Lumenmurtaja Koda

Lähdettiin sitten kauniina sunnuntai aamuna patikoimaan. Sää oli loistava. Pikku pakkanen ja lunta sateli hiljalleen. Aikainen aamu, joten ei kai kukaan hullu oikeasti vielä siihen aikaan sunnuntaina edes vielä ole hereillä.. paitsi minä, joka jostain syystä heräsin aikaisin täynnä tarmoa enkä millään saanut unta, vaikka sitkeästi vedin peittoa korviin ja vaihtelin kylkeä.

No lopulta pomppasin ylös ja päätin, että fine, mennään sitten ulos ja mennään ihan kuntoilemaan!
( Mä oon vähän niinkuin yrittänyt nyt nostaa omaa peruskuntoani ja ruvennut liikkumaan enempi, tekemään terveellisempää ruokaa ja pyrkinyt sopivissa puitteissa myös kotona kuntoilemaan tmv. kuten venyttelyä ). Netti myös auttaa minua tässä, kun käyn lukemassa muidenkin juuri aloittaneiden tiimi rapakuntoryhmän juttuja, niin saan taas itsekin pontta tehdä edes jotain. :)

Koda innoissaan, kun mulla kerrankin vauhtia ja tohinaa liikkeissä. 


Eli pirteänä kuin peipponen ja täynnä tarmoa ja uhoa päätin lähteä oikein pitkälle lenkille. Aluks mentiin ton meiän lähimettän kautta, et saataisiin vähän hikeä pintaan kahlaamalla hangessa, (Mä en siis koskaan oikeasti TOIM. HUOM! rääkkää vapaaehtoisesti itseäni). Mutta nyt on myönnettävä, että mä oikeasti jopa jollain kierolla tavalla nautin siitä. Onneks tää on vain välivaihe, mikä menee pian ohi.

Ajattelin että otetaan nyt kaikki irti tästä mun sekoamisesta, niin kauan kuin tätä riittää. Tosin sen kerran kun ajattelin, että pääsen kunnolla puskemaan hangessa, niin mitä tekee Koda? Varmaan niin hämmentyneenä mun uhosta ja tarmosta ja reippaudesta aatteli, että nyt on jostain todella tärkeästä kyse ja totiset paikat, niin sehän raivas oikein urakalla mulle polkua hankeen!!??

Koda raivaa omalla päällä reittiä mulle umpihankeen.


Siis se voi kyllä joskus raivata mulle polkua tai reittiä, mutta yleensä se lähtee pomppimaan hankikierrokselle ja ilmestyy "polulle" mun eteen ja tekee taas kierroksen. Eli ihan itte saan raivata ja kävellä reittiä umpihangessa. Ja näytti ihan kuin sillä olisi ollut hätä raivata sitä reittiä mulle. Päällä se huiski loputkin lumet pois, jos ne meinasi kasaantua.

 

Koda huiskii valuneet lumet pois polulta, päätänsä käyttäen.

 

  

Koda hätääntyneenä yrittää raivata mulle polkuja hankeen. Ja siis eihän kukaan raivaa reittiään lumeen päällään?! Paitsi mun Koda. *Tähän nyt se silmiä pyörittelevä hymiö jos ois*

Aina ei voi tietää mitä tuon pienen koiran päässä liikkuu. Sen kerran kun aattelin, että nyt kuntoillaan, niin se otti oikein asiakseen raivata mulle polkuja. Ja mä yritin taas mennä erisuuntaan, että saisin lumihanki kävelyy, niin taas se singahti sieltä äkkiä mun eteen raivaamaan lunta. Se varmaan luuli, että on kysymys elämästä tai kuolemasta, kun näki mun niin riehuvan päättäväisesti ja päätti antaa kaikkensa mun hyväks. Että jos jotain on tehtävä, niin se tehdään ja kunnolla, vaikka henki menisi. Toim. Huom! edelleen tällainen päättäväinen kuntoiluhan ei toudellakaan ole edes likimainkaan minulle ominaista.

Yritin siinä sitten selittää Kodalle, ettei tämä nyt ole oikeasti mikään juttu tai tärkeä asia, vaikka käyttäydynkin epätyypillisesti pienen koiran mielestä. Koda pysähtyikin sitten minua kuuntelemaan..sen naamasta loisti hämmentyneisyys.

 

Se hetki kun et enää tiedä missä olet tai minne oikeastaan pitäisi mennä.

Kodan kasvoilla kävi liuta ilmeitä. Pienen koiran oli ilmiselvästi vaikea käsittää mitä minä puhuin.

Se meni selitykseni jälkeen hetkeksi kerälle hankeen miettimään, että mitä pitäisi nyt tehdä?

 

Sitten se kysyi, että olinko ihan varma, ettei kyse ollut mistään suuremmasta ja vain me pystyisimme pelastamaan maailman tekemällä miljoonia polkuja metsään? 

Kun totesin, että vain ja ainoastaan omaksi huviksi ja hyödyksi yritän tässä urheillä.. jäi pieni koira vielä hetkeksi paikoilleen seisomaan.

Se hetki kun aika hetkeksi pysähtyy

No mutta.. sehän siis tarkoittaakin sitä, että voi sittenkin tehdä mitä huvittaa eli kaikkea hauskaa mitä nyt sattuu keksimään! :D (Kodalla ei ole tapana jäädä surkuttelemaan asioita).

Sopivasti löytyi männyn oksia.. ja siitähän se meno sitten lähti..

Että voi yksi pieni risu tehdä koiran kaistapäiseksi

 Pois alta risut ja männynkävyt!

Että voi tuottaakin suurta iloa repiä vähän risua ja juosta se suussa ympäriinsä, ravistellen ja heitellen. Siinähän saa molemmat kovaa kyytiä, risu ja koira. ;D

Metsästä mentiin sitten kävelytielle ja suunta kohti.. no mahdollisimman kauas poispäin kotoota.

Käveltiin aika rivakkaa tahtia aurattuja kävelyteitä ja rupes jo hyydyttää ja siis oisinkohan mä rehellisesti just hikiseen 1km tai vähän päälle kävelly, siis niitä kävelyteitä. Kyllä siinä vaiheessa vähän jo rutisin itselleni huonosta kunnosta. No sitten päätin oikasta pienelle polulle, kun siellä on pakko kävellä vähän rennommin. :) Harmittelin samalla, ettei tullut kaakaotrippiä mukaan.Niin mukavan lämmin sää ja siinä olisi samalla voinut viettää pienen lepotauon kaakaota hörppien. Olisi saanut nestettä ja energiaa ja olisi taas jaksanut pidempään kävellä.

Kierrettiin kuitenkin oikein hyvän pituinen lenkki. Välillä kävelyteitä pitkin, niittyjä sekä metsiä. 

Päästiin lopulta kotiin, vaikka millään ei olisi viitsiny ulkoa tulla sisälle ja Koda sai possunkorvan ja itselleni keitin toisen kupin kahvia ja tulin tähän koneelle kirjoittamaan meidän ulkoilustamme. :)

Koda tuo pieni ilopilleri, joka nauttii lumesta sekä ulkoilusta.

 Kodankin mielestä tehtiin mukava lenkki. Kyllä viikonloput on niin mukavia. :)