Kesän alkua

Koulut loppuu ja kesälomat alkaa. Koda oli muutaman päivän hoidossa, kun itse olin muutaman päivän työmatkalla. Eilen illalla juoksutettiin kaverin kanssa pahimmat höyryt pois ja tänään päätettiin lähteä noin tunnin lenkille metsään, jotta koirat saisivat juosta.

Trii Musketöörs! 

Koda, Remo ja Miko

 Kolmikko hetken kuvattavana. Kieli pitkällä piti juosta, leikkiä ja remuta.

Miko niin nätti.

Miko ja Koda juoksee

Remo ja Koda

 Vauhtia riitti, kun kolmikko juoksenteli ympäriinsä kepit kenenkin suussa.

Joukkoa alkaa jo selvästi vähän läähätyttää. Meno ei enää ole niin energistä.

Itikoita oli (yök) ja yllättävän kuuma, kun aurinko paistoi eikä tuulta ollut.

Kun porukka oli väsynyttä mutta onnellista, niin hetken lepo ja juotto. Sitten menin polkemaan Kodalle metsäjälkeä. Päätin, että opetan janan samalla. Kodahan osaa jäljestää jo pellolla ja ilmaista jotenkin esineet, niin ajattelin, ettei se nyt niin vaikeaa voi olla.

Katsoin mistä lähettäisin Kodan janalle (hyvää "suoraa") eli aukeeta ei risukkoa tms, mitä joutuisi kiertämään. Siitä vielä polkua pitkin eteenpäin ja sitten metsään tallomaan. Kävelin noin 5m päästä aiotulta jananlähetyspaikalta jatkaen matkaa eteenpäin. Sitten tein kulman ja loppuun laitoin kepin. Siitä jatkoin pois takaisin polulle. Tein tällaisen helpon ensimmäisen metsä jäljen, ihan vaan nähdäkseni mitä pitää treenata ja mitä Koda jo osaa.

Koda odottaa, että pääsee jäljestämään.

Ihan selkeästi Koda jo mennessä tajusi mitä ollaan tekemässä. Yritti jäljestää kokoajan. Sai jopa itseään kiihdytettyä, että päätin pistää stopin asialle. Siinä sitten vaan hetki istuttiin ja odotettiin.

No vein Kodan janalle, sanoin mars ja jälki ja Kodahan lähti etenemään eteenpäin suoraan. Pikkuisen olisi halunnut lähteä sitten jo oikaisemaan jäljelle, haistoi sen ihan selkeästi, niin totesin, että ei ja mars ja jälki, niin palasi takaisin eteeni ja eteni jäljelle asti ja rupesi ajamaan jälkeä. Pientä hapuilua oli havaittavissa ja kiihtyneisyyttä, onhan metsä kuitenkin niin erilainen kuin pelto. Mutkassa meni itsensä verran yli, palasi takaisin ja otti kulman ja jatkoi aina kepille asti, minkä hienosti ilmaisi! Vitsi sentään. Ja mä aattelin, et ois enemmänkin työmaata.

Kai se täytyy tänää illalla vielä tai huomenna käydä vielä vähän reenaamassa, joko janoja tai sitten mutkia metsässä. Kepit joo tietysti myös. Mutta siinähän se sitten ois. Kukakohan jaksais tolle ne ykkösen tottis liikkeet opettaa, niinku noudot, eteenmenon, liikkestä maahanmeno, liikkestä istuminen ja seisominen. Tarttis ruveta noitakin treenaa, kun kerta maasto on kohta hanskassa. Tai niinhän mä luulen. Ehkä mä tänään meen treenaa noita noutoja ja esteitä ja liikkeistä jättöjä. Edes noita liikkeestä jättöjä.


Lisäys: No niinhän sitten siinä kävi, että lähdin treenaamaan esteitä.

Hyppyesteen aloitin matalasta ja nostin kokoajan aina metriin asti. Yhtään en tienny miten Koda reagoi sellaseen muoviesteeseen joten aluksi kävelin siihen sitä näyttämään. Olen meinaan monasti nähnyt, kun koirat ihmettelevät sitä ja tuulen leyhytellessä sitä muovia, niin se onkin aika epäilyttävä.

No Koda katsoi ja meinasi jo heti hypätä sen. Hassu koira. Ei muuta kuin Koda sivulle, patukan heitto esteen yli ja pienellä avustuksella takasin. Helppoa kun sen osaa. :p Ihan kivasti Koda sen yli hyppi monta kertaa ihan ylhäällä. Eli estehypyt ei ehkä olekaan Kodan ongelma. :) Hieno juttu. Toisille kun tuo hyppääminen ja tekniikan opettaminen voi olla välillä työn ja tuskan takana.

Koda hyppää kieli keskellä suuta

No estehypystä siirryttiin sitten A-estettä treenaamaan. Sehän taitaakin olla Kodan mieli este. Agilitissäkin jo tutuksi tullut este oli kuin pala kakkua. Ja nyt täytyy sanoa, että Kodan tekniikka on hyvä. Se ponnistaa kiivetessä yli harjanteen ja ojentaa etujalat siitä yli ja tulee nätisti alas, eikä luojan kiitos hyppää sieltä korkealta alas. Se on kyllä makee tekniikka ja koiraa säästävä. Tästä en kuitenkaan voi ottaa kunniaa itse, sillä Koda on sen kyllä ihan itse keksinyt. :)

Koda menossa hakemaan patukkaa

Koda tuo patukan

Eniten ehkä näissä huvittaa Kodan kieli. Aina mennään ja tullaan kieli keskällä suuta. Vauhti ei kuitenkaan ole hiljainen tai varovainen vaan epäröimättä se kiipeää ja hyppää. :) Se on vaan Kodan erikoinen tapa mennä kieli keskellä suuta. :D

Noh, ehkäpä kohta voin jo treenaa näitäkin pelkästään kapulalla. Kai sitä täytyy ruveta miettimään mihin JK1 kokeeseen Kodan vois ilmottaa jos vaikka sais sen avulla treenattua tota tottista.

Huomenna siis metsään jälki, esineruutu ja tottista treenaamaan. :)