Meiän pikku mettä

On se vaan, niin upeaa, että meillä on tommonen pieni mettä tässä vieressä.

Eilen päätin lähteä kokeilemaan pitkästä aikaa, että pystyisikö siellä kävelemään, kun lunta on kuitenkin aika runsaasti tullut. No sanoista tekoihin ja sarvista hampaat, eiku hampaat irvessä, eiku sarvista härkää ja suunta kohta pikku mettää.

Alku näytti lupaavalta. Lumi antoi kivasti periksi, kun se oli vain sellaista hötö pakkaslunta.

Koda sai hepulin ja syöksähteli ympäriinsä lumessa loikkien ja möyrien.

Koda roikkuu kuusen oksassa kiinni

Siitä se huomasi yhden kuusen ja hyppäsi sitä päin napsimaan siitä pikkurisuoksia ja vähän isompaakin?

Ei oo muuten Koda koskaan aiemmin käyny tollai kiihkolla puiden kimppuun? Rico teki sitä kyllä. Se oikein valkkas kunnollisen puun minkä se sitten teurasti, mutta Kodalta on kyllä kaikki merkit puuttunut tähän päivään asti tommosesta. Tää tuli ihan puskasta mulle.

No jättihän se sen touhun, ku sanoin, et mennääs jatkaa..

Kodan pitkä loikka pöpelikköön vai pitäskö sanoo, et se meni päin mäntyä?

 Mut kovasti piti hepuloida ja loikkia sinne ja tänne ja syöksyä milloin mihinkin napsasee oksii tai risui.

-Siis miten niin ei saa napsia puista oksia?

Mä yritin selittää Kodalle, ettei puista saa tollai käydä repii kaikist vähän jonkun oksan tai risun. Ne ei kestä sitä ja ne kuolee. Vain maahan tippuneita valmiita keppejä voi ottaa tai maahan kaatuneista puista voi oksia repiä, muttei noista elävistä.

-Kato lumiaura!

No jättihän se ne kepit ja rupes sit sitäkin enempi hepuloimaan lumessa. Koda oli varmaan päättänyt tehdä oman henkilökohtaisen ennätyksensä hankihyppelyssä.

-Mitä ihmettä?

Tarkkaavainen Koda kyllä silti huomaa ympäristönsä. Kesken hyppelyidensä se pysähtyi ja jäi tuijottamaan jotakin epämääräistä. Katsoin samaan suuntaan ja yritin nähdä mitä siellä on.. Koda oli jo kadonnut vierestäni, kun tihrustin sinne suuntaan, minne Koda oli aiemmin katsonut.

-No mutta, kurrehan se siellä vain järsi jotain käpyäkö? Kurre?

Hetken katsoin, että rusakkoko se siellä, vaiko, eiku orava, joka järsii jotain käpyäkö? Hetkinen.. nyt toi näyttää kyllä jotenkin tutulta.. -Koda! Irti niistä kuusen oksista!

-Miten niin tääl on syvää? Keppikin pysyy tossa pinnalla

Siel olikin taas vähän enempi lunta, etten viittiny lähtee sinne kahlaa. Toisaalta toi kenollaan oleva kuusi oli jo ehkä menetetty. Ehkä siitä sopi ottaa yks pieni tikku pienelle koiralle.  

Alkoi jo hämärtää. Olihan aikaakin jo vierähtäny pari tuntia. Äkkiä se aika kuluu, kun hissukseen mennöö. Tikkakin kuultiin, muttei nähty. Aattelin, jotta mennään nyt lenkki loppuun saakka, kun kerran lähdettiin.

 

Tuolta me tultiin. Luoja että on kaunista. Varsinkin kun lunta satoi sillai hiljalleen. :)

Koda raivaa mun edellä polkua hankeen.

Tonne meiän piti mennä. 

Onneks mul on koira, joka todella nauttii hankihyppelystä ja siitä, et pääsee raivaa mun kanssa polkuja. Välillä kutsun Kodan luokseni ja näytän suuntaa ja se loikkii mun edessä ja välillä vain puskee (kävelee) lunta mun edestä. Koda tuntuu aina tietävän, koska haluun, et se auttaa mua raivaa polkuja. Muutenhan se loikkii omia polkuja. Kuten aiemmas kuvas. Siinä näkyy vaan mun jalanjäljet, Koda on loikkinu jossain muualla.

-Ei kai me nyt vielä luovuteta?

Sitten olikin jo mun mielestä aika lähtee kotiin. Hämärä alkoi tulla ja näpitkin jäätyä. Kodalla ei tuntunut olevan mitään hätää, vaikka lumihuurussa olikin.

Mitään pitkää lenkkiä ei varsinaisesti tehty. kunhan nyt vähän avattiin mettäpolkuja, että siellä ois helpompi käydä kävelemässä. Koira eikä emäntä olleet missään kohtaa todellisessa vaarassa. Kännykkäkin oli mukana ja toimi. Toi on kyllä niin ihana "meiän oma pikku mettä". :)

Tässä oli hekä meidän tämän vuoden viimeinen tilapäivitys. Nyt aletaan odottelemaan uutta vuotta.

Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2013 kaikille! :)

Joulu on taas

Ollaan lenkkeilty tuolla pakkashangessa ja tuon tyyppinen lumi on jotenkin Kodalle se juttu. Se on ihan käsittämätöntä miten pieni saksanpaimenkoiranarttu voi saada lumesta sellaisia hepuleita. Sitä touhuilua katsoessa ei voi kun tulla hyvälle tuulelle ja vaikka itseään jo palelisi, niin ei vaan voi lähteä kotia kohti, kun näkee miten toinen nauttii lumessa hyppelystä. Eikä siihen edes tarvita muita kaveri koiria, vaan se onnistuu hyvin itsekseenkin, vai mitä sanotte näistä kuvista?

Wuhuu..

Jeii..

Kodan bravuurit on hypyt lumihangessa. Yllä olevasta kuvasta näkee, että edellinen loikka on kuvan ulkopuolella. Mä oon joskus yrittänyt kuvata niitä loikka lumihangessa, mutta toistaiseksi en ole onnistunut.

Lunta silmille..

Mitä? Tää on ihan parasta loikkia hangessa keppi suussa.

ja taas mennään..

Koda raivaa omaa uraa.

Koda todella nauttii saadessaan juosta keppi suussa umpihangessa. Jos keppiä ei ole, niin se käy äkkiä hakemassa jostain sellaisen ennenkuin mennään pellolle, että pääsee kepin kanssa hepuloimaan. Polullahan se ei juurikaan pysy, mutta suotakoon se nyt anteeksi. :)

Mä tässä itse odottelen, että pääsisin kicksparkkailemaan. Kelit on ainakin ihan täydelliset siihen ja nyt jouluksi sopivasti hiljenee (taitaa kaikki olla jossain maalla sukuloimassa), niin voisi mennä rauhassa tuolla kävelyteitä pitkin.  Se on meinaan todella pätevä väline, ainakin tämä max koko, mutta yksi puute siinä on, nimittäin kello. Se puuttuu, millä varoittaisi edellä kävelijöitä, jotta täältä tullaan. Polkupyörissähän sellaiset on ja sais kyllä olla tässä kelkassakin. Nyt joutuu huutelemaan, notta anteeks, voisitteko väistää ja kiitos. No on se noinkin toiminut, mutta kivempi ois kello, mitä jo kauempaa kilkuttelis. Ehkäpä tässä talven aikana saan kuvia siitäkin. Todella kivaa se meinaan on. Suosittelen kokeilemaan.

Joo siis koirakavereiden kanssa ollaan kanssa vietetty aikaa, yksi oli hoidossakin ja Koda ja Irma niin nauttivat toisistaan. Leikkivät aamusta iltaan ja illasta aamuun.

Vielä meillä oli agility vuorokin tässä lauantaina ennen joulua. On se kyllä mukavaa, kun on tuollainen rentouttava humppa vuoro. Jotain tekemistä talvellakin. Lähinnä juostiin rataa tai no minä, aika heikosti mutta kuitenkin ja kokeilinpa pari kertaa ihan vitsillä keppejä ja jei.. -Koda osas ne! Tai no silla alkaa olee jo ihan selkee haju/ajatus siitä hommasta. Jes, oli kyllä niin hieno fiilis, vaikka tokikin tuosta on vielä pitkä matka oikeaan osaamiseen. :D

Suttuisia agikuvia, otettu taas videosta. Mutta ajattelin näin, että jahka vuosi vaihtuu, niin voisin ruveta pistämään meidän videoitakin näytille. Ne eivät missään nimessä kuvasta taidokasta agiin panostuvaa harrastamista, vaan juuri sitä mitä ne ovat. Hauskaa ja rentouttavaa säheltämistä. :D

Mutta nyt onkin hyvä rauhoittua joulun viettoon ja nauttia upeasta talvikelistä, lumesta, ruoasta, joululauluista, kuusen tuoksusta, ruoan tuoksusta ja kaikesta mahdollisesta.

Koda ottaa rennosti, kun mä kaivan joulukoristeita esiin.

Tällä välin tahdomme toivottaa oikein hyvää joulua aivan teille kaikille. Nautitaan tästä ajasta.

Minä tahdon kiittää kasvattajaa vielä oikein mahtavasta koirasta, jonka kanssa on oikeasti niin mukavaa olla, elää ja harrastaa. Elämä on ollut jopa niin helppoa ja miellyttävää, että oikea todellisuus koiran kanssa elämisestä on kyllä kadonnut. Harvoin saa terveyttä, luonnetta ja kauneutta samaan pakettiin. Kiitos.

Kiitos myös Kodalle, että olet niin äärettömän fiksu koira, joka oppii ja tekee asioita kuin itsekseen.

Vuosi on ollut hieno ja muutama koulutustunnuskin tuli, kuten BH ja JK1. Osa tavoitteista jäi tältä vuodelta saavuttamatta, mutta katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Kuitenkin hieno vuosi kaiken kaikkiaan.

Me ollaan saatu uusia kavereita ja harrastuksia.

Ensi vuodeksikin on paljon odotettavaa. Tästä on hyvä jatkaa, mutta nyt joulun viettoon. :)

Lunta tulvillaan

Vihdoin ja viimein saatiin lunta, vaikka mä en siitä erityisemmin pidäkään.

Paljon ollaan agiliidetty ja keinu alkaa olee hyvällä mallilla, kun vihdoin saatiin siihen apuja. Samoin kepitkin alkaa pikkuhiljaa sujumaan. Tää on niin raskasta, kun joutuu tollasta nippeli nappeli juttuu opettelee, ettei millään viitsis. Tuntuu, että koko aika menee vaan tyyliin yhteen esteeseen. Se kadottaa sitä hauskuutta, minkä takia alettiin ylipäänsä agii talvisin tuhertaa. Ens kerralla omalla vuorolla, niin ei tehdä kyllä yhtään ns. tekniikka harjoitusta vaan juostaan vaan niin maan kerpeleesti rataa. :D Muuten tästä ei nyt taas tuu mitään.

Kuva: Tiina Hovi

 Kodan kanssa ollaan harjoiteltu keppejä.

Eli agiliidetään edelleen säännöllisesti. Jos vaikka ens kevääseen mennes ois kepit hanskassa, ni vois alkaa kattoo hyppyratoja. Tai sitten vaan säädetään edelleen. Laji on kyllä ihan kokonaan vienyt mukanaan. Tässä alkaa vaan suuruuden hulluus iskee, kuten pitäis saada oikeen kokoista kenttää, et pääsis rakentaa juostavia ratoja ( mulle ei koiralle :D ) ja sais kunnolla kokeilla tehdä rataa. 

Kodahan on nyt oppinut lukemaan mua ja ensimmäisen kerran suorittaa tuntematonta rataa ihan käsittämättömän hyvin. Sit jos otetaan toistoo, ni se rupee keksii omiaan. Hassu otus. :D

Videota ei edelleenkään ole. Ehkä jokukerta saan aikaiseksi, että koko rata kuvattais. Viimeistään kisoissa, toivon.

Ollaan myös osallistuttu erilaisiin pikkujouluihin ja viettoihin. On ollu todella mukavaa tavata uusia ihmisiä ja koirastella heidän kanssa. Kiitoksia teille, myös näistä kuvista.Meillä oli kivaa ja Koda nautti.  :)

Kuva: Tiina Hovi

Koda tokoilee shelttien keskellä. Yllä paikalla makuu. Otettiin vähän muutakin. On mulla kyllä niin taitava ja mukava koira. Se on niin perushelppo ja tottelevainen.

Kuva: Tiina Hovi

Koda niin tohkeissaan mukana menossa. :)

Vihdoinkin tännekin on satanut lunta. Nyt voidaan aloittaa talviset harrastus jutut, mitä on jo ooteltukin, kuten hangessa juoksu, vetohiihto jne.

Koda tänään pellolla lumesta nauttimassa.

Uus aluevaltaus ollaan tehty kelkkailun merkeissä. Ostin Kicksparkin ja sen avulla ollaan nyt tuolla ulkona jalkakäytävillä potkuteltu menemään. On muuten mainio vetopeli. Suosittelen lämpimästi ja hankijalakset myös jos yhtään vedätys kiinnostaa.

Tähän astihan me ollaan Kodan kanssa vetohiihdetty talvisin, mutta se meneminen laduille ja jos eivät olekaan pitäneet siitä huolta, niin vaikka se on kivaa, niin se on ollut aika vaivalloista. Mutta tolla potkukelkalla voi mennä viilettää missä vaan. Aivan mahtava peli. :)

Kuvia ei tästäkään harrastuksesta ole, koska yksin potkutellessa on hiukan paha yrittää kuvia ottaa.

Mä luulen, että tosta tulee meiän tän talven hitti, vaikka varmasti tullaan myös hiihtämään.

Nautitaan nyt vielä tästä lumesta, kun sitä ei ole liikaa ja pakkastakin sopivasti. Tehdään talvesta mukavampi, kun harrastellaan talvisia lajeja. Mulla kun tuppaa ole mentaliteetti talvi tuli ja unille. Ehkä se tästä. Uuden hallikulttuurin myötä kun voisi lähteä vaikka talvisin tokokisailemaankin.. mutta kattotaan nyt. Ehkä sit kevväämmällä. :D

Aksaa vailla tajua

Mä en nyt tiiä ihan oikeasti, että miten toi keinu opetetaan? Pitäskö mun sittenkin yrittää opettaa tolle kontaktit? Tänään ekaa kertaa kokeilin keinua ja kas, sehän oli Kodasta kivaa. Se laukkas siihen, pamautti keinun maahan ja hyppäs onnestaan pois ja oli ihan, että palkka, palkka ja palkka. Kokoajan samaa juttua. Välillä se tuli keinun kiertäen ja hyppäs etutassuilla siihen keinun ilmaosaan ja pamautti sen maahan ja oli niin itteensä tyytyväisen näköinen.

Vauhdilla keinuun, siistii..

Täyttä laukkaa..

Sitten kun muutaman kerran katsoin sitä päätöntä riemuia ja keinun kolahtelua, niin oli pakko toppuuttaa, jotta seis ja soooooo (tarkoittaa meillä rauhallisesti).. täää-hääään..

 Kodan aivosolut raksuttaa, siis mitä täh? Missä namia muka? En mä nää?

Ja seuraavalla kerralla taas vauhdilla..

 Aina vaan vauhdilla..

Hypätään jotta tömähtää ja hypätään pois.

No sitte Koda keksi, et voihan se laukkaa keinun ohi ja hypätä siihen keinun korkeaan osaan ja tömäyttää sen maahan? Seki oli siistii. (Voisko joku nyt neuvoo mulle mitä mun pitäis tehä? Kivaahan se on, et koiralla on kivaa, mutku tarttis oppiiki jotain. :D )

Koda hyppää keinua vasten.

Ja painaa sitä maahan.

 Ai näin vai?

 No tuleekos sitä palkkaa?

Me tarvitaan todellakin apua. Tai sit mun on vaan hyväksyttävä toi ja lähettävä kisaamaan sillai, et se menee noi esteet hipomatta kontakteihin. Sen verran se saa aina loikattua, ettei vahingossakaan osu niihin. Ei A-esteessä eikä eiku.. puomia kiivetessä se saattaa osua siihen kontaktiin ei muihin. Tai sit mä hautaan kisahumppa haaveet ja me vaan huristellaan ympärirataa. Mä en jaksais panostaa niihin, ku ei oikeasti sillai tässä lajissa oo tavoitteita.

Vaikeeta vaikeeta.

Mun piti laittaa tähän yleisön pyynnöstä meiän aksavideo, mut koska meil meni miltein kokoaika keppien ja keinun treenaamiseen ja pari kertaa vaan humpattiin, ni en nyt laita. Laitan kyl kuvasarjan renkaan läpi hypystä.

Laitetaan sit toisella kertaa videota. Tosin nääki epäselvät kuvat on videosta napsittuja, että koittakee kestää.

No joo yks este ja sit tää rengashyppysarja missä oon jo auttamattomasti myöhässä takana ja Koda kääntyy jo ilmassa katsomaan, jotta mihin?

Näist videoist kyl näkee hyvin mikä meni pieleen. Liian lyhyt esteväli tai mun kaoottinen ohjaus jne. :D

Pahus ku en pääse kovempaa. :D Mut onneks Koda tykkää. Se todella tykkää tästä, ni eihän tätä voi olla harrastamatta. :) Se on niin liekeissä agiliidossa. Pääasia että jotain esteitä tehään ja vauhdilla, vaikka sit niitä omia valittuja esteitä jos mä oon liian hidas, ni Koda ehtii kyl suorittaa yhen A-esteen väliin. :D

Jotta nautitaan näistä harrastuksistamme ja koiristamme ja siitä, että on kivaa. :)

Day Spassa

Ihmisillehän on kaikenlaista kylpylätoimintaa erilaisine kasvo-, jalka-, kynsihoitoineen ja hierontoineen. muutaman kerran olen itsekin moisiin ylellisyyksiin sortunut.

Jo pitkään on ollut tarkoitus viedä myös Koda nauttimaan tästä ylellisyydestä. Mielessä on siintänyt valohoito hiekkarannalla ja pienet limonadit (Kodalle vesi) suolahuoneessa jne. jne. vähän niinkuin Hollywood tyyliin aurinkolasit päässä palmujen katveessa.

No vihdoin ja viimein saatiin ajat sopimaan ja lähdettiin Kodan veljen, Terrin omistajan Mian kanssa Hyvinkäälle koirauimalaan.Seurassamme oli myös Terrin kaveri, pikku Reino. :)

Mä en tiedä kumpaa jännitti enemmän Kodaa vai mua, mutta sanotaanko näin, että onneksi on kuvaa ja videota muistona, et hyvinhän tuo näytti uivan ja nauttivan, siis Koda. Oma muistikuva on, että uikohan se ja jaksaakohan se?

 Koda  ja  Kodan  veli  Terri. (Kuva: Mia L).

No hetken Koda ihmetteli ramppia, mutta kerran siitä mentyä ja ohjattua toisesta rampista ylös, niin sitähän Koda sitten ui. Se suorastaan kipitti päästessään ylös rampilta takaisin reunaa pitkin lähtörampille ja hyppäsi lelu suussa veteen ja ui taas loppurampille.

Kaikki koirat meni sulassa sovussa hienosti uiden, eikä kukaan edes mennyt toisten leluille.

Uintireissun jälkeen me mentiin viel Mian kanssa Subiin laihhduttamaan 30cm. ;P Niinku Aameerikan tyyliin. ;)

Suttuisia kuvia, mutta ehkä näistä jotain saa irti. Lisään myöhemmin vähän laadukkaampia, jotka Mia otti. Kiitos Mia kuvista, ne on loistavia. :D

Ei siis vielä nämä.

Koda oottaa joko saa luvan lähteä. Pieni ankka.. eiku hetkinen koira? No keltainen mäyräkoiraa muistuttava vinkulelu, johon Koda tykästyi, oli joutunut veden varaan. Myrsky oli nousemassa.. (-Odota)

Ei huolta, rohkea vesipelastuskoira lähtee heti matkaan viestin saatuaan. (-Vapaa)

Koda syöksyi mertapäin.

 Ja juuri kun pienen keltaisen vikinä miltein lakkasi, syöksyi auttaja hätiin tarraten siitä lujasti kiinni.

Loppumatka sujuikin sitten leikiten kohti rannikkoa.

 

 Tässä näkee miten Koda oikein potkaisi takajalan suoraksi. Se todella potkaisi sen voimalla. Ekan kerran mä luulin, että jestas, nyt se kramppaa, eihän kellään mee jalat noin spagaattiin. Se oikeesti näytti niin hurjalta ja mulla on sentäs kaikki aiemmatkin koirat olleet vesipetoja.

 

Rannalle saavuttu ja tehtävä suoritettu.

-Ei kai me nyt vielä lopeteta? tuumii Koda.

 Ja eikun toiseen suuntaan. Tarkkasilmäsimmät näkevät taaempana altaassa pikku Reinon, joka ui siellä. :)

Koda tykkäs vetää tota väliä eessun taas. Alussahan se meinas lähtee seikkailee, mut ku sanoin, et tässä mennään, niin siinähän se pysy, vaikka välillä piti vähän vilkuilla mitä veli ja pikkumies tekee. :)

No heitä jo se vinku.

 

Ja syöksyhyppy vinkulelun perään. 

Sitte Koda keksi, et hei.. sehän voi mennä ihan iteki sinne altaan toiseen päähän vinkulelu suussa..

-Siis mitä toi koira luulee tekevänsä? Mä ihmettelin. Ei kai se nyt oikeesti mee tuolta itse uudestaan lelu suussa, kun mä yritin toppuutella sitä, et huilaa nyt välillä?

-No meneehän se? Ei oo totta? Vähänkö mua nauratti.

Koda syöksyili ja hyppäs rampilta itte veteen uimaan lelu suussa, kun musta ei ollu lelun heittäjäks. :D

Eihän tälle voi kun hymyillä ja kehua, miten taitava ja kekseliäs se on.

Nii ei kai siin sit mitään. Hyvinhän tää näytti näinkin toimivan. Koda halus uida, ni sit se meni ihan itte. :)

On se kyllä välillä niin fiksu, että ei voi kuin ihmetellä. ;)

Lopuksi tietysti kylpytakkia ja föönausta ja muuta hemmottelua. :)

 Sitten ei muuta kuin föönattu ja puunattu koira on valmis loppusilausta vaille eli..

Bäkkärin loimea päälle ja hieman lepoa. 

Siitä sitten heti lähdettiinkin jo kotia kohti ja täytyy sanoa, että reissu oli parempi kuin odotin. 

Varmasti menemme vielä monia kertoja tuonne uimaan. :)

Kiitos!

P.S. Onneksi on uimaloita, niin vesipedot saavat talvellakin nauttia uimisesta, kun luonnon vedet ovat talvisin  turhan kylmiä ja jäisiä.