Vielä ehtii tänä vuonna jäljestää.. pakko ois.

Jes, oltiin kaverin kanssa sovittu treffit metsään. Tarkoitus oli treenata metsäjälkeen kuuluvaa janalähtöä ja esineruutua.

Eikun kauhealla innolla auton kokka kohti metsää. Tavarat ja kepit mukaan. Valjaita harmittelin, ettei ole enää, kun prinsasse pieni söi ne. Juu rinsessat saattavat vieläkin yksin ollessaan joskus yllättää. Yleensä nämä yllätykset koskevat viisautta mitä kirjoista ahmitaan, mutta joskus voi käydä valjaat tai jokin muu silloin lähellä oleva esine.

No siinä kohti metsää ajellessani mietin, että josko sitä oikein satsaisi joihinkin pinkkeihin valjaisiin ja opettelisi kumiliinan käytön, ni olisi niin tyylikästä kisata pinkeissä. Täytyyhän sitä nyt rinsessalla pinkkiä olla. Ja hyvähän se olisi totuttaa (ennen kaikkea itseni) uusiin härpättimiin ja joustaviin kumisiin liinoihin. Mä olen niin tottunut jäljestää kaulapannalla (kyllä metsässäkin) ja nailonliinalla, että kaikki tunto katoaa sormista ja motoriikka jaloista sen sileän tien, kun saan jonkin muun tuntuisen kumiliinan käteen. Se vaan voi olla yllättävänkin vaikeaa, kun totutuista tamineista vaihtaa toisiin.

No ei mitään. Kaveri oli jo perillä ja valoa piisasi. Jaettiin jana maastot ja mentiin polkemaan. Viimeksihän Koda teki sen täydellisen janan jne. jne. Odotukset olivat siis kovat ja ajattelin, jotta hyvä saada vähän talven alle hautumaan, jotta keväällä vaan ilmottaa kisoihin.. vähämpä mä vielä siinä vaiheessa tiesin.

Koda käyttäyty, kuin ei ois ikinä jäljestänytkään. Janalla kun sanoin jälki, niin siinä se seistä möllötti (jäljesti kyllä janalle asti). Sitte se lähti ja ei kun takas ja mitä pitikään tehdä? Mä olin niin puulla päähän lyöty, etten osannu oikein muuta kuin todeta, jotta mars metsään siitä ja jälki. No menihän se sitten ja otti joka helvatan kerran takajäljenkin, mut ilmas sentäs kepit.

Täytyy myöntää, että pikkusen vihastutti siinä vaiheessa. Tein neljä janalähtöä ja sit totesin, et nyt riittää. Ei näin voida jatkaa. Täytyy miettii yön yli ja tehdä muutamat oikeasti kouluttavat treenit alle. Ei sitä noinkaan voi jättää.

No jotain hyvää tästä seurasi.. sain muutamia suttuisia kuvia meidän jälkiharrastuksestakin. Tässäpä nämä teidän riemuksi. :P

 Janalla.

Käsky kävi.

Siitä se läks.

No meneehän se.

Näitä kuvia, kun katsoo niin voisi jopa luulla, että Koda osaa jäljestää. No muutama juttu on jo tullut mieleen mitä aattelin kokeilla, jotta saas nähä. Täytyy heti huomenna töiden jälkeen mennä valoisaan aikaan metsään. Ei tässä nyt muukaan auta.

Esineruutu sen sijaan sujui ihan oo-koosti. Se juoksi innolla esineellepäin ja joutui sitä hetken etsimään ja juoksi myös innolla esinesuussa takaisin. Ja jes, toi sen pikku kengän sieltä, vaikka käsky oli esine (=hanska).
Ehkä se tästä pikkuhiljaa. Tässä vielä muutama suttu kuva siitäkin. :D

 Lupa saatu juosta esineelle

 Sinne se meni

 Sieltä se tulee

 Pientä jarrutusta..

 Että saadaan vauhdista takapuoli maahan..

Siinä sitten ootellaan esinesuussa.

 No sää oli loistava, auringonvaloa juuri ja juuri riitti, että ei kai tässä pahempia valittamisia. Pakko vaan jatkaa treenaamista. :)

Näin tää koiraharrastus menee. Ikinä ei oo valmista. :D