Syysloistoa

Niin kaunista.

Kyllä syksy ruska-aikaan, kun aurinko paistaa on ehkä parasta mitä tiedän.

On niin kaunista, että oikein sielu lepää. Ulkoota ei oikein millään malta tulla sisälle.

Viikonloppu on meillä taas mennyt koiraharrastuksen parissa. Lauantaina ohjatusti (olin siis kuuntelijana oppimassa taas lisää) ja nyt sunnuntaina lähdettiin uuden koiratuttavuuden kanssa lenkille ja tehtiin muutama jälkikin. Lähinnä kertoilin mitä metsäjälki on ja miten sitä voi tehdä ja alkaa harrastamaan.

Sitten kotiin ajaessani päätin tehdä vielä yhden kouluttavan jäljen Kodalle ja eikun polkemaan sitä koulutusjälkeä. Tarkoituksena harjoitella piikkiä. Jostain syystä Kodalle tuottaa vaikeuksia oikealle kääntyvät piikit? No pakkohan sellainen oli sitten käydä polkemassa ja oikein tein kunnon killerin sille siihen piikkiin. Sellasen, ettei se maaston mukaan edes ole niin helppoa sitä löytää, jos menee pikkusen yli ja tarkastaa vasemmalle. Siitä sitten kotiin syömään ja jahka aikaa oli tarpeeksi kulunut, niin eikun jälkeä ajamaan.

Koska tarkoitus oli harjoitella juurikin tuota piikkiä, niin jälki ei ollut mitenkään pitkä, eikä janakaan vaan ihan 2m päästä lähti janalta jälki. Enkä antanut edes jäljen vanheta kauaa vain reilu tunnin, koska tarkoitus todella oli nyt vain harjoitella tuota oikealle kääntyvää piikkiä.

No Koda teki juuri niin kuin epäilinkin. Se ajoi oman mittansa yli lähti kääntämään päätäänsä vasemmalle ja kun ei löytänyt kääntyi oikealle, mutta ei ihan kuono riittänyt siihen piikin jäljelle asti. Sitten oikein näki, kun rupesi aivot raksuttamaan ja uudestaan kääntyi vasemmalle, osui jo jäljestämäänsä jälkeen, mutta pysähtyi kuin seinään piikin kulmassa, taas tarkistus vasemmalle ja oikealle (mä olin todellakin onnistunut tossa piikissä, siinä oli vielä pari puuta ja runko avittamassa, jolloin ihmisellä voisi syntyä mielikuva, että tästä pääsee vain eteenpäin tai vasemmalle. Sama mielikuva oli nähtävästi Kodalla. Mitä tästä opin, se lukee mun jälkiä liian hyvin) ja lopulta se alkoi kääntämään päätänsä oikealle ja sai hajun, muytta pysähtyi miettimään, että oikeasti? Tännekö, tääkö se jälki on mitä mun täytyy seurata? Ja jatkoi sitten jäljestystä ja kylläpäs muuttui koira sen piikin jälkeen. Kun se siitä päätti lähteä jatkamaan, ni vot, ku se meni niin täydellisen tietäväisenä ja ilmas viel tosi hyvin kepin ja sai palkan.

Täytyy kyllä nyt sanoa, että hitto mutta se tuntu hyvältä.

Oltiin niinku molemmat, jotta nyt tää homma taas toimii. Se fiilis, kun olet suunnitellut oikeasti sen treenin ja näät miten oppimista tapahtuu (ja se treeni menee just niinku oot suunnitellu) ja taas päästään koulutuksessa eteenpäin. Se fiilis kun sä taas muistat, ettei ne määrät vaan se laatu.

Jep, tästä on todellakin nyt taas hyvä jatkaa aina siihen asti kunnes lumet tulee.

Ai niin. Valitin jo viimeks sitä, kun se kamera ei kulje matkassa. No ei se edelleenkään kulkenut, mutta kävin sitten vielä erikseen sen hakemassa ja lähdettiin lenkille ottamaan kuvia, kun oli niin kaunis auringonpaiste ja vielä muutamia kauniita ruskalehtiä puissa.

Tässä muutama hyvä otos Kodasta kerrankin. Enkä mä räpsiny ku 200 kuvaa. huoh, mä en tajuu miten ihmiset saa ihan älyttömän hyviä kuvia ja mä en.

Koda 

Kodan pääprofiili

Tarkoitus siis oli saada kaunis väriloistotausta noihin kuviin, joka hurmaa loistollaan ja on ehkäpä jopa hieman epätarkka jne. No mun ois varmaan pitäny vielä enemmän olla maantasalla tai koiran puita lähempänä tai kauempana tai jotain ja jotenkin siltikin en saanut mitään superekstratarkkoja otoksia. Hitto, ko oon vaan niin lahjakas. Mitenkään katkerana tässä tilitä, kun muilla on niin yberupeita kuvia, joita napsivat ihan halpispokkareilla. Mun pokkarin sentäs pitäis olla joku vähän parempi. Ainakin mun yks kuvaajatuttu saa samanmerkkisellä pokkarilla ihan käsittämättömän hienoja kuvia. Noh, olkoon. Näillä mennään.

Ja jos vielä vähän marmatan, niin miten ihmeessä Koda onnistuu aina tiputtamaan karvansa ja näyttämään nyljetyltä kojootilta, kun luonnolla olisi kauniin satumaista maisemakuvaa tarjota? KysyMpä vaan. Nii jotta.

Mut tää kuva jotenkin onnistu ja mä niin tykkään tästä. :)

Koda nauttii syksystä. Tänään oli hyvä päivä.

Muistakaa nyt nauttia ja muistakaa, ettei se määrä vaan se laatu niissä treeneissä. Eihän sitä tottiksessakaan kokoajan palkatta hinkata kaikkee, vaan pienissä osissa ja haetaan mitä nyt haetaankin. Ku vaan muistais senki näis pk-maastojutuis. :)

Nyt tuli hinku treenata vielä niin kauan kuin voidaan, ennen lumien tuloa. Ihan just jotain tollasii pikkujuttui, sellasii källei. Mä rakastan niitä. ;) Jes, kiitos. Senhän takia mä mettäjäljestä niin pidinkin, kun pääsin kokeilee kaikkee mahdollista ja mahdotonta. Eiku uudestaan ja uudestaan. Kyl se kuulkaa viel tästä.:)