Lumet sulaa, kevät koittaa

Ihanaa! Pikkuhiljaa lumetkin sulavat ja pääsee taas liikkumaan.

Kodan seurana on nyt ollut hoidossa "Viehe", "Puuhka" eli Jedi. Todella reipas ja rohkea sekä osallistuva shelti. Tuo pieni paimen jaksaa juosta ja juosta ja juosta ja on ollut oikein hyvää juoksuseuraa Kodalle. Ne oikein yllyttävät toisiaan ja Jedi nopeana juoksijana, ehtii yleensä vielä pyörähtää parikin kertaa Kodan ympäri, kun vauhti hidastuu.

Koda yleensä ottaa itse kepin suuhun ja siitä se leikki sitten alkaa. Ihan käsittämätöntä miten hyvin Jedi pysyy Kodan perässä, vaikka eihän Koda täysiä juoksekaan. Mutta kaikenkaikkiaan hyvässä vauhdissa pysyvät. :)

Jedi ja Koda juoksevat. Molemmilla on hyvin tarkat säännöt tai ainakin se näyttää siltä. :)

Vierekkäin ne yllyttävät toisiaan juoksemaan kovempaa.

Jedi kaahottaa taas hetkeksi omaan suuntaansa tehden pienen ympyrän ja palaa taas kohti Kodaa.

Jotenkin ei malta ulkoakaan lähteä sisälle, kun katselee miten toiset nauttii toisistaan ja juoksemisesta.

Niin mainio on kyllä tuo pieni ja rohkea urossheltti pakkaus, että tuollainenhan pitää Kodalle seuraksi saada.

Olen jo pitkään miettinyt jotain pienempää koiraa Kodalle kaveriksi. Sen pitäisi kuitenkin pysyä menossa mukana ja jaksaa pitkiäkin lenkkejä. Se ei saisi olla mitenkään kauhean riistaviettinen. Sellainen perushelppo koulutettava (mielellään omaisi saalisviettiä ja taistelutahtoa) ja tekemisestä tykkäävä pieni koira, jonka kanssa voisi kuitenkin vähän tehdäkin jotain, kuten agilitya ja tokoa.

Ensin aattelin, että toi sheltin turkki on kyllä liikaa ja kiva kun on tällaiset rapakelit, mutta se onkin yllättävän helppohoitoinen. Vähän näyttää suihkua ja poff valmista. Kuivuukin nopeasti. Helpommin tuon pesee, kuin Kodan. Ja voitteko uskoa, hetken haaveilin jo jostain turkkiin suihkutettavasta hoitoaineesta?! :D

Sitten ajattelin, että sheltit ovat kyllä niin älyttömän arkoja. Pelkäävät ihmisiä, koiria, ääniä ja alustoja jne. ja useimmat pitävät sitä niille rotuominaisina asioita. En mä sellaista pelkäävää ja arkaa hissukkaa tahdo.

Mutta kyllä nyt täytyy tosissaan alkaa harkitsemaan sellaista pelotonta ja reipasta shelttiä (sanoisin, että ihan tavallista koiraa), josta olisi iloa meille molemmille, niin Kodalle kuin minullekin. :D

Kiitos Jedi! :)