maanantai 28. kesäkuuta 2010

Mitäs me maalaiset

Kesä tulee kohisten, joten oli aika ainakin kesäksi vaihtaa myös blogin ulkoasua. Loma fiilis alkaa jo kolkuttaa mielessä ja leiriä odotellaan alkavaksi.

Mulla oli töistä vähän pidempi vapaa ja suunnattiin auton nokka kohta sukulaisia. Kodalle oli maalla paljon uutta. Outoja eläimiä yms. Rico onneksi näytti hyvää mallia. Sitä kun ei eläimet juurikaan kiinnosta. Mutta Kodan kanssa siis päätettiin tutustua maalaiselämään ja siinä samalla eläimiin.

Lehmät oli pelottavia. Nuo isot sarvipäät, jotka saattoivat sanoa muu. Hevoset olivat myös pelottavia, mutta kaikesta selvisi, kun niitä katseli turvallisen matkan päästä. Kodalla oli tapana istuskella ja pyöritellä korvia, että hulluja nuo ihmiset, kun ehdoin tahdoin menevät samoihin aitauksiin "petojen" kanssa. Kävi Koda haistelemassa erään ison hevosen turpaakin, mutta jotenkin fiksun oloisesti piti noihin isoihin kavioihin etäisyyttä. Ihan hyvä. Se oiski hirveetä jos se pitäis viel opettaa, että et voi mennä ihan mihin sattuu ja miten sattuu.
Heponen/poni tuli nuuskuttelemaan mun jalkaa. :) On se ihana


Kilit olivat myös veitikkaita. Niitä Koda uskalsi vähän nuuskutellakin.


Emo kyllä vähän suojeli ja toppuutteli poikasiaan.

Naskit olivat jostain syystä Kodasta ihan haltioissaan. Ne saattoivat olla nukkumassa ja kun ne näkivät Kodan ne tulivat juosten aidan viereen nuuhkuttelemaan. Ne olivat ihan selkeästi kavereita. Koda hepuloi välillä (juoksi ympyrää pitkin pihaa) ja palasi taas aidan viereen haistelemaan.




Koda oli aluksi ihan ihmeissaan, kun kinkut suorastaan väkisin tyrkyttivät itseään.

Jokapäivä ja montakertaahan sitä sitten piti siellä käydä naskeja tervehtimässä ja joka kerta naskit olivat ihan yhtä innoissaan Kodasta.

Käytiin myös tutustumassa peuroihin. Meillä kotonapäin, kun niitä on lenkkipolkujemme varrella, niin aattelin, että käydään näyttämässä mitä ne ovat, mistä se haju lähtee. Tais tääkin homma mennä vähän väärinpäin. Vaanittavasta tulikin vaanija. :D




Ihan erilaisen reaktion peura kuitenkin aluksi sai, kuin esim. lammas tai naskit tai hevosetkaan. Eli jokin sanoi selkärangassa, että hei, toi on peura. Mutta siinä tovin istuskeltuaan ja katteltuaan ja nuuhkittuaan alkoi Kodakin suhtautumaan, kuten suhtautui muihinkin eläimiin. Hyvin tuli käskystä pois, eikä ne enää nyt niin paljoa kiinnostaneet.


Sitten oli vuorossa porot ja nekin saivat vähän peuramaisen reaktion, mutta meni ohi paljon nopeammin, kuin peurojen kohdalla. Ehkä meiän lappivaelluksesta tuleekin rentouttavaa ja mukavaa.


Ja voi mikä lettas.


Voiko suloisempaa enää olla? Ja mä rapsutin sitä ja vaavi vielä tykkäs siitä. Se suorastaan tuli kyhnytettäväksi.


Paljon siis taas oli ihmeteltävää ja koettavaa. Lopulta sitä osasi jo Kodakin rentoutua siitä, kuin sai vain olla ja temmeltää aamsuta iltaan ja illasta aamuun.



Rico nauraa Kodalle, kun se ei meinaa pysyä vauhdissa mukana.








Ja sitä lääniähän siis riitti.


Me nautittiin tästä pienestä maalaislomasta todella paljon. Kiva oli myös huomata, että Kodalla on todella järkevä suhtautuminen outoihin eläimiin. Se ei ruvennut hätähaukkumaan tai puffailemaan. Nosti vain harjaa aluksi pystyyn ja varovasti hiipparoi lähemmäksi. Ehkä hypähti tai väisti jos toinen eläin ottikin askelta lähemmäksi, mutta palasi hetimiten takaisin. Se uskaltautui aina haistelemaan. Kyllä siitä hyvä maalaiskoirakin tulee. Ei tarvinnut pelätä muiden eläinten puolesta. :) Ehkä se on mulla joskus mukana lampaiden tai lehmien haku tilanteessa. Saas nähdä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti