Kaikkea sitä pitääkin

Nyt täytyy myöntää, että jännittää.

Menin ilmottautumaan kokeeseen ajatuksella, että tuleepahan enempi treenattua ja kyllähän se jo jotain osaa.

Positiivinen asenne oli itsellä pitkään päällä. Noudot alkoivat sujumaan tasamaalta ja esteidenkin kanssa. Eteenmenokin alkoi löytymään. Muutenkin tottis oli suht tasaseen hanskassa, mukamas..

Tässä ihan vaan muutama tämän päivän pulssia nostattavia pikkujuttuja mitä ei ennen ole ollut.

Oikeasti noudot joopa. Koda on keksinyt jäädä odottamaan lupaa eikä lähdekään. Aargh! Joutuu antaa käsiavun.. samperi sentään. Ja nyt se on keksinyt, että esteenkin voisi yrittää kiertää, eikä!

Seuraamisessa se poikittaa nätisti 90 asteen kulmassa ja painaa. Nyt tuli tänään ihan uutena nopea kiertäminen mun edestä sivulle, kun pysähdyn. Liikkeestä maahan se ei mene. Voi elämän kevät.

Eteenmenossa olen kerran kokeillut, että se juoksusta menee maahan. No sen se teki.

Eihän tolla voi lähteä tekee mitään koetta, kun se säätää ihan omiaan! Eikä toi helpota mun jännitystä ollenkaa.

Esineruudussa tänään Koda iloisesti jäljesteli mun kävelemiä poikittais jälkiä, eikä tajunnut että esineruudussahan siellä ollaan. Lopulta kun huomasin sen olevan esineen lähettyvillä, niin sanoin hyvä ja silloin Koda otti esineen ja lähti tuomaan sitä. Esinettä tuodessa se tiputti sen maahan. Yleensä se oikein tuo sen mulle eteen istuen. Vähän ressaa, et mitähän se vielä keksii.

Jälki, huoh, no jana meni reilun liinanverran suoraan ja sit yhtäkkiä Koda päättikin ottaa takajäljen?!Siitä sitten toiseen suuntaan käskettynä lähti ihan hyvin jäljestämään.  Jätti kuitenkin ilmaisematta ekan kepin.

Jotenkin nyt tuntuu siltä, että voihan elämä. Eihän tää nyt näin voi mennä? Todella kiva lähteä kokeeseen, että joo ei tää mitään osaa, kunhan nyt tulin tänne hengaamaan. Tänpäiväset treenit ei todellakaan helpota mun jännitystä, mut kai se on vaan kestettävä. Täytyy yrittää jotain pientä helppoo tms. treenii tässä vielä tehä.

Jotta seuraava päivitys voipi sitten olla katkeran akan tilitystä siitä, miten nopeasti voi homma mennä ihan puihin ja miten kekseliäs pikku koira mulla onkaan. Sehän saattaa keksiä vielä vaikka mitä, mitä ei ole KOSKAAN AIEMMIN TEHNYT!  

Tämä muistutuksena minulle, kun nöyryytettynä ja nolattuna sitten kirjoittelen tänne ne kisakuulumiset. Kyllä se on osannut, ihan oikeasti. Ja kaikesta huolimatta se on rakas ja ihana koira. 

Ja eikös jokaiseen kilpailukirjaan pidä tulla EDES se yksi epäonnistunut suoritus eli koe. :) Puuh, kiitos, että sain marmattaa edes tänne. Täytyy vaan yrittää pitää pää kylmänä.