Ja eiku korvat luimuun ja lisää vauhtia.
Olemme siis löytäneet Kodan kanssa lajin, josta Koda todella, siis _todella_ tykkää.
Toisin sanoen vetoharrastus. Oli se sitten kelkalla, suksilla tai pyörällä, niin kunhan vaan päästään juoksemaan ja lujaa jonnekin. Voi luoja, että se on hauskaa. Oikeasti. Vaikka välillä itseäänkin tällaista täti-ihmistä hirvittää tuo vauhti ja vaaralliset tilanteet, niin toisaalta juuri se vauhti saa aikaan sellaisen hurmion, että lajia ei vaan voi jättää sikseen vaan vauhdista on aina silloin tällöin saatava osansa. :D Ja mikä jottei, kun koirakin tuntuu siitä nauttivan.
Käymme nyt useana kertana viikossa "fillaroimassa" ja fiilistelemässä. Luojan kiitos mun pyörässä on kunnolliset jarrut. Videoitakin olen yrittänyt ottaa, mutta eihän siitä mitään tule. Tarttisin jonkun kypärä mallin, jotta saisin edes jotain kuvattua.
Tää on kyllä niin ihanaa. Kannattaa kokeilla ja aloitella pikkuhiljaa ja kasvattaa kuntoa. Tähän jää koukkuun.
:))))
Tästä lajista meilläkin haaveillaan sitten kun pikkutyyppi vähän kasvaa:) Erityisesti mun mies on puhunut, että haluaisi kyseistä lajia harrastella sitten kun koira on siihen sopivassa isässä. Varmasti sellainen mistä menevä koira tykkää paljon!
VastaaPoistaEhdottomasti kokeilemisen arvoinen laji ja voin luvata, jotta siihen jää koukkuun. Meneville koirille sopii tosi hyvin ja muillekin, jos ne rauhassa siihen totutetaan. Yhden kaverin koira innostui vasta toisena talvena vetämään, mutta vetää todella hyvin nyt. Jaksoivat vaan rauhassa fiilistellä koiran mukaan. :D
PoistaT: Koda