tammikuun vika viikonloppu :)

Tammikuun viimeistä viikonloppua viedään ja Kodalle se olikin oikein tapahtumarikas. Paljon on nyt hiihdetty ja pikkuhiljaa Koda alkaa oppia, että latuja voi seurata ja ladun vieressä voi juosta. Itse olen vetohiihtoon hurahtanut ihan totaalisesti. Toinen koirakin olisi kiva, niin olisi kaksi vetämässä.

Kohtahan tässä joutuu hommaamaan vielä kaksi koiraa lisää, että pääsisi oikein kevyt valjakolla matkoja ajelemaan. Joo tää on ihan lähtenyt lapasesta, eikä asiaa auta ollenkaan koira joka tykkää vetämisestä. :D

Lauantai aamu aloitettiin hiihtämällä Kodankaa pieni lenkki ja kun oli reilu tunti levätty, niin lähdettiin koirakavereiden Irman ja Urbon kanssa pitkälle lenkille. Lenkin alussa koirat saivat kaahotella turhat energiat pois. Kyllä ne nauttikin, kukin tyylillään. :)

Irma ja Koda

Irma ja Koda kenguru

Urbo eli Ubi tuttujen kesken.

Sää oli mahtava, aurinko paistoi ja pieni pakkanen. Ei millään olisi halunnut lopettaa ulkoilua, niin mukavaa oli. Ja saatiin vähän jännitystäkin elämäämme, kun tulimme risteykseen missä oli kyltit koiranulkoiluttajille ja hiihtäjille vierekkäin?! Tosin koirien polku loppui ja siinä hetken hiihtäjien keskellä ihmeteltyämme pääsimme kuitenkin metsään turvaan. Siellä sitten jatkuikin mukavan iso polku, kunnes pääsimme takaisin jalkakäytävien pariin. Loppu lenkki mentiinkin sitten nätisti remmissä.:)

Koda, Irma ja "Ubi".

Lauantaina lähdettiin sitten vielä iltamyöhällä tyttöjen kanssa agilityä humppaamaan. Tai no minä ja Koda humpattiin, kun muut suoritti oikeita ratoja. :P Mutta kivaa oli. Kyllä se nyt vahvasti näyttää siltä, että tuo agility on pidettävä meillä ohjelmistossa. Saadaan koheltaa molemmat juuri niin paljon kuin halutaan, eikä mikään ole väärin. Kaikesta palkitaan, kunhan on vauhtia ja vaaratilanteita. :D Näin pysyy elämä hauskana!

Kiitoksia myös Mellille, joka teki meille aivan mielettömän upean agivideon. ja ne monet aiemmatkin. :)

Toistaiseksi me siis joka toinen lauantai menemme Kodan kanssa humppaamaan eli agilityä harrastelemaan.


Tätä linkkiä klikkaamalla näet miten Koda agiliitää!


Sunnuntaina sitten pakattiin taas hiihtokamat mukaan treeneihin. Ensin oli treenit, missä mentiin paljon eteenpäin ja Koda oli hyvä. Kyllä tuosta vielä hyvä tulee, vielä kun itse oppisi. :)

Treeneistä sitten kiiruhdettiin vetohiihtoharjoituksiin. Muut näytti ihan ammattilaisille ja olivatkin sitä. Me sit hiihdettiin Kodankaa parikiekkaa. Mun kunto ei vaan yksinkertaisesti riittänyt. Hitsi et me ollaan vielä niin alussa.. mutta hei, täytyyhän sitä jonkun kuitenkin viimeinen olla ja pääasia, että on kivaa! :D

Tällä motolla yritän kertoa itselleni, että uskaltaisin osallistua vetokisoihin. Ehkä kuitenkin vasta ens vuonna. Kylhän tuli niin tajuttua oma pienuus, ku katteli miten toiset päästeli menemään.

Loppuun vielä kuva meiän viimeisestä rauhallisesta kierroksesta. Ollaan Kodan kanssa kaksisteen loppusuoralla. Kuuluu vaan suksien ja sauvojen suihke lumen päällä. Se olotila on jotenkin niin uskomaton, kun hiihtelee koiran kanssa.

Sää oli aivan mieletön tällaiseen hiihtelyyn. Ehkä minäkin vielä saan kohotettua kuntoani ja joskus vielä oikeasti hiihdetään Kodankaa, sillai ku Proot tuppaa tekee. ;)

Koda koiraladulla, minä kuvaan. Niin kaunista. :)

Kyllä näissä maisemissa sielu lepää ja koko viikonlopun sää oli niin mahtava. Tällä jaksaa vielä pitkälle kesään. Niin hyvä fiilis jäi koko viikonlopusta. :)

Oikein hyvää talvea kaikille ja nauttikaa lumesta, lenkkeilystä ja talviurheilulajeista.

Koda 2 Vee!

Rinsessa kainaloinen eli Koda on nyt tänään virallisesti 2-vuotias.

Aamu alkoikin sitten possun korvalla ja onnen toivotuksilla. Lisää herkuttelua seurasi ja päivä oli myös hyvä lopettaa samoin kuin se oli aloitettukin eli possun korvalla. ;) Välissä käytiin tekemässä tunnin mittainen lenkki pellolla koirakaverin kanssa juosten. Kiitos Irmalle hankijuoksu seurasta. Sää oli fantastinen.

Tulihan sitä sitten myös yritettyä ottaa Kodasta virallista 2-vuotis kuvaa. No tässä kaikki mitä sain irti. Mä en tajuu, miten toi koria osaa aina vääntäytyä ton kameran edessä. Siitä vaan ei saa kunnon edustuskuvaa. :D

Yritin pyytää Kodaa seisomaan paikoillaan, että saisin yhden hyvän seisomakuvan. Äsh, ei sitten. Ei o pakko, jos ei taho, mut istua vois.. Just. Miten Koda saakin taivutettua ton päänsä vinoon ja killitettyä ihan hassusti?  :D

No Edustakoot tämä vasemman puolimmainen kuva nyt sitten Kodan virallista 2-vuotis kuvaa.

Olosuhtett kauniille kuvalle oli kuitenkin maksimaaliset, kun töihin lähtiessä oli pimeää ja töistä tullessa oli pimeää ja koira, joka ei halua poseerata, sekä joka vähän aikaa sitten oli vielä kalju, tiputettuaan turkkinsa. Onneksi se on jo saanut turkkiaan takaisin, kun kunnon lumetkin tuli. Vielä tosin näkee, että turkki on alkutekijöissään. Mutta se on nyt juuri niin ihanan pehmeä ja tuuhea. Jahka se pääsee täyteen mittaansa, niin Kodasta tulee taas tumma. Eturinnuksestakin näkee, että "nokisuus" lisääntyy jahka turkki kasvaa. :)


Onnea vielä kerran niin mahtavalle koiralle, jonka kanssa on niin vaivatonta ja helppoa elää, sekä harrastaa. Parempaa en olisi voinut toivoa. <3 :)

Agilityä ja sählinkiä :D

14.1.2012 Lauantai-iltana suuntasimme autolla kohti agilityhallia. Kaverimme harrastaa sitä staffinsa kanssa ja minä ja Koda pääsimme hänen mukaansa myös kokeilemaan tätä meille täysin vierasta lajia.

Onhan Koda toki nähnyt ihan pentuna agilityesteitä. Tutustutin sen silloin nakin kanssa puomiin ja heittelin noin 10cm korkeudella olevien estepuomien yli nakkeja. Keppejäkin yritettiin vähän pujotella, mutta silloinkaan (paino sanalla silloinkaan) ei voitu puhua todellisesta lajiin tai esteisiin tutustumisesta miten ehkä asiaan ja lajiin paneutuneet harrastajat asian näkisivät. Tiedän että menestyäkseen tuossa lajissa, siihen täytyy tosissaan panostaa. Harjoitella tekniikka kuntoon, kuten kontaktit, irtautumista, omaa askellusta ja ohjaamista jne. Siinä saa kyllä todella suunnitella, mikä olisi paras tapa viedä rata läpi. Opetella ja miettiä, miten asiat koirallensa opettaa, sillä kysehän on sekunttipelistä.

No minullehan tuo merkitsee vain tilaisuutta sählätä koiran kanssa juosten. Pidän lajia hauskana tilaisuutena rentoutua koiran kanssa ja saada se tekemään jotain ilman, että sen tarvitsisi (saatikka minun) stressata siitä tekeekö se oikein. Tosin ajattelin, että koska Kodalle ei ole vielä opetettu edes hyppyä, saatikka A-estettä niin voipi olla, että tunti menee siihen, että saan Kodan tajuamaan, että mistä on kyse. Radan juoksemisesta en edes vielä uneksinut, vaikka se se vasta hauskaa olisikin ollut. Vaan kuinkas sitten kävikään? Kyllä se nyt vaan on myönnettävä, että Koda on todella nopea oppimaan asioita ja halukas niitä tekemään. Me päästiin kuin päästiinkin suorittamaan rataa ja voi, että me oltiin molemmat niin fiilareissa. Kodakin rupesi jo tämän tunnin aikana suorastaan kuumumaan! Ja miten hauskaa meillä oli kun suoritettiin niitä pieniä ratoja! Mulla on kyllä ihan maailman paras koira. :D

No ei sit ihan mennyt putkeen. :D  Siis eihän tossa voinut kuin revetä totaalisesti.

Sain ohjeen juosta putken ohi, jolloin Kodakin menisi putkeen. Aluksihan pysähdyin siihen suulle, niin Kodakin pysähtyi, eikä mennyt putkeen. Aika hyvin se seuraa mun tekemisiäni. Agilityssa se sit taas ei ole mukamas hyvä asia. Sen pitäis osata irrota ohjaajasta. Pöh. Me ei nyt välitetty tollasista hienouksista. Vaan lähinnä yritettiin suorittaa rataa. No sanoista tekoihin ja kohti putkea. Putkeen meni.. muu ei sitten mennytkään. :D

Lisää sähläystä. Mun oli pakko ottaa tää video tähän ton lopun takia. Vaikka meiän toises täs samas rataviritelmäs (ekassa) olikin upeita pitkiä jarrutuksia ja enempi vauhtia. :P  Mutta hei.. _meillä_ oli todella hauskaa ja tehtiin ihan niinku rataa ;) Tollasesta loppu huipennuksesta oli sit ihan pakko jo palkata, kun Kodakin niin kovasti yritti, vaikkei varmaan kukaan tienny, et mitä mä yritin. :D Ai taivas, joudunkohan pyytelemään anteeksi lajin harrastajilta? 

Kyllä me sitten lopuksi onnistuttiin jonkinlainen rata tekemään. :D

Hauskaa oli, sen totesivat jopa viereisellä kentällä treenanneet. Ehkä me emme opi valssaamaan tai saamaan hommaa menemään ihan putkeen, mutta varmasti tulemme pitämään kyseisen lajin omana rentoutus lajina. :)) Sen verran hauskaa oli.

P.S. Kauhean hankalaa oli monesta todella hyvästä videosta valita nämä kolme, mutta ehkä asia tulee näidenkin avulla ymmärretyksi. ;)

Kiitos M & I! :) ISO kiitos teille!

Ensimmäinen päivä!

No niin, vuosi on taas onnistuneesti vaihtunut! Tänään on siis 1. tammikuuta 2012.

Täysillä kohti vuotta 2012 ;)

Hieno kuura maassa loi vähän talven tuntua ja ajattelin, että nyt saan Kodasta hyviä kuvia kauniilla taustalla.

Mä taas unohdin, että eihän tolla elukalla ole edes karvoja tällä hetkellä. Pari hassua kaula-/poskihaituvaa, mitkä vielä sinnittelevät kiinni. Se on siis pikemminkin luokiteltavissa kalju kojootti luokkaan, kuin edustaviin tuuhea turkkeihin. 

Eikä Koda oikeastaan koskaan malta olla ihan paikoillaan. Vaikka se aluksi istuisikin ryhdikkäästi, niin kuin varkain se vääntää itsensä hyvin huomaamattomasti mitä ihmeellisimmille mutkille. Vaikea sanoa yrittääkö se omasta mielestään hyvin poseerata vai onko se todennut, että niin pääsee nopeasti kuvaustilanteista pois, kun hyviä kuvia ei vain tahdo saada otettua, kun koko koira on mutkalla.

Koda poseeraa mutkalla istuen. Mitä tähän muka voi sanoa? 

Mitäpä noihin Kodan poseerauksiin mutkalla voi sanoa? -Istu suorassa?! -Älä käännä tai kierrä sitä kaulaa/kroppaa mutkalle! -Pitäisitkö pään suorassa ja katsoisitko kameraan?

Onneksi saatiin sitten vahingossa myös ihan kiva kaverikuvakin.

Teppo ja Koda 1.1.2012 talvitunnelmissa.

Pidän tämän kuvan talvisesta tunnelmasta, kun kuura kuitenkin peittää maan ja auringon hiipuessa horisontintaa, saa se koirat värittymään taustaansa vasten niin kauniisti. Lämpimän sävyiset koirat kylmää taustaa vasten. Aivan ihana otos.

Uusi vuosi

Eilen saatiin seuraa uudeksi vuodeksi. Oltiin sovittu, että tehdään pitkä lenkki valoisalla ajalla. No sanoista tekoihin ja päivällä lähdimme metsään. Tavoite oli ulkoilla ainakin 2h.

Aluksi nousimme kallioille.

Teppo, Tepe alias Terttu

 Sitten kallioilta laskeuduimme alas metsäpoluille. Pikkuisen oli kostea tunnelma.

Koirat saivat etsiä heiteltyjä raksuja.

Tepe löysi jonkin pesäkolon.

Tepe

Koda korvaeläin ;)

Kauniita maisemia.

Kotiin päästyämme herkuteltiin sekä katsottiin leffaa. Koirat nukkuivat sohvalla. Olivat aika väsyneitä sillä reilu 2h me tuolla reissullamme ulkoiltiin. :) Kyllä meillä kaikilla oli tuon jälkeen hyvä fiilis.

Raketeista viis, mutta toi kuvaaja häiritsee. Ku ei nyt millään jaksais.. Hmmph.

Kellon lähestyessä kahtatoista ja vuoden vaihtumista odotellessa yritin sitten muutaman kuvankin räpsäistä. Hienoja raketteja nähtiin ja mikä parasta, niin Kodaa ei kyllä häirinnyt tuo kauhea ryske ja paukuttelu yhtään.:)

 

Tästä on hyvä aloittaa tämä vuosi. Toivotamme kaikille hyvää ja onnellista vuotta 2012!

Pysykäämme terveinä ja tehkäämme koiriemme kanssa paljon tuloksia. :)