Kompuroin juuriin ja kolautan jalkani niihin. Koko viidakko on kaaoksessa, linnut rääkyvät, apinat huutavat ja minä yritän epätoivoisesti juosta eteenpäin haroen käsillä viidakkoa.
Saavun luolan suulle.
Ihan kuin olisin nähnyt pantterin vilahtavan siellä luolan nurkassa.
Apua, se hyökkäsi kimppuuni!
Tajuan näkeväni unta ja yritän herättää itseäni. Koda näkyy utupilven läpi nukkuvan omalla patjallaan.
Ravistan hiukan päätäni ja hieraisen silmiäni, sillä Kodan patja näytti olevan hassusti?
Eikä mitä. Siinähän se mamman muru makaa, kuin pieni enkeli. Kyllä oli vaan taas niin todentuntuinen uni.
Mähän päätin noin viikko sitten, että nyt on jotain tehtävä, kun koko kämppä rupes aamuisin olemaan uudessa uskossa, kun joku luultavasti hepuloi öisin. Hommasin sitten portin makkarin oven ja muun kämpän väliin niin, että Koda nukkuu nyt sitten makkarissa mun kanssa. Öisin ei löydy enää pissalammikoitakaan lattioilta ja Koda pidättää jopa ulos asti. Nyt ei ole viikkoon tullut pissan pissaa sisälle ja Koda on kuitenkin vasta vähän yli 4kk. Aivan käsittämätöntä.
Kämppä on siis saanut olla rauhassa, mutta mun nukkumiset on kyllä kortilla. Mä en edes kovin herkästi herää, mutta kun toi saa noita hepuleita klo 4 aamulla, niin kyllä siinä vähän ajattelee, että josko ne voisivat jo loppua. Seuraava herätys on klo 6, jolloin yleensä suuntaammekin jo sitten metsään. Siellä Koda saa juosta yleensä sen 20min - 30min ja purkaa pahimmat energiansa.
No kai sitä on vieläkin aika sekasin ja onnellinen tuosta pennusta, kun riemastuin ehti aamulla, että jes mä saan siitä kuvia, kun se riehuu. Voi onhan se söpö, kun se tohottaa. Se vaan on niin ihana ja kekseliäs ja omatoiminen. Niin täydellinen pikkuinen. :) <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti