan tyyliin, millä se lähti siltä ensimmäiseltä kepiltä jäljestämään. Koda oikein painoi päänsä kiinni maahan "sulki korvat" ja lähti todella imuuttamaan jälkeä.

Tiedättekö sen tuntee, kun tajuatte, että nyt se todellakin jäljestää.. sen näkee, että se koira uppoaa ikäänkuin omaan maailmaansa ja kaikki kertoo siitä, että jäljestäminen on juuri ja vain ja ainoastaan se minkä vuoksi elää. Samassa totuus löi vasten kasvojani, tajusin, että juuri tuolla tyylillä kepit jää maastoon. Kodahan ei niitä ilmase. Hikipäässä yritin seurata haukan tavoin Kodaa, josko se vihjaisi edes pienellä muutoksella mennennsä kepin yli.  Ei elettäkään. No se oli sitten siinä. Mutta olipahan ehkä paras jälki ikinä minkä Koda ajoi metsässä. Niin intensiivinen ja tarkka, hyvällä tempolla se meni kaikki kulmat jne. ei mitään pyörimisiä tai muutakaan häiritsevää. Itsekin vain ihastelin sen kulmatyöskentelyä ja niin selkeän kaunista vahvaa jäljestystä. Mitäs muutakaan siinä voi tehdä. Kepit onneksi maatuu jossain vaiheessa sinne metsään.

Ehkäpä tässä tosiaan täytyy taas vaihteeksi vähän treenata.

Nyt sentäs tiedän mitä pitää treenata, missä puutteet, joten tässä on hyvää aikaa koko loppusyksy ennenkuin lumet tulee, niin treenata systemaattisesti niitä asioita. Eiköhän me vielä joku vuosi se tulos JK2:sta tehdä. Ei kuitenkaan enää tänävuonna. Minen jaksa enää. Mieluummin treenaan nyt kunnolla ja keväällä sitten pamautetaan JK2 ja JK3 kerroilla plakkariin. :D (Toivossa on hyvä elää ja haaveitahan täytyy olla ;) )

Oikein hyvää syksyä kaikille ja nautitaan treeneistä ja kisataan vielä kun voidaan. Menestystä teille kaikille jotka vielä tänävuonna jaksatte vääntää. :)

Kodan janatreeni

Ei haittaa kalliot tai pienet nousut jäljestämistä.

Näkisittepä mistä Koda on mennyt jäljen perästä välistä alas, kun ollaan treenattu. Itse olen suosiolla etsinyt helpomman alastulokohdan. Edelleenkään en tiedä, miten treenikaverini siitä oikein tuli alas.

Kohti ryteikköä. Ei haittaa enää edes pahempikaan ryteikkö tai
jos joutuu runkojen alta ryömimään. 

Mua haittaa kyllä, mutta kai sitä pitää edes jotain extremeä olla.

Sinne se Koda vaan uppoo. 

On toi Koda vaan niin hauska ja hyvä koira. Vielä kun oppisi itse kouluttamaan, niin eihän tässä olisi ongelmia. Tai kun olisi edes pikkusen nopeemmat hoksottimet puuttua asioihin eikä vasta sitten, kun pieleen menee jo 500:tta kertaa. :D

Iso kiitos kuitenkin kasvattajalle aivan älyttömän upeasta ja hienosta koirasta. Tällaisen koiran kanssa on kiva harrastaa. Kaikki se kärsii ja kaiken se kestää (omistajan kädettömyyden ;) )

Koda on niin rakas. <3 p="">