Hiihtoloma!

Sopivasti lumen tulo myräkän jälkeen ajattelin toiveikkaana lähteä taas metsään hanki kävelylle. Suunnatessani kohti metsää Kodan odotukset nousivat jo korkealle. Tarkoituksena oli siis kuntoilla ja saada vanhat polut raivattua taas käyttökuntoon.

Koda innoissaan kuuntelee toiminta ohjeita. Nyt kuntoillaan.

Aina se ei ole niin helppoa kuin miltä se näyttää. Lumi oli yllättävän syvää ja tiivistä. Ei mennyt hanki hyppelyt aina ihan putkeen. Mutta mitäpä pieni koira ei tekisi pienen risun eteen..

Poluilla Koda sitten kunnostautui. Päättäväisesti se hyppeli pitkiä loikkia eteenpäin. Se siitä raivaus avusta. Itse sai puhista ja hikoilla.. mikä tosin olikin alunperin ideana. Tosin sen idean loistavuus karisi aika pian. Ainakin minun mielestäni.

Tosin Kodahan päätti tehdä miltein kokoajan tikusta asiaa. Se nautti suunnattomasti etsiessään pikku tikkuja tai oksia. Mikään ei jäänyt sen haukan katseelta huomaamatta.

Mä en oikein päässyt selville, että kuvitteliko se olevansa Bernhandilainen etsimässä eksyneitä vai leikkikö se vaan lumivyöry etsijä koiraa. Joka tapauksessa sopivan risun nähtyä se syöksyi epäröimättä sitä lumen keskeltä pelastamaan ja hakemaan turvaan polulle.

Kyllä sitä sitten pienen tikun takia raivattiin hankea?! Siitä taas ei ollu mitään hyötyä meikäläistä ajatellen.

Koda iloisena reissusta. Yritti vielä psykologista sodankäyntiä ja zemppausta muhun, et hyvin meni ja selvittiinhän me siitä. Koti jo näkyy ja sitä rataa.

Ens kerralla otan pulkan mukaan ja valjaat Kodalle. Katotaan naurattaako vielä, kun joutuu kiskomaan mua perässään umpihankea pitkin kotiin.

Noh, miltein plussa keli sai lumen märäksi, kovaksi ja painavaksi. Ei voi suositella oikein kenellekään jos lunta on vyötäröön asti. Elävästi tuli mieleen meri mursu, joka epätoivoisesti yrittää päästä sille jäälautalle, mutta aina kun sai vähän ponnistettua ylös- ja eteenpäin, niin lautta sortuu taas allasi ja olet jumissa. Mihinkään et pääse ja mistään et saa tukea tai otetta. Se ei aina ollutkaan niin helppoa miltä se näytti. Miltein tunti oltiin jumissa tossa lähimetsässä (okei, minä olin. Kodalla ei kauheasti tuntunut olevan vaikeuksia). ja kirosin kännykkäni jättämistä kotiin.

No mutta, kaiken kaikkiaan näin jälkikäteen ajateltuna sekä hengityksen tasaannuttua oli meillä kyllä kiva ja hieno reissu. Kunhan ei nyt ihan soossiksi menisi tämä keli tai sulaisi sitten nopeasti pois kaik lumi. :)

Nautittaan nyt vielä silti lumesta kun voidaan.